(Vankilan pihalla.)
Syystuuli kanna minut täältä pois
kuin kiidättelet höyhenuntuvaa
tai leijaa langatonta;
Näät, sänkipelto tyhjä, alaston,
vain harvat korret huojuu,
ja pientareilta ruso-ohdakkeet
ne lakastui.
Syystuuli nosta minut täältä pois
kuin temmot savun harmaan,
mi kohoo kattoin mustain yllä.
Jo punapihlajaiset riisuutuvat,
ja koivun, keltavaahteran
myös lehvät putoo.
Syystuuli vieös minut täältä pois
kuin ajat pilvenhattaroita
laella taivaan.
On lintusetkin lähteneet,
vain varis yksin lentää raskain siivin.
Jäi pesät tyhjät räystäisiin
ja synkkään torniin.
Syystuuli, syleilyysi heittäyn
ja kauvas ennän.
Jää valkomuurit, linna lauluton,
ja tornista vain käärmepäinen viiri
avatuin kidoin, kielin terävin
perääni huutaa.
Syystuuli kanna, kanna minut pois.