[1] Tekijä on ehdoin tahdoin kirjoituksessaan välttänyt kaikkia tähän
asti kansantaloudellisessa kirjallisuudessa tavallisia lauseparsia.
Hän tuntee tarkoin kohdat, joita "ammattiarvostelu" on kutsuva
dilettanttisiksi (Syrjäisen käsialaksi). Hänen lausevalintansa määräsi
osaksi se, että hän tahtoo puhua ihmisille, joille kansantajuinen ja
yhteiskuntatieteellinen kirjallisuus on vähemmän tuttua, mutta ennen
kaikkia se katsantokanta, että uusi aika on tuomitseva yksipuoliseksi
ja paikkansa pitämättömäksi jo itse lausetavassakin enimmän osan
siitä, mikä tässä kirjallisuudessa on "ammattimaista". Ken arvelee,
että tekijän olisi myös pitänyt viitata muiden yhteiskunnallisiin
aatteisiin, jotka yhdessä tahi toisessa suhteessa muistuttavat tässä
esitettyjä, häntä pyydän huomaamaan, että tekijän vuosikymmenien
elämänkokemukseen perustuvan tässä esitetyn katsantokannan lähtökohta
ja menettelytavat ovat pää-asia annettuja vaikuttimia toteuttaessa
eivätkä siihen tahi tähän muotoon puetut ajatukset. Myöskin on
tekijä, kuten voi huomata IV:tä osasta, koettanut aatteitaan
käytännössä toteuttaa aikana, jolloin yhdessä tahi toisessa suhteessa
samankaltaisilta _näyttävistä_ ajatuksista vielä ei ollut tietoa.
[2] Ylläesitetty jaottelu ei perustu paikallisiin ruumiinjäseniin, vaan
elimistön yleistoimintaan. "Pää-elimistöllä" tarkotetaan lähinnä sitä,
että pää on etupäässä hermo- ja aisti-elämän keskus. Luonnollisesti
tapahtuu päässä myös rytmillistä ja aineenvaihtotoimintaa, kuten taas
muissa ruumiinjäsenissä ilmenee hermo-aistitoimintaa. Tästä huolimatta
ovat nämä kolme toiminta-muotoa _olemukseltaan_ varsin erilaiset.
[3] Ei kuulu elämän palveluksessa tehtyyn tutkielmaan antaa teoriioihin
perustuvia määritelmiä, vaan aatteita, jotka kuvaavat, mikä
todellisuudessa on todella elävää. "Tavara" siinä merkityksessä viittaa
johonkin joka on osa ihmisen elämästä; jokainen muu tavarakäsite jättää
jotakin pois tahi lisää siihen jotakin, niin että käsite ei vastaa
elämän ilmiöitä kaikessa täsmällisyydessään.
[4] On hyvin mahdollista, että elämän tapahtumia ei ainoastaan
selitetä väärässä merkityksessä, vaan että ne myös aivan väärässä
merkityksessä tapahtuvat. Raha ja työ _eivät ole_ vaihdettavia arvoja,
vaan ainoastaan rahaa ja työntulosta. Kun minä maksan rahan työstä,
minä _teen_ petollisesti. Minä aiheutan näennäisen tapahtuman.
Mutta todellisuudessa minä en muuta _voikaan_ kuin antaa rahaa työn
tuloksesta.
[5] Tämä suhde työn ja oikeusjärjestyksen välillä on pakottava
talouselämässä toimivat assosiatsioonit pitämään ohjeenaan, mikä
"oikein on". Kuitenkin voitetaan sillä se, että talousjärjestö on
riippuvainen ihmisestä eikä päinvastoin.
[6] Ainoastaan tällä tavalla, yhteiskunnallisen elimistön kolmen
jäsenen vapaan yhteistoiminnan kautta, voi yhteiskunnallisen elimistön
hallinto menestyksellä saada aikaan talouselämässä oikean hinta-suhteen
valmistettujen tavarain välillä. Jokaisen työntekijän tulee saada
tuotteestaan niin paljon vastaavan arvoista tavaraa, kuin hän ja hänen
perheeseensä kuuluvat henkilöt tarvitsevat, kunnes hän on ennättänyt
jälleen valmistaa toisen samallaisen tuotteen. Tällaista hintasuhdetta
ei saada aikaan virallisilla määräyksillä, vaan sen täytyy _olla
tukena_ yhteiskunnallisessa elimistössä toimivien assosiatsioonien
elävästä yhteistoiminnasta. Ja sellainen tulos saavutetaan, kun
yhteistoiminta vain perustuu usein mainitun kolmen elimistö-jäsenen
terveeseen yhteistoimintaan. Se saavutetaan yhtä varmasti, kuin saadaan
kestävä silta, jos se rakennetaan oikeiden matematisten ja mekanisten
lakien mukaan. Voidaan tosin väittää vastaan, ettei yhteiskunnallinen
elämä niin seuraa lakejaan, kuin silta. Mutta tällaista vastaväitettä
ei teekään kukaan, joka kykenee käsittämään, että tässä teoksessa
onkin yhteiskunnallisen elämän ajateltu perustuvan _eläviin_ eikä
_matematisiin lakeihin_.
[7] Ken väittää tähän, että oikeus- ja taloudelliset suhteet kuitenkin
todellisuudessa muodostavat yhden ainoan kokonaisuuden ja ettei niitä
voida erottaa, hän ei huomaa, mihin kysymyksessä olevalla jaottelulla
pyritään. Liikenteen kiertokulussa _kokonaisuudessaan_ vaikuttavat
molemmat suhteet luonnollisesti yhtenä kokonaisuutena. Mutta toista on,
järjestetäänkö oikeudelliset olot taloudellisten vaatimusten mukaan;
tahi järjestetäänkö ne luonnollista oikeudentunnetta vastaaviksi ja
annetaan sitten sen, mikä siitä syntyy vaikuttaa yhdessä taloudellisen
liikenteen kanssa.
[8] Kuka luulee näkevänsä tällaisissa asioissa "utopioja", ei huomaa,
että _todellisuudessa_ elämä pyrkii näitä hänen utopistisina pitämiään
laitoksia kohti ja että todellisuudessa löytyvät puutteellisuudet
johtuvat siitä, ettei näitä laitoksia vielä ole olemassa.