Tämä kuvaus Eteläjyllannin oloista on, huolimatta muistutuksista,
joita sitä vastaan taiteellisessa suhteessa voitaneen tehdä, varsin
mieltäkiinnittävä teos. Se kertoo varsinaisesta isänmaastansa
eroitettujen tanskalaisten taisteluista ja kärsimyksistä, heidän
epätoivoisista yrityksistään koettaa säilyttää kansallisuuttansa
tukalissakin oloissa.
Suomennos on muutamissa suhteissa tuottanut erityisiä vaikeuksia.
Niin on ollut mahdotonta suomalaiseen laitokseen saada mitään, joka
tunnelma-arvon puolesta vastaisi alkuteoksessa runsaasti käytettyä
eteläjyllantilaista tanskan murretta. En ole näet katsonut voivani
kääntää sitä miksikään suomalaiseksi murteeksi, koska semmoinen
menettely samalla olisi edellyttänyt koko kirjan tapahtumien sijoitusta
meidän maahan.
Toisena vaikeutena on ollut tanskalais-saksalainen sekakieli, jota en
ole voinut kääntää muuten kuin panemalla saksalaisia sanoja suomen
sekaan. On selvää, että tämä sekoitus tuntuu jotenkin luonnottomalta
ja teennäiseltä, sen sijaan että saksa sekoitettuna tanskaan kielten
läheisen sukulaisuuden vuoksi tekee aivan luonnollisen vaikutuksen.
Hartaimmat kiitokseni pyydän täten saada lausua tohtori
_L. Moltesenille_ hänen Eteläjyllannin oloja valaisevasta
kirjoituksestansa, joka suuresti lisää kirjan arvoa, sekä kirjan
tekijälle, rouva _Laura Kielerille_, joka on antanut suosiollisen
luvan kirjan suomentamiseen sekä tarpeellisia selityksiä ja tietoja.
Samoin saan ilmituoda kiitollisuuteni professori ja professorinrouva
_Thomsenille_ Kööpenhaminasta sekä dosentti _Konrad Nielsenille_
Kristianiasta, jotka ystävällisesti ovat minua suomennostyössä
avustaneet, niinkuin myös maisteri _O. Manniselle,_ joka on suomentanut
kaikki kirjassa esiintyvät, ennen kääntämättömät runot.
_Suomentaja_.