Hän makasi siinä, hengetönnä, veretönnä. Puna väritti vasemman rinnan
juurta. Kantajain välitse vielä kerran vilahti kauniin Hao-Kean kasvot.
Ja sitten Oa-Jao, kipinöivä polttotanko, toinen, kolmas -- koko kehä --
Käskevännäköinen mies viittasi äänetönnä, ja kymmenen kättä kohotti
ruumiini maasta. Se oli kankea; kylmä, kuin minulle vieras möhkäle.
-- Oa-Jao! sanoi ääni neljännen seinän läväistyämme. -- Sen tulee
kestää kolme hetkeä, vähintään. Se oli kauniin Hao-Kean toivomus.
-- Mutta _jos_ hän kuolee ennen? -- Se oli Oa-Jaon ääni
-- Ei kuole. Muutoin jatkaa Oa-Jao hänen kamppailuaan.
-- Mutta vuoto voi --
-- Ei voi, katkaisi ääni Oa-Jaon huolestuneen huomautuksen. -- Nat-Pao
oli raajatonna kolme neljänneshetkeä. Ja täydessä tajussa. Huolellinen
huuhtelu --
-- Minä koetan. Suuri Kaikkeus auttakoon häntä kestämään.
Minä ymmärsin rukouksen ja värisin. Ruumiissani liikkui vain kieli. Ja
sekin teki tällä hetkellä tenän.