asettuivat vastaan mukisematta paikoilleen purressa. Neljä miestä --
Gustia ei saatu tulemaan mukaan -- tarttui airoihin käytellen niitä
melan tavoin. Muutamat apinat seurasivat heidän esimerkkiänsä, ja pian
kulki kömpelö pursi tasaisesti pitkin merta valoa kohti, joka nousi ja
laski hiljaa aallokon mukana.
Uninen merimies piti huonosti vahtia _Cowrien_ kannella, samalla kun
alhaalla kajuutassa Schneider käveli edestakaisin väitellen Jane
Claytonin kanssa. Tämä oli löytänyt revolverin pöydänlaatikosta siinä
huoneessa, johon hänet oli suljettu, ja piti nyt aseensa avulla
_Kincaidin_ perämiestä alallaan.
Mosula-nainen oli polvillaan hänen takanaan, ja Schneider asteli
edestakaisin oven edessä uhaten ja rukoillen ja tehden lupauksia, mutta
kaikki turhaan. Pian kuului yläpuolella olevalta kannelta varoitushuuto
ja laukaus. Jane Claytonin valppaus herpautui hetkeksi: hän käänsi
silmänsä kajuutan kattoaukkoon. Samassa hetkessä oli Schneider hänen
kimpussaan.
Ensi tiedon siitä, että joku toinen alus oli likellä, sai vahdissa
oleva merimies silloin, kun näki miehen pään ja hartioiden kohoavan
laivan kaiteen yli. Paikalla hypähti vahti huudahtaen pystyyn ja
tähtäsi revolverillaan tunkeilijaa. Hänen huutonsa ja sitä seurannut
revolverinlaukaus olivat saaneet Jane Claytonin unohtamaan
varovaisuutensa.
Luulotellun turvallisuuden aiheuttama rauhallisuus kannella muuttui
pian mitä hirveimmäksi meteliksi. _Cowrien_ miehet syöksyivät ylös
asestettuina revolvereilla, väkipuukoilla ja niillä pitkillä veitsillä,
joita monet heistä tavallisesti pitivät mukanaan. Mutta hälytys oli
tullut liian myöhään. Tarzanin pedot olivat jo laivan kannella ja
heidän mukanaan Tarzan itse ja kaksi miestä _Kincaidin_ väestä.
Nähdessään kauheat pedot eivät kapinalliset voineet säilyttää
rohkeuttaan. Ne, joilla oli revolveri, ampuivat muutamia hajanaisia
laukauksia ja riensivät sitten johonkin paikkaan, missä luulivat
olevansa turvassa. Muutamat kiipesivät vantteihin, mutta Akutin apinat
liikkuivat niissä paljon taitavammin kuin he.
Maorit, jotka kiljuivat hirmusta, vedettiin alas ilmavista
olopaikoistaan. Pedot, joita Tarzan ei nyt ollut hillitsemässä -- hän
oli mennyt etsimään Janea -- purkivat villin luonteensa koko raivon
heidän kynsiinsä joutuneita onnettomia raukkoja vastaan.
Sheeta oli tähän mennessä iskenyt suuret torahampaansa vain yhteen
ainoaan kurkkuun. Hetken ajan hän raateli ruumista ja sitten hän näki
Kai Shangin, joka syöksyi portaita alas kajuuttaansa.
Päästäen kimeän huudon Sheeta lähti hänen peräänsä -- ja se huuto sai
melkein yhtä hirveän kiljaisun esiin kauhistuneen kiinalaisen kurkusta.
Mutta Kai Shang ennätti kajuuttaansa sekunnin murto-osaa ennen kuin
pantteri, ja loikattuaan sisään hän läimäytti oven kiinni -- joskin
liian myöhään. Sheetan suuri ruumis syöksyi ovea vastaan ennenkuin se
oli lukossa, ja hetkeä myöhemmin Kai Shang soperteli ja kirkui ylhäällä
olevan makuusijan äärimmäisessä kolkassa.
Sheeta loikkasi keveästi uhrinsa perässä. Pian oli Kai Shang Fachanista
rikollisen vaelluksensa päässä, ja Sheeta ahmi sitkeätä ja suonikasta
lihaa.
Vain hetken kuluttua siitä kun Schneider oli syöksynyt Jane Claytonin
kimppuun ja temmannut revolverin hänen kädestään, aukeni kajuutan ovi
ja pitkä puolialaston valkoinen mies seisoi oviaukossa.
Hän kiiruhti ääneti huoneen läpi. Schneider tunsi jäntevät sormet
kurkussaan. Hän käänsi päätään nähdäkseen, kuka oli käynyt hänen
kimppuunsa, ja hänen silmänsä kävivät suuriksi, kun hän huomasi
apinamiehen kasvot aivan likellä omiaan.
Sormet puristivat säälimättöminä perämiehen kurkkua. Hän koetti huutaa,
rukoilla, mutta ei ainoatakaan ääntä kuulunut. Hänen silmänsä
pullistuivat kuopistaan, kun hän taisteli vapautuakseen,
hengittääkseen, elääkseen.
Jane Clayton tarttui miehensä käsiin ja koetti vetää niitä pois
kuolevan miehen kurkusta, mutta Tarzan pudisti vain päätänsä.
"Ei enää", sanoi hän rauhallisesti. "Ennen olen antanut roistojen elää,
ja sitten olemme me kumpikin saaneet kärsiä armeliaisuutemme
seurauksista. Tällä kertaa me selvitämme välimme erään roiston kanssa
-- ettei hän enää milloinkaan voi tehdä pahaa meille tai muille." Ja
hän väänsi äkkinäisellä liikkeellä petollisen perämiehen niskaa,
kunnes kuului terävä naksahdus ja miehen ruumis oli hervotonna ja
liikkumattomana apinamiehen otteessa. Tehden inhon eleen Tarzan työnsi
ruumiin sivulle. Sitten hän palasi kannelle Janen ja mosula-naisen
seuraamana.
Siellä oli taistelu jo päättynyt. Ainoastaan Schmidt ja Momulla ja
kaksi muuta miestä oli elossa _Cowrien_ koko laivaväestä, sillä he
olivat löytäneet pakopaikan keulakopista. Muut olivat saaneet kovan
kuoleman -- sellaisen kuin ansaitsivatkin -- Tarzanin petojen
torahampaista ja kynsistä. Aamulla aurinko valaisi hirveätä näkyä
onnettoman _Cowrien_ kannella, mutta tällä kertaa veri, joka tahrasi
sen valkoista pintaa, oli syyllisten verta eikä syyttömien.
Tarzan haki miehet, jotka olivat kätkeytyneet keulakoppiin, ja
lupaamatta heille vapautusta rangaistuksesta pakotti heidät tekemään
muiden mukana työtä laivalla -- muutoin oli heti edessä kuolema.
Auringon noustessa oli alkanut puhaltaa navakka tuuli, ja _Cowrie_
suuntasi purjeet pullollaan kulkunsa Viidakkosaarta kohti, missä Tarzan
muutamia tunteja myöhemmin otti Gustin laivaan ja sanoi jäähyväiset
Sheetalle ja Akutin apinoille. Hän nimittäin laski eläimet siellä
maihin, jotta ne saisivat jälleen elää luonnollista villiä elämäänsä.
Ne katosivatkin oitis rakastamansa viidakon viileihin syvyyksiin.
On epätietoista, ymmärsivätkö ne, että Tarzan aikoi nyt jättää heidät
-- poikkeuksena oli mahdollisesti muita älykkäämpi Akut, joka yksin jäi
rannalle, kun pikku vene kulki kuunaria kohti vieden hänen herransa ja
mestarinsa pois.
Niin kauan kuin Jane ja Tarzan saattoivat erottaa Viidakkosaaren rannan
seisoessaan kannella, näkivät he karvaisen ihmisapinan yksinäisen
hahmon seisovan liikkumattomana hyrskyjen ympäröimällä rantahietikolla.
Kolme päivää jälkeenpäin _Cowrie_ kohtasi kuninkaallisen korvetin
_Shorewaterin_, jonka langattoman välityksellä loordi Greystoke pääsi
pian yhteyteen Lontoon kanssa. Silloin hän sai tiedon, joka täytti
hänen ja hänen vaimonsa sydämen ilolla ja kiitollisuudella -- pikku
Jack oli turvallisesti loordi Greystoken kaupunkitalossa.
Vasta Lontooseen tullessaan saivat he tietää sen merkillisen
tapaussarjan yksityiskohdat, jonka tuloksena oli, että heidän lapsensa
oli säilynyt vahingoittumattomana.
Kävi selville, että Rokoff, peläten viedä lasta keskellä päivää
_Kincaidiin_, oli kätkenyt sen erääseen kurjaan luolaan, jossa
säilytettiin nimettömiä lapsia, ja aikonut viedä sen höyrylaivaan
pimeän tultua.
Hänen liittolaisensa ja pääasiallinen auttajansa, Paulvitsh, oli kehnon
mestarinsa monivuotisena ja uskollisena oppilaana lopulta tullut yhtä
petolliseksi ja ahneeksi kuin herransakin. Ajatellen niitä äärettömän
suuria lunnaita, jotka hän voisi saada palauttamalla lapsen
vahingoittumattomana vanhemmilleen, hän oli ilmaissut pienokaisen
syntyperän löytölasten kotia hoitavalle naiselle. Naisen avulla hän oli
järjestänyt lasten vaihtamisen, tietäen täysin hyvin, ettei Rokoff
aavistaisi hänelle tehtyä kepposta ennenkuin kaikki olisi myöhäistä.
Nainen oli luvannut pitää lasta, kunnes Paulvitsh palaisi Englantiin.
Mutta kullanhimo oli nyt houkutellut hänet vuorostaan pettämään
lupauksensa, ja hän oli ryhtynyt loordi Greystoken asianajajan kanssa
neuvottelemaan lapsen palauttamisesta.
Esmeralda, vanha neekerihoitajatar, joka oli ollut Amerikassa lomalla
pikku Jackin ryöstön aikaan -- hän piti poissaoloaan koko onnettomuuden
syynä -- oli palannut matkaltaan ja tunsi lapsen heti oikeaksi.
Lunnaat oli maksettu, ja kymmenen päivää ryöstön jälkeen oli tuleva
loordi Greystoke aivan vahingoittumattomana palautettu isänsä kotiin.
Ja niin oli viimeinen ja suurin Nikolas Rokoffin monista konnantöistä
mennyt kurjasti myttyyn hänen ainoan ystävänsä osoittaman petollisuuden
kautta, vieläpä päättynyt tuon pääroiston kuolemaan, tuottaen loordi ja
lady Greystokelle mielenrauhan, jota he eivät kumpikaan olisi voineet
tuntea niin kauan kun venäläinen oli elossa ja hänen kavala mielensä
kykeni suunnittelemaan uusia konnantöitä.
Rokoff oli kuollut, ja vaikka Paulvitshin kohtalo oli tuntematon, oli
heillä täysi syy uskoa, että hän oli sortunut viidakon vaaroihin
siellä, missä he viimeksi olivat hänet nähneet -- herransa konnamaisen
apurin.
Ja mikäli he osasivat päätellä, olivat he nyt ainiaaksi vapaat näiden
kahden miehen alituiselta uhalta -- ainoiden vihollisten, joita Apinain
Tarzanin oli milloinkaan tarvinnut pelätä, koska he olivat
raukkamaisesti suunnanneet iskunsa hänen rakastamiinsa eikä häneen
itseensä.
* * * * *
Onnellinen oli se perhe, joka kokoontui Greystoken taloon sinä päivänä,
jolloin loordi ja lady Greystoke astuivat Englannin maakamaralle
_Shorewaterin_ kannelta.
Heitä seurasi Mugambi ja mosula-nainen, jonka hän oli löytänyt kanootin
pohjalta tuona yönä Ugambin pienen sivujoen rannalla.
Nainen oli pitänyt parempana liittyä uuteen herraansa kuin palata
entisen miehensä luo, jolta hän oli tahtonut karata.
Tarzan oli ehdottanut heille, että he hankkisivat itselleen kodin hänen
laajoilla afrikkalaisilla tiluksillaan wazirien maassa, jonne heidät
lähetettiinkin ensi tilassa.
Mahdollisesti me tapaamme heidät kaikki siellä keskellä julman viidakon
ja suurten tasankojen romanttista viileyttä, noiden seutujen, joissa
Apinain Tarzan mieluimmin oleskelee.
Kukapa sen tietää?