See-Sea on pelastanut minut

Ruumiini vierähti eräänlaiseen laatikkoon. Seuralaiseni jäivät sen

seinien ulkopuolelle. Pieni sysäys alta päin, töytäys puutuvaan

kapaloruumiiseeni -- ja sitten revähti ylläni katto, josta tuhannen

tulisuihkua tulvahti vastaani.

Kuolema ja kirous! Se oli yksi ainoa, huikaiseva, kirvelevä,

hirvittävä rovio. Se paistoi silmäluomienikin lävitse hehkuvana

punametallilevynä --

Suuri armias Kaikkeus! Se oli murhaava hirviö, ahnas puolipäivän

aurinko.

Kolme hetkeä! nauroin sisimmässäni. -- Kolme hetkeä -- tätä! Minä

tukehdun!

Se tuli jostakin. Valahti kasvoilleni vilpoisena vetenä, huuhteli

rintaani, vatsaani --. Höyrynä se sumensi auringon terän. -- Ah, miksei

se jaloilleni! -- miksei se käsilleni! -- Suuri armias Kaikkeus,

jalkani! -- jalkani -- jalkani -- --

-- Tai-Mason! -- See-Sea! -- Rai-Sun! -- ja sinä, Tai-Joon! -- tämähän

on nyt sitä, mitä aavistin. -- Nauroinko! -- Nauroin. -- Miksen? Olihan

tämä naurua. Kun ruumiini sätkätti, kieleni löpisi, huuleni --

Aa-aah! Tuo suloinen huijaus! -- Jaloillani! -- jaloillani!... Oliko

minulla jalkoja --? Oliko minulla --?

Hlmp! -- Kaikkeus! -- Nielin suihkusta tukehtuakseni. Se valui virtana

yli ruumiini, kirveli käsissäni, jaloissani --

Höyrykö oli niellyt auringon --?

Suuri armias Kaikkeus! Missä oli _aurinko?_ Mitä tämä pimeys? -- tämä

liike? -- Kuolemako --?

Viimeisellä hetkellä: Seikkailuromaani tulevaisilta ajoilta · 第 38 / 91 题