* * * * *
Se oli See-Sea.
Hänestä juuri olin uneksinut rohkean unen. Ja kun raotin silmäni,
häämötti hänen yläruumiinsa siinä verkkoni laidalla. Hänen vasen
kätensä leikitteli vyön helmillä, ja oikea lepäsi kevyesti otsallani.
Katsoin viehkeätä kainaloviivaa ja ojensin käteni kuin jatkuvassa
unessa hänen vyötäreilleen.
-- Mea-Jeo! sanoi hän hiljemmin kuin kuiskaten. -- Huomenna pääset
suuren, hyvän Tai-Suanin luokse.
-- See-Sea!
Mikä kumma minun otteeni herpaisi. Siinä silmänräpäyksessä hän olisi
vaipunut tuliseen syleilyyni. Ja kesken kaiken -- oma käteni nousi
vastarintaan.
Tai-Mason! Tai-Joon! -- Ne tulivat vasta nyt. Ja See-Sean antautuva,
uhkea vartalo pysyi saavuttamattomissa.
-- Tai-Suan, tieteen ja uskonnon valvoja? sanoin kylmästi.
-- Niin.
Hän kumartui vielä, silmät kosteina, ruumis väristen. Sitten hän nousi,
astui poispäin -- ja käännähti.
-- Mea-Jeo, kuiski hän. -- Minun sylini voi vielä juovuttaa
Tai-Simonin. Ja juopukoon hän siitä kymmenesti, jos antaa sinut
Tai-Suanille orjaksi.
Hän kiiruhti pois. Kauniit olkapäät vavahtelivat. -- Olinko kuullut
nyyhkytyksen?