DELILA. En mitään voi tänä hetkenä ilmottaa. -- Jättäkää minut!
YLIPAPPI. Ymmärrän, sinä Astarten siunattu... (Kumartaa nöyrästi, mutta
pysähtyy oven luona, kiihkeä välke silmissään.) Oli minulla vielä muutakin,
ruhtinattareni!
DELILA. Muutakin...?
YLIPAPPI (nostaa salaperäisesti kätensä). Tänä yönä se on tapahtuva,
tyttäreni! Olen kysynyt jumalattarelta, jumalatar on vastannut --
DELILA. Mitä?!
YLIPAPPI (yhä salaperäisemmin). Olen uhrannut ennus-uhrin puolestasi.
Uhri suitsi ... papit rukoilivat... Sanoin. kansani tuskan ja toivon
nimessä, jos se on tänä yönä täyttyvä, nouskoon hymy ihanille
huulillesi. Vedin ennusvaatteen kasvoiltani, katso: jumalatar hymyili --
DELILA. Onko se mahdollista?
YLIPAPPI. Jumalatar on hymyillyt! Tänä yönä Israel syöstään takaisin
korpiinsa! Tänä yönä Filistea kohoaa Kaanaan valtiaaksi! Tänä yönä
Astarte nousee Dagonin istuimelle! (Huomaa levottomuutta Delilan
kasvoilla.) Anteeksi, tyttäreni! Käy loppuun saattamaan sankaritekosi,
josta maine on vierivä vetten yli Egyptiin, virtoja myöten Eufratin
maille, josta --
DELILA. Kyllin! (Ankarasti.) Älköön kukaan häiritkö minua tämän enempi.
YLIPAPPI. Suutelen vaippasi lievettä, sinä Filistean ylpeys!
(Menee.)
DELILA (käy mietteissään Astartea kuvailevan kannatinpylvään eteen.)
Oletko sinä todellakin hymyillyt...? (Ojentaa kätensä.) Hymyile
minullekin, jumalatar! Näytä _minulle_ se merkki! (Äänettömyys) Oh!
(Kääntyy makuuhuoneeseen päin, kuuntelee. -- Kiihtyen.) Tänä yönä, tänä
yönä, sanotte te! Mitä te tiedätte tästä yöstä...? (Käy kuohuvana
oikealle, jossa on kahdesta rinnakkain lepäävästä pantterista
muodostettu divaani. Heittää vaippansa divaanille ja vaipuu vähitellen
itsekin, tuijottaen pantterien päiden ylitse pelottavin katsein.) Minä
seison kuin arvotuksen edessä... (Äänettömyys.) Vihaan! Sinun
salaisuuttasi! Sinun askeltesi väkevyyttä! Sinun hiustesi leikkiä! Sinun
ylimielistä hymyäsi! (Äänettömyys.) Tänä yönä minä otan minun sieluni
minun käteeni ja vaadin sinun sielusi minun oman sieluni hinnalla...
(Äänettömyys.)
ÄÄNI (makuuhuoneesta). Delila! -- Delila!
DELILA (kavahtaa ylös ja rientää ääntä kohti, mutta kääntyy takaisin
heittäytyen syvässä mielenkuohussa divaanille)
SIMSON (ilmautuu makuuhuoneen ovelle). Minne karkasit sinä, Delila?