-- Ylös jo kuudelta, ja kymmeneltä muka myöhäistä mennä nukkumaan!
Annen täytyi olla kauhean maalainen! Kinkkua ja olutta aamiaiseksi
ja päivällinen kahdeltatoista! Olipa se merkillistä elämää! huudahti
Fanny. -- Lordi Surrey ja lordi Leicester kuulostavat hienoilta,
mutta seuraleikit, punaiset lapaset ja kolmen shillingin kengät ovat
kauheita!
-- Minä pidän sellaisesta, sanoi Polly miettivästä, -- ja olen
iloinen, että Anne paralla oli edes vähän hauskaa ennen kuin murheet
alkoivat. Saanko joskus jäljentää tuon kirjeen, isoäiti?
-- Totta kai. No niin, tässä on toinen, jonka nykyaikainen tyttö
on kirjoittanut ensi käynnistään Lontoossa. Tämä miellyttää sinua
enemmän, Fan. Ja isoäiti luki Annen pienen kuvauksen vastakohdaksi
Lontoon elämästä kirjeen, jonka muuan ystävä oli lähettänyt hänelle
kauan aikaa sitten:
"Rakkahin Constance.
Kolmen kuukauden ahkeran huvittelun jälkeen nipistän sen verran
aikaa, että voin kertoa sinulle, miten paljon olen nauttinut
ensi käynnistäni Lontoossa. Ulkomailla kasvaneena minusta tuntui
aluksi kuin olisin tullut vieraaseen kaupunkiin. Savu, lika
ja melu olivat ensin hyvin epämiellyttäviä, mutta pian totuin
niihin, ja nyt kaikki tuntuu minusta kerrassaan ihastuttavalta.
Me heittäydyimme heti huvituksiin eikä minulla ole ollut aikaa
ajatella muuta. Nyt on paras huvittelukausi, ja jokainen hetki on
varattu tanssiaisiin, konsertteihin, teattereihin, juhliin tai
kirkossakäyntiin taikka niihin pukeutumiseen. Me käymme iltaisin
usein kaksissa tai kolmissa eri kutsuissa, ja harvoin joudumme
kotiin ennen aamua, emmekä liioin nouse seuraavana aamuna ennen
puoltapäivää. Meille jääkin varsin vähän aikaa ajeluihin,
ostoksilla käynteihin ja vierailuihin ennen päivällistä, joka on
kahdeksalta, ja sitten alkavat taas iltahuvit.
Eilen illalla näin lady Russellin tanssiaisissa Walesin
prinssin ja tanssin hänen kanssaan. Hän on alkanut lihoa ja
näyttää elostelijalta. Olin pettynyt hänen ulkonäköönsä ja
keskustelutaitoonsa; häntä ei olisi ikinä uskonut prinssiksi.
Minut esitettiin myös eräälle komealle amerikkalaiselle
herrasmiehelle. Olin ihastunut häneen ja hämmästyin kuullessani,
että viime vuonna ihailemamme runot olivat hänen kirjoittamiaan.
Hän on rikkaan räätälin poika. Ihmeellistä joukkoa nuo
amerikkalaiset rahoineen, kykyineen ja itsenäisyyksineen!
Voi hyvä ystävä! Etten vain unohtaisi kertoa ensimmäisen
huvikauteni merkkitapausta. Minut esitellään hovissa! Arvaat
kai, että olen uponnut kokonaan juhlavalmisteluihin. Äiti on
päättänyt, että minun on tuotettava hänelle kunniaa, ja kaksi
viimeistä viikkoa meiltä on mennyt ajellessa ompelijalta
räätälille ja myymälöistä jalokivikauppoihin. Minulle tehdään
valkoinen silkkipuku, jossa on sulkatöyhtöjä, helmiä ja ruusuja.
Se maksaa sata puntaa tai enemmänkin ja on hyvin komea.
Serkkuni ja ystäväni aivan syytämällä syytävät minulle
ihania tavaroita, ja sinun kokemattomat silmäsi lentävät
vielä selälleen, kun levitän nähtäväksesi silkkikankaan! ja
pitsini, jalokiveni ja ranskalaiset hattuni, puhumattakaan
rakkauskirjeistä, valokuvista ja muista nuoren kaunottaren
ensimmäisen huvikauden voitonmerkeistä.
Sinä kysyt, ajattelenko milloinkaan kotia. Minulla ei todellakaan
ole siihen aikaa. Mutta joskus ikävöin sentään raitista puhdasta
ilmaa ja tyttömäisiä huveja, joista niin paljon pidin. Kaikki
nämä huvitukset, niin hauskoja kuin ne ovatkin, tekevät ihmisen
kalpeaksi ja vanhaksi ja kuluneeksi. Tunnen jo itseni hiukan
rapistuneeksi.
Olisin sinulle kiitollinen, jos voisit lähettää minulle punaiset
posket, kirkkaat silmät ja iloisen mielen, jotka minulla oli
kotona ollessani. Koska et kuitenkaan voi tehdä sitä, niin ole
hyvä ja lähetä minulle pullollinen kesäkuun sadevettä, sillä
kamarineitoni sanoo sen olevan iholle parempaa kuin mitkään
muut kaunistuskeinot, ja ihoni alkaa jo turmeltua paljosta
valvomisesta.
Oman puutarhamme hedelmät taitaisivat maistua, minulla ei ole
näet hiukkaakaan ruokahalua, ja äiti on ihan huolissaan minusta.
Ranskalaisen keittiön tuotteilla on mahdotonta elää saamatta
vatsakatarria, eikä täällä saa mitään yksinkertaista syödäkseen,
kaikessa kun seurataan muotia.
Hyvästi, kultaseni, minun on mentävä pukeutumaan kirkkoon lähtöä
varten. Toivoisinpa, että näkisit uuden hattuni ja tulisit
kanssani, sillä lordi Rockingham lupasi olla siellä. Hyvästi!