Ihaksinen (perältä, kantaa puita sylissänsä). Anna. Ahokas.
IHAKSINEN. Halloh, hyvät ystävät, nyt olen täällä taas. (Viskaa
puut uuniin). Minä sain kuusi halkoa vanhasta lakistani ja yhden
rehellisellä naamallani.
AHOKAS. Teillä ei ole ollut puita huonetta lämmittääksenne.
IHAKSINEN. Sillä kannalla taisi asia olla (panee puut uunissa
palamaan).
AHOKAS. Ja te ette ole sanaakaan minulle siitä sanoneet, Anna!
ANNA. Te olette jo lopen monta hyvää työtä tehneet meille.
AHOKAS. Tyttö raukka, poloinen! (itsekseen). Tämä kurjuus on
lopetettava.
IHAKSINEN (astuu esiin teaterille). Morjens, herra tohtori, morjens
(tarjoo kätensä). Saanko likistää kopraanne, vaikkei olentoni juuri ole
niin siveä, kuin pitäisi olla.
AHOKAS (häilyttää hänen kättänsä). No, kuinka maailma elää teidän
kanssanne, Ihaksinen?
IHAKSINEN. Kyllähän tässä eletään, ja kunhan aikaa kuluu, niin saamme
vielä pienet huvitukset tän'aamuna.
AHOKAS. Eikö Pori ole kotona?
ANNA. Tässä isäni tulee.