Nyt, Sirkkani, pelasta aatteen henki,
Ei sulhostas' koskaan tuu rahan renki,
Pahuuden voimat ne uhkaa mun niellä,
Armaani, apuas mult' älä kiellä.
SIRKKA. Herra Virtanen. Näen, että olette tunteellinen ja sivistynyt
mies, ymmärrän hyvin suuret harminne.
VIRTANEN. Vihdoinkin ihminen, joka puhuu järkeä.
SIRKKA. Vuokran maksan heti.
MAUNO. Vuokran maksamme heti.
SIRKKA. Menemme pian naimisiin, jolloin sulhaseni muuttaa tänne.
MAUNO. Häät ovat ensi viikolla.
TAIMELA. Vasta jouluna ja ilman sulhasen ystäviä.
SIRKKA. Mutta ei ilman hänen ystävällistä, valistumitta isäntäänsä.
VIRTANEN. Olette liian ystävällinen. Sellaisesta naisesta minä pidän.
MAUNO. Elkää vaivatko itseänne.
SIRKKA. Pyytäisin, että te, joka olette rohkea ja vahva mies,
lähettäisitte sulhaseni hoidokit parantolaan, josta ovat tulleetkin.
Minä maksan kustannukset.
VIRTANEN. Teen mitä tahdotte, taistelen vaikka koko Lapinlahtea
vastaan. Te ette varmaan koskaan saa kouristuksia?
SIRKKA. En toki, silloinhan voisin polttaa mehuni. Tässä onkin parasta
hilloa rouvallenne, kyllä hän sitten toipuu. Toivon, että lepytätte
muut vuokralaisenne, kun he ovat rauhoittuneet. Ja tässä on lämpimät
tohvelit talonmiehellenne, että hän jäisi paikalleen.
VIRTANEN. Te olette taivaan lahja. Selvitätte kaikki sekavat asiat.
Mutta enkö minä saa mitään muistoa?
MAUNO vetää kirjan povitaskusta. Tässä on viimeiset runoni. Olen
kirjoittanut esihistoriallisesta aiheesta pienen kirjan, jonka nimi on:
"Luolaihmisten helkähdelmiä".
VIRTANEN. "Luolaihmisten helkähdelmiä!" Laiha muisto. En käsitä,
mitenkä noin selväjärkinen nainen ottaa pähkähullun miehen.
TAIMELA. Ei hän ole hullu. Ruuvit vain ovat irrallaan, niin että
erikoisnero pääsee kehittymään.
SIRKKA. Oletko, isäpappa, antanut suostumuksesi?
TAIMELA. Kuka sitä tarvitsee?
SIRKKA. En muuten ole hetkeäkään onnellinen.
MAUNO. Taivas on katsonut teidän huoneenne puoleen ja lahjoittanut
teille pojan, joka...
VIRTANEN. Joka elää Faustilla.
SIRKKA. Joka tekee talomme täydelliseksi. Siis isä?
TAIMELA. Olen voitettu. Ottakaa toisenne.
MAUNO. Nyt olen tyytyväinen. Näen, Sirkka, että sinun käytännöllinen
kykysi saa suurempia aikaan, kuin minun pilviä tavoitteleva henkeni.
SIRKKA. Kumpaisellakin meillä on tehtävänsä tässä talossa.