Shi-Kai oli maannut kahdeksan nousua. Kolmannen päivän laskussa hän
oli töintuskin jaksanut vetäytyä valopatsaalle, vaikka hänen paikkansa
olikin juuri sen vieressä. Ja tajutonna hänet silloin laahattiin
paikalleen takaisin.
Miesparka! Minä ymmärsin hänen pehmeytensä, sillä olihan oma ruumiini
vielä neljännessä nousussa kuin nuijalla hakattu.
Mutta paljon en häntä ajatellut. Vaikka orjalauma säästi jokaisen
tuoreen louhoksen antavimman sopen minulle, tunsin saavani ahertaa
voimaini takaa, ennenkuin pääsin päivässä kolmeen sadannekseen. Ja
sitäkin menoa kestäisi rangaistukseni yli kahdenkymmenen kierroksen!
Minä ajattelin La-Lia. Kolme kertaa olin turhaan lähennellyt häntä
hänen louhoksensa kehnouden varjolla. Hän teki työtä kahdeksan hetkeä
vuorokaudessa ja lepäsi kolme eikä vastannut minulle sanaakaan. Usein
kulutin kalliin neljänneshetken loitolta katsellen hänen hohteessa
askaroivia käsiään ja vaanien leimahdusta, joka silmänräpäyksen ajan
antoi minun nähdä hänen kasvonsa. Ja yökaudet arvailin, missä kaivoksen
sopessa hänen ihastuttava päänsä soraa lämmitti.
Sitä ei voinut auttaa. Tämän kuhisevan epävarmuuden keskellä ei koskaan
tohtinut poistua ruumiistaan. Ja piti olla tosiystävä, jolle sellaisen
asian saattoi paljastaa.
Feo-Fan! En epäillyt tämän suorasukaisen miehen ystävyyttä, mutta
olinhan ollut täällä vasta muutaman nousun. Ja kukapa tiesi, oliko
Shi-Kai jo voitettu vaiko vain masennettu.
Yhdeksännen päivän laskussa sai jälkimäinen otaksumani jonkun verran
tukea. Shi-Kai ilmaantui valopatsaaseen entistä ehompana eikä enää
palannutkaan suoraa päätä lepopaikalleen. Omalle huudolleni mennessäni
näin hänen seisovan piirin sisälaidassa, ja vaikken sitten silmäini
soettua enää häntä nähnytkään, aavistin silti hänen läsnäolonsa.
Tuokioksi unohdin hänet, kun La-Lin huuto salli minun ihailla tuota
suloista olentoa. Tämä hetki oli nautinto, jonka vuoksi saattoi nousun
kerrallaan tässä helvetissä elää. Ja itsekkyydessäni minä kiitin suurta
Kaikkeutta siitä, että La-Li oli yksi niistä harvoista, joita pasuuna
joka laskussa muisti. Shi-Kai, minä ja muuan vanhus, Ka-Hara, olimme
siinä hänen vertaisiaan.
Pasuunan vielä raikuessa erosin kerhosta ja tein tavanmukaisen
kierrokseni sen ympäri. Itse mielestäni tein sen aina saadakseni
hitusen liikuntoa, mutta todellisuudessa toivoin kohtaavani La-Lin.
Häntä en nytkään kohdannut. Sensijaan, tullessani louhokselle, jonka
räjähdyskone eilen oli pöyhinyt antavaksi, näin etupäähän päästämieni
naisten ja vanhusten saamattomina vetäytyneen tukihäkin nurkkaukseen.
-- Nartut! kuulin tutun äänen karjuvan. -- Kuka on antanut teille
luvan poimia nyrkinmöhkäleitä! Luuletteko minun penkovan soraa teidän
hikenne hajussa! Ulos! Lunarian piina! -- Kolme miehenmittaa minun
kantapäistäni on teidän paikkanne! --
-- Se oli Lao-Koo! änkytti joku. -- Emme me!-- Se oli Lao-Koo --
-- Se _on_ Lao-Koo! katkaisin kiivaasti. -- Onko sinulla, Shi-Kai,
jotakin muistuttamista?
Sora leimahti jättiläisen jalkain juuressa. Olin varma siitä, ettei hän
odottanut minun tulevan.
Muutaman silmänräpäyksen vallitsi syvä hiljaisuus. Olin pysähtynyt
askeleen päähän hänestä.
-- Shi-Kai, sanoin teeskennellen tyyneyttä, -- sinun louhoksesi on
jossakin muualla. Eilen Tai-Lanen kone avasi parisenkymmentä.
-- Minä osaan itse valita louhokseni! puhisi hän levottomasti soraa
potkien. -- Sinä ja naarakset menkööt sinne. Minua tämä murennos
miellyttää.
Hänen uhkaava äänensä teki vaikutuksen. Huomasin naisten pyrkivän
aukolle. Olin jo kuulevinani Shi-Kain pilkallisen naurun.
Silloin luontoni kuohahti.
-- Naiset! sanoin, -- takaisin työhönne! Ja sinä, Shi-Kai, luulin
antaneeni sinulle opetuksen. No hyväpä niin, minä annan sinulle vielä
toisen --
Hän ei ehtinyt nousta vastarintaan. Sain tukevan otteen hänen
haaroistaan ja niskastaan ja lähetin hänet siihen suuntaan, missä
louhoksen aukon piti olla.
Kuului kirahdus ja ulvonta, joka todisti hänen läpäisseen aukon. Se
oli hänen onnensa: puoli miehenmittaa sivummalla hän olisi murskannut
päänsä metallinkovaan pieleen.
Kuuntelin tuokion. Hän alkoi ähkiä. Ja vaivaloinen ärinä ilmaisi hänen
tunteensa lähelläseisovia kohtaan.