Nykyinen Suomenniemi, niinkuin olemme nähneet, ei ollut esivanhempiemme
alkukotina. Ennen heitä asui siellä jo Lappalaisia. Näiden oloa
maamme eteläisimmälläkin rannalla todistavat ne monet paikat, joihin
Lapin nimi on kiintynyt. Niinpä on esim. _Lapin_ pitäjä Rauman
kaupungin seudulla ja _Lappträskin_ pitäjä Uudenmaan Ruotsalaisten
alueella. _Lappivedeksi_ sanotaan Saimaan eteläisin selkä. Tällä
viimeksimainitulla tienoolla arvelevat muutamat tutkijat vielä voivansa
Ruokolahden pitäjäläisten lyhytläntäisessä vartalossa sekä muussa
muodossa eroittaa heidän lappalaisen alkuperänsä. Onpa Lappalaisten
jälkiä vieläkin etelämpänä suomalaisten heimoin asumassa maassa.
Inkerinmaalla sanottiin vielä 16:n vuosisadan alussa, venäläisten
maakirjain mukaan, Pähkinälinnan kaupungin osa, joka Nevajoen
etelärannalle oli rakettu, olevan Lapin puolella (na Lopskoi storoná).
Pohjais-ranta sitä vastaan nimitettiin Karjalan puoleksi. Samaten näkyy
myös Watjan kielessä, joka ennen muinoin oli yleisempi Inkerinmaalla,
selviä jälkiä sekaannuksesta Lappalaisten kanssa. Wielä suuremmassa
määrässä, Tarton kielen omituisuuksista päättäin, se näkyy tapahtuneen
muutamin seuduin Wironmaalla.
Lappalaisetkaan ei tainneet olla Suomen aivan ensimmäiset asukkaat.
Suomalaisten tullessa näkyy meidän maassa löytyneen toinenkin
kansakunta vielä. Wanhoissa tarinoissamme on paljo puhe _Jättiläisistä,
Jatulin eli Metelin_ kansasta, joka muka olisi synkeissä korvissa sekä
vuorilla pitänyt asuntoa. Tätä kansaa luultiin ennen paljaiksi tarinan
kuvituksiksi. Mutta nykyiset tutkimukset paikkanimistä Suomessa näkyvät
tekevän tarinat tosimuistoiksi. Näissä nimissä näet on hyvin suuri
joukko, joita ei luontevasti, jos ollenkaan, käy selittää meidän omasta
kielestämme. Sitä vastaan on useampi niistä saanut selvän selityksen
Ostjakin kansan kielestä, joka nyt ainoasti tavataan kaukana meistä
Uraali-vuorten takana, Siperiassa. Semmoisia nimiä on esim.
_Lentiera_-järvellä Lieksan pitäjässä; suomeksi se on selitetty olevan
sama kuin hanhijärvi. Niin myös on mainion _Imatran_ kosken laita,
jonka nimi, suomeksi Emäjärvi, alkuansa lienee kuulunut Saimaan
selkään, mistä Imatran vedet vyöryvät. Nämät tutkinnot ovat kuitenkin
vasta niin alullaan ja oppineitten mielet niistä niin erilaiset että
asiasta ei voi päättää täydellä varmuudella.
Laatokan ja Äänisjärven välillä asuessaan, jos ei jo ennen, olivat
Suomalaiset jakauneet kahteen suureen heimokuntaan, kukin eri
murteellaan, _hämäläiseen_ ja _karjalaiseen_. Edellisen asema oli
lännessä ja etelässä; jälkimäinen oli pohjoisemmille ja itäisemmille
seuduille asettunut. Tästä heidän keskinäisestä suhteestaan seurasi,
että Hämäläiset ensiksi saapuivat nykyisille asuntomailleen. Tämä heimo
oli jälleen hajonnut useammiksi pienemmiksi haaroiksi, jotka eri
nimillään ovat tutut historiassa.
Kaikkein ensimmäisiksi liikkeelle taisi lähteä se Hämäläis-haara, joka
sai nimeksensä _Liivin_ ja _Kuurin_ kansa. Näiden murteessa,
eroitettuna kuin ne ovat eläneet muista heimolaisistaan, näkyy paljo
vanhoja muualta pois kuluneita muotoja ja sanoja, osaksi samoja, jotka
vielä tapaamme samaten erinäisyydessä eläneellä _Wepsän_ heimokunnalla
Walgetjärven seuduilla Wenäjällä. Milloin Liiviläiset yhteisestä
alkukodista läksivät, on mahdoton päättää. Niinkuin mainittu, tavattiin
ne jo 9:llä vuosisadalla nykyisillä paikoillaan.
Samaten kuin Liiviläisten ja Wepsäläisten välillä, jotka nyt elävät
kaukana toisistaan, olemme havainneet yhtäläisyyttä murteessa, samaten
muutkin Hämäläis-heimon kaksi päähaaraa nähdään nyt hajallansa, kahteen
eri paikkaan erinneenä. Ihmeellinen yhtäläisyys kielen muodoissa
nähdään Räävelin murteen välillä, jota pitkin Wironmaan pohjoista
rannikkoa puhutaan, ja sen, joka Turun rantamaalla on tavallinen,
varsinkin missä tämä murre on pysynyt sekoittamattomampana esim.
Uudenkaupungin ja Rauman seuduilla. Näiden molempain murteitten yhteys
on kohta silmiin astuva ja monin verroin suurempi kuin ennen
mainittuin, todistaen sillä selvästi että Turkulaiset ja Rääveliläiset
ovat paljo myöhemmin eronneet toisistaan. Niin-ikään huomaitaan taas
monessa tärkeässä suhteessa yhteyttä _Tarton_ murteen, Wiron
sydänmaalaisten ynnä myös osaksi läntisen rannikon sekä saariston
asukasten puheen välillä, ja sen mitä _Warsinais Hämäläiset_ meidän
Hämeessä sekä Satakunnassa puhelevat. Nähtävästi ovat nämät molemmat
Hämäläis-heimokunnan haarat, painuessaan Suomenlahden pohjukasta
länteen päin, siinä kumpainenkin hajonneet kahdeksi parveksi. Toiset on
jatkaneet tietään etelä-, toiset pohjoispuolitse tätä lahtea. Tämän
asian voimme nykyisillä tietovaroilla jo päättää varmaksi. Warsin
vaikeaa sitä vastaan on vielä sanoa, milloin tämä siirto tapahtui ja
kumpainen näitä osakuntia ensiksi joutui perille. Wironpuoliset seikat
antavat syytä siihen luuloon että Warsinais-Hämäläinen haara kulki
ensinnä. Sillä Tarttolaisten kieli on monin suhtein sekä sanoissa että
muodoissa Liivin kielen kaltainen. Paitsi sitä on siinä useimmat
ainoasti Lapin vaikutuksesta selitettävät omituisuudet. Ja vihdoinkin
ovat Tarttolaiset Rääveliläisiä etelämpänä. Suomen puolella sitä
vastoin ovat päinvastoin Warsinais-Hämäläisten asuinsijat jäljempänä,
idempänä, ja osoittaisivat myöhempää tuloa. Ehkä onnistunee vastaisille
tutkijoille saada tämäkin sekava vyhti selvälle.
Muutamia seikkoja, jotka kukaties voisivat viitata milloin näiden
Hämäläis-haarain muutto tapahtui, näemme kuitenkin mainittuna Wenäjän
aikakirjoissa. Hämäläisiä parvikuntia ne mainitsevat vielä vuosien 1000
ja 1100:n välillä Laatokan itäpuolella asuvina. Wasta 12:n vuosisadan
keskipaikoilla näkyvät Wenäläiset saaneen ne seudut kokonaan haltuunsa.
Silloin kenties Warsinais-Hämäläiset ajettiin Suomeen. Sata vuotta
ennen olivat ehkä Turkulaiset ja Räävelin Wirolaiset tulleet
tungetuiksi asuinpaikoiltansa Neva- ja Kymi-joen sekä Laatokan välillä
ja siirtyneet nykyiselle maalleen.
Tähän viimeinmainittuun aikaan näet tiedetään Karjalaisten saapuneen
Laatokan läntisrannalle, jopa valloittaneen enimmän osan Inkerin
maatakin itselleen. Todennäköistä on että he silloin työnsivät
lännemmäksi näiden seutuin entiset asukkaat. Toinen osa jäi kuitenkin
jäljelle ja suli yhteen Karjalaisten kanssa, niinkuin vieläkin Wiipurin
rantalaisten sekakielestä on nähtävänä. Hämäläiset olivat kulullaan
tulleet Laatokan eteläpuolitse; Karjalaiset sitä vastaan kiersivät sen
pohjoispuolitse. Mutta mitä tietä he sinne olivat saapuneet, siitä ei
ole mitään tietoa. Olivatko ensin käyneet Wienan vesillä ja sitten
vasta painuneet länteen? Wai olivatko kohta alusta jakauneet, muutamat
pohjoiseenpäin, toiset taas länttä kohti kulkien?
Koko maamme ei kuitenkaan kerrassaan saanut asukkaita, Sydänmaille ei
vielä asettunut vakinaisia asukkaita eikä myös Pohjan rannikollekaan.
Turkulaiset valtasivat omakseen Kokemäen joelle asti sen rantamaan,
joka on eteläisen harjumme eteläpuolella; itäänpäin heidän murteensa
ulottuu vielä nytkin, vaikka suuresti sekautuneena, Helsingin seuduille
asti. Warsinaiset Hämäläiset poikkesivat rantaharjanteen yli ja ottivat
asunnoikseen Päijänteen etelä puolen ynnä Tamperen seudut. Karjalaiset,
Laatokan läntisrannalle jouduttuansa, levisivät lännessä hamaan
Päijänteelle saakka, sekautuen siellä Hämäläisten kanssa. Etelämpänä
tuli Kymijoki heidän rajakseen. Näkyy kuitenkin muutama
karjalainen parvikunta joutuneen vieläkin lännemmäksi. Murteen
omituisuuksista on tahdottu päättä että myös Loimaajoen notkelman ynnä
Kokemäen joen suupuolen asukkaat olisivat itäsuomalaista sukuperää.
_Karjalan_ kappeli ja Mynämäen pitäjä (ruotsiksi _Wirmo_ ehkä väännetty
muinaisesta _Wiromaa_) kukaties osoittavat nimillään näiden
Karjalaisten ja rantamaan Wirolaisen kansan rajaa.