Tunsin La-Lin käden kädessäni. Hänen silmissään paloi huolestunut
kysyntä. Pitkän tuokion tuijotin sanattomana hänen silmiinsä.
-- Olemmeko joutuneet häviölle? ymmärsin vihdoin huolestuneen äänen
toistelevan.
-- Häviölle? Ei, Ree-Kian on voitolla. Mutta hän on unohtanut, että
Tai-Jeo olen minä. Suuri armias Kaikkeus, mies, joka on surmannut
suuren Masonin!
Vavahdin. Koneessa kipinöi voimakas kontakti. -- Mitä se sanoi --?
-- Kaikki lentueet -- Tshung-Kingin -- Lunan -- Austrian -- Ontarion
-- -- kaikki lentueet - Tshung-Kingin -- Lunan -- Austrian -- Ontarion
-- -- Kongon-Gordonin joukot tuhottu. Ree-Kian matkalla Tshung-Kingiin.
Virta katkaistaan puolen hetken kuluttua. Kaikki polttajat lähimpään
varjoon. Tämä on suuren Tai-Morris-Jeon määräys --
Siis se jo tiedettiin. Tällä neljänneksellä sen tiesivät jokaisen
Piirin joukot. Ja tällä hetkellä lentueitten kärjet kääntyivät
asemilleen.
Toitotus katkesi. Olin sysännyt neulan juoksuun Ree-Kianin joukkojen
piti olla jossakin Toisen ja Kolmannen Piirin rajalla.
Pimeys oli syvimmillään. Pohjoisessa kimmelsi Otavan kaaritähti. Siitä
oikealle leimahteli tavantakaa heikko valoviiva.
Ah! Se ei ollut Ree-Kian. Se painalsi etelään, häilytteli satoja
valokieliään ja -- pysähtyi äkkiä valottomaksi haamuksi.
Ymmärsin sen liikkeen. Sen oli tavoittanut Tshung-Kingin määräys.
Odotin sen tuossa tuokiossa porhaltavan itään. Mutta sitä se ei tehnyt.
Sen heijastajat leimahtivat yhtenäiseksi valosuihkuksi, ja suihkun
kärki suuntautui loivasti maahan.
Vasta sen seuraava liike pani eloa neulaani. Lentueen äkkiarvaamatta
hyökätessä alailmoihin havaitsin valosuihkussa suuren siipisikermän.
Vihollisen lähetessä se näytti tahtovan nousta sen yläpuolelle, mutta
samassa silmänräpäyksessä hyökkääjä olikin painunut ahtaaseen kaareen
ja käänsi nyt keulansa suoraan länteen.
Epämääräisten äänien kuuluessa helvetillisen siipisuhinan kiitävästä
kaaresta leimahti sarja tulikieliä ja nouseva lentue jätti jälkeensä
kipinöiviä kekäleitä, jotka tuli viivaa piirtäen syöksyivät maata kohti.
-- Austria! kuului Ree-Kianin rohkaiseva ääni. -- Näitte, toverit,
kuinka se meitä pelkäsi. Tshung-Kingiin! Ajakaamme sitä takaa!
Se oli kiivasta lentoa. Austrian polttajajoukko lasketteli itäkaakkoon,
selvästikin Gordonia tavoitellen, ja Ree-Kianin lentue kiisi pitkänä
nuolena sen kintereillä.
Kerran pari näin edellisen väläyttävän heijastajillaan takaa-ajajain
parvea, ja sitten jälleen sen viuhka valahti kulkusuuntaan.
Ja yhtäkkiä se sammui.
-- Toverit! tärisi Ree-Kianin ääni. -- Suuri Kaikkeus on antanut
Tai-Jeon polttajat käsiimme. Voitto on meidän!
Sitä ei saattanut epäillä. Austrian lentue oli väsähtänyt kesken
kulkuaan ja laajaan luovien sen siivet painuivat maata kohden. Tuskin
se oli maaperän tavoittanut, kun jo Ree-Kianin parvi kieppui sen
yläpuolella ja uhkaavasti laskeutuen väläytti harvoja valojaan sen
voimattomien koneiden yli.
Kuului riemu ilmasta, sadatusten mylvinä maasta. Valosuihkuun kohosivat
sadat vääristyneet kasvot, ja lukemattomat kädet vääntelehtivät
yllätyksen hämmingissä.
-- Austrian miehet! jyrisi Ree-Kianin ääni. -- Kaikkeus on ottanut
teiltä kontaktin ja siroittanut teidät tankojemme maalitauluksi.
Rukoilkaa, että ääretön Avaruus ottaisi teidän kurjat sielunne
hoiviinsa, aineenne ei enää tule näkemään nousevan auringon terää.
Kotvan aikaan ei epätoivoisten valitusten lomasta voinut sanaakaan
erottaa. Mutta vihdoin ulvahti kuin yhteisestä kauhusta kehittynyt
huuto:
-- Teillä on kontakti! -- Teillä on kontakti!
-- On. Ja meidän kontaktimme ei petä meitä, nauroi Ree-Kian. --
Ulos siivistänne, polttajat! Morris-Jeo ei enää voi teitä suojella.
Tai-Kian-Jeo on oikea Tai-Jeo.
-- Armoa! -- Armoa! rukoili uhattujen lauma. -- Kaikkeuden nimessä, oi
suuri Tai-Kian-Jeo, me olemme sinun henkesi orjia. Käske meitä --
Mutta äänet kiihtyivät epäselväksi ulvonnaksi. Ree-Kianin
kolmisenkymmentä polttotankoa kylvi leimahduksen kuolemaa koneensa
jättäneiden yli. Ja vajaan neljänneksen kuluttua vain siipien varjossa
liikahteli jäsen, jonka omistajalta kauhistus oli riistänyt kyvyn
totella suuren voittajan armotonta käskyä.
-- Alas, toverit! kuului jälleen Ree-Kianin ääni. -- Me tarvitsemme
heidän tankonsa. Lyökää hengiltä ne roistot. Tai-Kian-Jeo ei tarvitse
Morris-Jeon polttajia.
-- He ovat kansaa, olin kuulevinani jonkun sanovan.
-- Kansaa! vastasi Ree-Kianin terävä ääni parven laskeutuessa maahan.
-- Kuka puhui kansasta?
-- Minä, Sara-Kao, sanoi mies astuen ulos koneestaan. -- Olen ollut
kaksitoista kierrosta Morris-Jeon polttajana ja silti aina himoinnut
kansan vapautta.
-- Sara-Kao! tärähti Ree-Kianin ääni. -- Kansa voi vapautua vasta
silloin, kun Morris-Jeon viimeinen polttaja on poltettu. Sinä olet
ollut yksi niistä.
Ja ennenkuin onneton oli astunut askeleen, oli Ree-Kianin tangosta
lähtenyt lieska tehnyt hänen paikkansa tyhjäksi.
-- Toverit! kuulin Ree-Kianin äänen. -- Kenellä teistä on jotakin
sanomista?
Ei hiiskahduskaan särkenyt hiljaisuutta.
Seuraavassa tuokiossa suljin silmäni. Kuin mielipuolet ryntäsivät
voittajat voimattomien koneiden lomaan, ja säälitön teurastus puristi
ilmoille korviasärkevän valituksen.
-- Tshung-Kingiin, toverit! Näettekö pilven tuolla pohjoisessa? -- Se
on Austrian lentue. Saakoon se loput aseista. Eläköön kansa! -- Eläköön
Tai-Kian-Jeo!
Väenkö keuhkoista tuo viimeinen niin valtavana toistui? Vai verikö
korvissani surisi?
-- La-Li! huudahdin neulan hellittäen. -- Kansa on saanut uuden
Tai-Jeon. Jeon, jonka käsi on raskaampi kuin konsanaan Morrisin. Suuri
armias Kaikkeus, _niin ei saa käydä!_
Sieppasin hänen värisevän ruumiinsa syliini, puristin sitä rintaani
vasten ja hain sanoja riehuville ajatuksilleni.
Mutta ennenkuin sanoja löysin, tärisi korvakalvollani toisen sanat:
-- Kaikki lentueet -- Austrian -- Lunan -- Ontarion -- -- kaikki
lentueet -- Austrian -- Lunan -- Ontarion -- -- kaikki lentueet --
Austrian -- Austrian -- Austrian -- -- Joo-Keen joukoilla oma virtansa.
Tshung-King vaarassa. Nostamme voimaa. Kaikki lentueet Tshung-Kingiin!
Tämä on Tai-Morris-Jeon määräys --
La-Li sylissäni sysäsin neulan neutraaliin. Tajunnassani takoi yksi
ainoa jakamaton ajatus.
-- La-Li! sanoin kiidättäen häntä vaunua kohti. -- Suuri Kaikkeus
auttakoon sinua ja minua! Täällä me emme enää viihdy.
-- Mihin, Lao-Koo?
-- Tshung-Kingiin! --