»Kornelia, tietysti, sinä sen salaperäinen.»
Hanna tarttui hänen käteensä. »Mutta eihän hän tiedä mitään», hän
kuiskasi ja riensi ulos.
Pietari seisoi sanattomana. Hän ei tiennyt, mitä hänen piti uskoa.
»Eikö tiedä mitään? -- Mitä puhetta se on? Etkö sinä tiedä, että sinä
olet kihloissa?»
Knut kalpeni äkkiä.
»Hanna kertoo minulle, että Kornelia on täällä, että kaikki on hyvin,
ja että te olette kihloissa, ja sitten --! Ei, tästä pitää minun saada
selko!»
Ja sitten hän riensi ulos. -- Kohta sen jälkeen aukesi makuuhuoneeseen
vievä ovi; Kornelia tuli sisään. Knut oli samassa hänen luonaan,
tarttui hänen käsiinsä, koetti puhua, mutta sai aikaan vain katkonaista
naurua, ja kuin Kornelia nojasi päätään hänen olkapäätään vasten, ja
hän seisoi siinä varmana onnestaan, oli hänen vieläkin mahdottomampi
saada sanaa suustaan. -- --
»Pöytään!» huusi Pietari avaten suuresti meluten oven vaimolleen, joka
tuli sisään höyryävä vati käsissä. »Pöytään, minulla ei ole koskaan
eläissäni ollut niin nälkä!»