Anna. Ihaksinen.
(Anna istuu pöydän ääressä ja ompelee. Kello lyöpi seitsemän.
Ihaksinen tulee sisään peräovelta, sanomalehti kädessä.)
IHAKSINEN. Hyvää huomenta, mamseli, onko mestari kotona?
ANNA. Ei ole. — Missä isäni mahtanee viipyä niin kauan; eilen illalla
läksi hän kotoa pois eikä vielä ole tullut takaisin. Koko aamun olen
häntä odottanut, ja kello jo löi seitsemän.
IHAKSINEN. Eilen illalla näin minä hänen kävelevän iloisien toveriensa
seurassa; varmaankin läksivät he johonkuhun ravintolaan, ja viettivät
siellä yön. Kyllähän isänne kohta tulee; hän on nyt ruvennut etsimään
iloista seuraa ravintolissa, mieltä lohduttaaksensa, koska hänellä on
ollut paljon vastoinkäymistä.
ANNA. Voi riemua! onko se oikein tehty, että jättää rahat kapakkaan,
kun ei meillä ole yhtäkään tikkua, millä huonetta lämmittäisimme.
IHAKSINEN. Ah, Jumalani! eikö teillä ole yhtäkään tikkua? — — — ja
minä hönttö panin vielä viimeisen rahan tähän sanomalehteen, — — —
jospa kuitenkin tietäisin jonkun, joka ostaisi sen minulta vaikka
puolesta hinnastakin!
ANNA..Minä sain eilen muutaman markan lopetetusta työstäni, ja isäni
lupasi niillä ostaa sekä puita että ruokaa; vaan nyt ovat ne varmaan
hävinneet yöllä.
IHAKSINEN. Oh, sitä en luule, sillä Lassi Rysäsen vuoro oli eilen
tarjota, eikä hänellä ole rahoista puutetta, sillä miehellä! — — —
mutta kuulkaapas, minä juoksen naapurien luo pyytämään muutaman
halon.
ANNA. Kerjäämään siis?
IHAKSINEN. Niin, mitä häpeää siitä on? Kun itsellä ei ole, niin
täytyyhän toisien auttaa, se on tietty.
ANNA. Mutta voipihan Ihaksinen tehdä työtä, kunhan vaan tahtoisi.
IHAKSINEN. Kyllä kaiketi, mutta minkätähden minä sitä tekisin,
sanokaat! niin monta löytyy, jotka eivät mitään tee. Kaikki nämät
rikkaat ja ylpeät vallat, jotka käyvät silkissä ja sametissa, ja jotka
ovat olevinaan niin oppineita ja sivistyneitä, minä kummeksin mitä
hyötyä he tekevät, minä?
ANNA. Ei se mikään estelys meille ole työtä tekemästä.
IHAKSINEN. Ja nuo nuoret herrat sitten, jotka viitenä yönä kukaties
pelissä hävittävät niin paljon kuin köyhälle miehelle olisi ollut
kylläksi koko vuodeksi, minä juuri kummeksin minkälaiset heidän
velkansa lienevät; he nostavat nenänsä pystyyn ja tahtovat tuskin
silmäillä rehellistä työn-tekijää, mutta jos tapaavat jonkun kauniin
neidon, niin kas sitte kun he häärivät ja puuhaavat. — — — Oh! minä olen
kyllä nähnyt tuommoisen kuleksivan täälläkin ympäri, mutta kunhan vaan
saan hänet käsihini, niin — — —
ANNA. Mitä Ihaksinen sanoo?
IHAKSINEN. Oh, "en sanonut mitään, sanoi hän, joka ei koskaan ollut
vaiti".