Kahdeksannen vuosisadan loppupuolella oli Skandinavian s.o. Ruotsin,
Norjan ja Tanskan kansoissa syntynyt merkillinen liike. Pienillä
pursillansa olivat näiden maiden rohkeat urhot alkaneet käydä yhä
kaukaisemmille uskaljaammille retkille meren selkien taakse. Saaliin
himo ei ollut näihin retkiin ainoana yllyttimenä. Yhtä voimallisesti
vaikutti myös toinen jalompi tunne, maineen ja kunnian halu. Mitä
oudompi tie, mitä vaarallisempi matka, sitä halullisemmin sinne
_vikingit_ pyrkivät.
Haluttipa kerran muutamaa mahtavaa Norjalaista, nimeltä _Other_, lähteä
tiedustamaan kuinka pitkälle Pohjoseen päin maata ulottuisi ja olisiko
sillä maailman äärimmäisellä perukalla ihmisiä asumassa. Pohjois-Norja,
nykyiset Lappmarkit ja Finnmarkit, oli näet siihen aikaan vielä
yksistään Lappalaisten hallussa, ja Etelä-Norjan miehille tuiki
tuntematon.
"Kolme päivää", näin kertoi myöhemmin Other matkansa Englannin
mainiolle kuninkaalle Alfredille, "kolme päivää purjehdin rantaa myöten
Pohjoseen päin ja tulin silloin äärimmäiseen paikkaan, missä asti
meidän valaskalan-pyytäjät olivat käyneet. Wielä kolme päivää kuljin
tuosta yhä edelleen samaa suuntaa; vaan sitten näkyi ranta kääntyvän
itään päin, koska meidän siinä täytyi odottaa länsituulta. Neljä päivää
tätä suuntaa purjehdittuamme, tuli rannassa taas uusi mutka; meidän
täytyi nyt kääntyä etelään päin. Wielä viiden päivän perästä tulimme
suuren virran suuhun (nähtävästi Wienanjoki). Tähän asti olivat
rantamaat olleet aivan viljelemättömät, asumattomat, paitsi että joskus
näkyi muutama harva lappalainen kala- tai metsämies. Mutta tuon joen
varrella oli maa vahvasti asuttu, josta syystä emme uskaltaneetkaan
kulkea edemmäksi ylös virtaa, vaan käännyimme jälleen kotimaalle."
Ennen lähtöään oli Other käynyt maan asukasten puheilla, joille panee
nimen _Beormat_. He olivat hänelle antaneet kaikellaisia tietoja sekä
omasta maastaan että myös sen takana olevista. Pahaksi onneksi jätti
kuitenkin Other ne jutut kertomatta, arveli ei tietävänsä olivatko
totta vai valetta, kun ei hän omin silmin ollut voinut nähdä kaikki.
Tämän hänen liikanaisen arkatuntoisuutensa tähden olemme jääneet ilman
monta, epäilemättä tärkeää tietoa esivanhempaimme olosta. Sen vaan
Other vielä lisäsi Beormain kielen hänen mielestään olleen melkein
yhden kuin Lappalaisien, joita hän kotiseuduillansa tunsi.