Produced by Tapio Riikonen
MATKUSTUS ARGENTIINASSA JA URUGUAYSSA
Tietoja näiden La Platan tasavaltojen oloista
Kokoelleet
ARNO JA OSSI DONNER
Helsingissä 1891,
K. E. Holm'in kustannuksella.
[Kuva: La Plata valtioiden kartta.]
ESIPUHE.
Sydänyön aikana Syyskuun 19 p:nä 1888 menimme Döbeln laivalle,
alottaaksemme pitkää matkaamme Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin. Oli
ihana kuutamo-ilta. Helsinkimme näytti niin kauniilta, hiljaiselta ja
rauhalliselta, levollisesti uinaillen täysikuun valossa. -- Tukholman
ja Göteborgin kautta kävi matka. Viimeksi mainitussa paikassa menimme
jotenkin vanhalle ja likaiselle Vilson-höyrylaivalle "Malmö" ja
jatkoimme sillä matkaamme ulos Pohjanmerelle. Kahden päivän
matkustuksen perästä saimme näkyviin Flamborough Head'in, Hull'in
pohjoispuolella, ja pari tuntia sen jälkeen olimme Humber-joen
suussa. Sitte purjehdittuamme vielä noin kolme tuntia pitkin rupaista
Humber-jokea, saavuimme Hull'in edustalle, laskimme ankkurin ja tulimme
maalle. Seuraavana aamuna, Syyskuun 28 p:nä, jätimme savuisen Hullin ja
saapua hujahdimme 4 1/2 tunnissa Lontoosen. Kiidimme hurmaavaa vauhtia.
Kaikkialla oli hirveästi savua, joka peitti kaikki etäämpänä
olevat esineet ja supisti näköalan. Savua, savua, savua joka
taholla! Lontoossa pysähdyimme muutamiksi päiviksi, kävimme
museoissa, taulukallereissa y.m. joskus harrastuksesta, toisinaan
velvollisuuden tunteesta. Kuuluuhan asiaan suuressa kaupungissa katsoa
"katsottavinta", ainakin sitä, millä on kaksi tahi kolme tähteä
Baedekerissä. Eräänä päivänä, kun sumu verhosi Lontoota niin sakeana,
että kaasun täytyi olla sytytettynä vielä puolenpäivänkin aikana,
nousimme jälleen junaan, ja silloin mentiin huimaavaa vauhtia, sillä
kertaa länteen päin. Muutaman tuntisen rautatie-matkustuksen jälestä,
jolla ajalla olimme menneet Severn'in pitkän ja pimeän tunnelin läpi,
saavuimme Cardiff'iin, jossa astuimme ulos junasta. Cardiff on
verrattomasti suurin hiilen ulosvientipaikka Englannissa ja siis
myöskin koko maailmassa. Pitkissä riveissä oli siinä höyry- ja
purjelaivoja, kaikki lastaten "mustia timantteja". Höyryveturit
liikkuivat ähkien edes ja takaisin rannoilla ja varvien välissä vetäen
perässään hiilivaunujonoa, hinaajalaivat siirtelivät laivoja paikasta
toiseen, ulos ja sisään; joka paikassa on eloa ja kuumeentapaista
liikettä. Siinä tapasimme laivamme, joka oli tuleva olemaan meidän
kotinamme monena seuraavana kuukautena, joka oli vievä meidät toiseen
maanosaan, toiseen maahan, tuhannen penikulmaa täältä. Se oli
fregatti "Vanadis", Pietarsaaresta kotoisin, lastattuna ja valmiina
ensimmäisellä sopivalla tuulella lähtemään pitkälle matkalleen merten
ylitse. Eriskummallisilla tunteilla astuu laivaan, alkaakseen pitkää
matkaa. Eipä tiedä kuinka pitkä aika tulee kulumaan, ennenkuin taas saa
astua maalle, vaan viikoiksi ja kuukausiksi saa varustautua olemaan
eroitettuna kaiken muun maailman yhteydestä, paitsi itsensä ja niiden,
jotka laivalla ovat. Mimmoiseksi saattanee matka tulla? Nopea ja
onnellinen, vaiko myrskyinen ja vaikea? Vaan sitä ei nyt ole aikaa
mietiskellä. Hinaajalaiva on valjastettu ja vetää meitä vauhdilla ulos
Cardiff Bute Dock'ista ahtaan varvin portin läpi sataman suun edustalle
tuonne pimeään iltaan. Vähitellen katoavat kaupungista näkyvät valot,
yksi ja toinen majakka vielä näkyy, mutta pian sammuvat nekin, ja
raisun vihurin puhaltaessa laskemme Bristolin kanavaa Atlantille. --
Atlantti! muutamia vuosia on vierinyt siitä, kun viimeksi näimme sinua.
Ne eivät ole menneet meihin vaikuttamatta, mutta sinä olet nyt sama
kuin silloinkin; sama kuin Columbus'en aikana ja sama aina vuosisadat
tämän jälkeen. Aina yhtä hurmaava hymyillessäsi, kuin hirvittävä
vihassasi.
Oli ilta Lokakuun 6 p:nä, kun purjehdimme Cardiffista. Heti seuraavana
aamuna saimme tuntea merimatkan vastenmielisyyttä siinä, että laiva
vaarui kovasti, synnyttäen meritautia. Meidän täytyi pysyä koko päivä
sisällä kojuissamme. Kuitenkin hyvällä tahdolla taistellen pahaa
vastaan pääsimme pian taas entiseen kuntoon, ja kun parin päivän
kuluttua saimme paremman sään, unhotimme mielipahan ja nautimme sitä
lämmintä ja päivänpaisteista ilmaa, jonka olimme saaneet Englannin
kylmyyden ja kolkkouden sijaan. Kumminkin on tuskin mitään
vaihettelevampaa, kuin matkustus purjelaivalla. Juuri kun näyttää
mentävän oikein reippaasti eteenpäin, kun tuuli on parhaaksi vinha ja
vetävä, meri raitis, ja kaikki käy tahdon mukaan, niin esiintyy väliin
jotakin odottamatonta, joka kerrassaan muuttaa asiain tilan. Niinpä
nytkin. Viikon purjehdittuamme taukosi Lissabonin yläpuolella vetävä
tuuli ja sitte seurasi oikullisia tuulahduksia sekä vihdoin tyventö.
Muuttuipa mielialakin. Entinen hyvä mieli, joka syntyi ripeästä
vauhdista, selkeästä ilmasta, auringon paisteesta ja vaahtoavista
sinisistä laineista, muuttui nyreäksi alakuloisuudeksi. Purjeet
retkottelevat mastoja ja köysiä vasten, aurinko paistaa kuumasti ilman
raikasta vilppautta, synnyttäen painustavan kuumuuden ja torroksissa
olon. Tuntee itsensä niin raskaaksi ja veltoksi, laiskaksi liikkumaan
enemmän kuin mitä välttämättömästi tarvitsee; tuskin jaksaa lukeakaan.
Kun ei vain olisi niin kuuma! Yöt päivät kestää sama hikisauna. Niin
liukuilimme vähitellen edelleen eteläänpäin Madeiran ja Kanarian
saarien ohitse, kunnes vihdoin saavutimme pasaadituulen. Sepä oli
iloinen päivä. Eteenpäin taasen hyvää vauhtia, oikein tunsi virkoavansa
uuteen eloon. Jälleen valkovaahtoisia aaltoja, kaikki purjeet levällään
ja vauhti hyvä. Päiväntasaajan läheisyydessä, missä koillinen pasaadi
loppuu ja ennenkuin kaakkoinen alkaa, tapaa tavallisesti tyvenen vyön,
s.o. seudun, jossa on heikot, vaihtelevat tuulet. Kuitenkin tapahtuu
joskus, että pasaadituuli sadekuuron mukaan kääntyy koillisesta
kaakkoiseen. Täytyykö meidän kauankin viipyä aloillamme tyvenessä, vai
kohtaako meitä onni? Se kysymys esiintyi meille sitä jännittävämpänä,
kuta lähemmäksi arveluttavaa valtamerta saavuimme. Meillä oli
onni. Muutamia asteita pohjoisleveyttä kääntyi tuuli äkillisesti
sadekuuron vaikutuksesta koillisesta kaakkoon ja niin saimme
kaakkois-pasaadituulen. Mentiin jälleen eteenpäin, raakapurjeet
käännettyinä tuimalle laitatuulelle. Marraskuun 8 p:än illalla olimme
päiväntasaajalla. Muutamia päiviä aikaisemmin oli pohjantähti kadonnut
pohjoisen näköpiirin sumuihin, kuten vanha tuttavamme Otavakin.
Eteläisen taivaan tähdet nousivat yö yöltä yhä korkeammalle. Tuolla
heloittaa Canopustähti yksinäisessä loistossaan, tuolla on iso ja pieni
pilvi, vaaleita pilkkuja pimeällä taivaalla ja viimein nousee myöskin
Etelän risti näköpiiriin. Olimme odottaneet saavamme nähdä tavattoman
kauniin tähtisikerön, vaan petyimmepä, kuten tavallisesti, milloin
itsellemme kuvailemme semmoista, jota emme ole koskaan nähneet. Se ei
ollenkaan ansaitse mainettansa, Ristin tähdet ovat ylipäätään pienemmät
kuin otavan, ja päälliseksi se on aivan vino.
Eräänä pimeänä iltana, Marraskuun 23:na p:nä, Rion kohdalla, kun
kuljimme täysin purjein jotenkin heikolla tuulella, huomasimme
edessäpäin rankan sadekuuron. Tuskin kerkesimme laivan kannelle
kun se jo oli saavuttanut meidät. Olipa se ankara puuska! Purjeet
liepehtimään, komennushuutoja, juoksua edestakaisin, jalusten
jännitystä, purjeiden kokoon käärimistä, huutoa ja kiljumista. Tuuli
parkui vinhasti taklauksissa ja köysissä, sade valui virtanaan, aallot
sähähtelivät ja nousivat yhä korkeammiksi. Parin tunnin kuluttua oli
meillä melkein kaikki purjeet alas otettuina ja levollisesti saatoimme
vartoa tuulen tyyntymistä. Aamupuolella se tyyntyikin, mutta silloin
olikin meidän hyvä pasaadimme loppunut. Ankara maininki oli kaikki,
mitä meillä vihurinpuuskasta enää oli jälellä seuraavana päivänä,
muuten päivänpaistetta, kirkas, sininen taivas, mutta pahaksi onneksi
-- tyyntä.
Vielä pari viikkoa kestäneen risteilyksen perästä, vastahakoisten
olojen, enimmiten heikkojen ja vaihtelevien tuulten vallitessa, kuului
vihdoinkin odotettu huuto: "maata näkyvissä". Niin, se todellakin oli
manner. Matala, hietainen rannikko näkyi edestäpäin oikealta selviten
yhä selvemmäksi, kuta lähemmäksi sitä tulimme. Siten purjehdimme koko
päivän, Uruguayn etelärannikko näkyvissä, La Plata-joen suulle. Illalla
ankkuroimme Montevideon majakkain näkyvissä. Seuraavana aamuna,
Joulukuun 5 p:nä, näkyi etäältä kaupungista kirkontornit ja huoneet,
laivat sataman suulla, ja kaikkein takamaisimpana El Cerro, vuori,
jonka mukaan Montevideo on saanut nimensä. Ankkuri nostettiin ja
hyvällä vauhdilla purjehdimme päämääräämme kohti. Pari tuntia sen
jälkeen ankkuroitsimme jälleen, sillä kertaa kuitenkin muitten laivojen
keskelle, ja niin oli purjehduksemme siksi kerraksi päättynyt. Kahden
kuukauden purjehdusajan jälkeen valtamerellä saavuimme ensimmäiselle
asemalle pitkällä matkallamme. --
On luonnollista, että kuta suuremmaksi liikaväestö ja siitä syntynyt
työn puute on Euroopassa tullut, sitä suurempia täytyy olla niiden
siirtolaislaumojen, jotka vuosittain hakevat itselleen uutta työalaa
ja uutta isänmaata Euroopan ulkopuolella. Jo vuosikymmeniä on
eurooppalaisia laumoittain virrannut Yhdysvaltoihin, hankkiakseen
siellä toimeentulon, minkä oma maa on heiltä kieltänyt. Sitte kuin
sielläkin on työnpuute alkanut tuntua, ovat nuo aina lisääntyvät
siirtolaisparvet olleet pakoitetut siirtymään toisille työmarkkinoille.
Vuosi vuodelta on siitä syystä siirtolaisuus Euroopasta La Plataan
ollut kasvamassa, kunnes viimeisinä vuosina ihmisiä on muuttanut
suurempi määrä näihin maihin, kuin Yhdysvaltoihin. Uusien voimain
runsas maahan-virtaaminen on herättänyt eloon ennen aavistamatonta
toimeliaisuutta La Platan rannikoilla, ja muutamissa vuosissa ovat
nuoret La Platan tasavallat kohonneet entisestä kokonaan syrjäisestä
asemastansa niiden maiden arvoisiksi, joilla on oikeus vaatia
sivistyneen maailman huomiota.
Moniviikkoisen siellä olomme ajalla, jolloin myöskin kävimme
Buenos-Ayres'issa, koetimme niin paljon kuin mahdollista oppia
tuntemaan näitä kaukaisia maita. Seuraavassa on koetettu esittää
tutkimuksiemme tulokset Argentinan ja Uruguayn luonnosta, kansasta,
elämänoloista ja muista suhteista.
* * * * *
La Platan valtioiksi sanotaan niitä kolmea tasavaltaa, Argentina,
Uruguay ja Paraguay, jotka täyttävät Etelä-Amerikan koko eteläosan,
Brasiliasta ja Boliviasta pohjoisessa, Andes-vuorista lännessä,
Atlantista idässä ja Etelä-jäämerestä etelässä. Niillä on nimensä siitä
mahtavasta virrasta, joka, oikeastaan muodostuen Paraná'n ja Uruguay'n
yhteenvirtaamisesta, on eteläisen Etelä-Amerikan tärkein yhdistystie,
ja joka kaikilla haarautumisillaan sekä lisäjo'illaan kastelee ja
saattaa hedelmällisiksi nämä maat. La Plata-virta, joka paremmin
näyttää suunnattomalta meren lahdekkeelta, kuin virralta, on
vesimääräänsä nähden lähinnä Amazon-virtaa suurin maailmassa. Sen veden
paljous on noin 1 1/2 kertaa niin suuri kuin Mississippin, yli 4 kertaa
niin suuri kuin Ganges'en ja 13 kertaa suurempi kuin Rhein-virran. Tätä
suunnatonta veden määrää edustaa Paraná noin 4/5 ja Uruguay 1/5.
Laskusuultaan La Plata-virta on noin 30 Ruotsin penikulmaa leveä,
Paraná'n ja Uruguay'n yhtymäpaikalta, jossa se on kapein, 4 penikulmaa.
Pituus on myöskin noin 30 penikulmaa. Syvyys vähitellen vähenee 17 ja
18 sylestä suulla 3:een ja 4:ään virran latvapuolella. Mataltuminen ei
kuitenkaan ole aivan tasaista, sillä on joukko hietasärkkiä, joista
suurin, Banco Inglés, on Montevideon kaakkoispuolella. Veden syvyys
tällä särkällä on ainoastaan 1-2 syltä.
Nimensä, Rio de la Plata eli hopeavirta, sai se espanjalaisilta
löytäjiltänsä, jotka näkivät virran rannalla olevilla asujamilla
hopeaisia koristeita y.m. esineitä. Siitä he päättelivät vasta löydetyn
maan olevan rikkaan tästä jalometallista; arvelu, joka perästäpäin
kyllä huomattiin erehdykseksi. Todennäköisesti hopea oli Perusta taikka
Andes-vuorista, nykyisistä Argentinan länsi- tahi luoteismaakunnista
kotoisin.
Paraná-virta, jonka pituus on noin 300 Ruotsin penikulmaa, saa alkunsa
Goyaz-vuorista Brasiliassa. Se on läpi vuoden purjehduskelpoinen
Corrientes'iin asti Paraguay'n purkautuessa siihen noin 100 penikulmaa
suusta, s.o. sen yhtymisestä Uruguay'hin. Virran keskileveys sillä
osalla on 7,200 jalkaa eli 2 virstaa, ja keskiväylän keskisyvyys
noin 90 jalkaa. Corrientes'istä siihen kohtaan Paraná'ta, jossa
lisäjoki Yguazù laskee siihen eli noin 73 Ruotsin penikulmaa, on se
purjehdittava ainoastaan tulvaveden aikana, sillä Apipá-putoukset, noin
25 penikulmaa Corrientes'in yläpuolella, ovat muulloin mahdottomat
kulkea läpi muilla aluksilla kuin veneillä. Virran keskileveys viimeksi
mainitulla osalla on 3,600-4,500 jalkaa. Yguazù'sta Guayrá'n putouksiin
Brasiliassa, noin 31 penikulmaa, on Paraná purjehduskelpoinen pienillä
aluksilla ja kanooteilla, ylempänä se sitä vastoin on liikenteelle
kelpaamaton. Viime vuosisadalla on Guayrá-putouksilla käyty ainoastaan
3 kertaa. Kapteeni Azara, joka siellä kävi 1788, sanoo niistä
seuraavaa.
-- "Putouksen kohdalta on Paraná 4,600 yardia (13,800 jalkaa) leveä,
jonka jälkeen se yhtäkkiä muodostuu kapeaksi kanavaksi, noin 60 yardin
(180 jalan) leveydellä, sisältäen vettä melkein yhtä paljon kuin kaikki
Euroopan virrat yhteensä sekä syöksyen eteenpäin selittämättömällä
raivoudella. Putous ei ole pystysuora, vaan muodostaa tasapinnan
viidenkymmenen asteen kaltevuudella. Kohina kuuluu 20 miles'in (noin 3
R. penikulman) päähän ja vaahto kohoaa ylös kolonneissa, jotka näkyvät
monen miles'in matkalle. Itse maakin tuntuu vapisevan veden
voimallisista sysäyksistä".
Veden pinnan korkeuden eroitus putouksen yli- ja alipuolen välillä on
noin 100 jalkaa ja veden paljous lasketaan olevan kaksi kertaa yhtä
suuri kuin Niagaran.
Paraná'n etevin lisäjoki on Paraguay, jolla on 176 R. penikulman
pituus, josta matkasta 144 p. on purjehduskelpoista pienille
höyryaluksille. Sen vesimäärä on noin 1/20 Paranásta, keskileveys noin
1,000 jalkaa ja keskisyvyys virtaväylässä noin 20 jalkaa. Paraguay saa
lännestä nuot kaksi suurta lisäjokea, Pilcomayo ja Vermejo, joilla
molemmilla on lähteensä Boliviassa, mutta jotka kuitenkin suurimmalta
osalta pituuttaan ovat Gran Chacon aluskunnassa Argentinassa.
Uruguay, jonka pituus on yli 140 penikulmaa, on alajuoksultaan
purjehduskelpoinen ympäri vuoden Salto'on asti, 40 penikulmaa suusta,
mutta purjelaivoille ainoastaan Paysandù'hun. Heti Salto'n
pohjoispuolella ovat Salto Grande'n putoukset, josta seuraa, että
virran ylemmällä osalla ei ole kaupalle suurempaa merkitystä, koska
välillä olevat putoukset estävät liikenteen jatkumisen alemmasta
osasta. Salto'sta suuhun on virran keskileveys noin 4,800 jalkaa.
Siitä syystä, että nämä virrat eräinä vuodenaikoina kuitenkin ovat
purjehduskelpoiset satoja penikulmia sisämaahan, on La Platan
virtajärjestöllä niin suuri merkitys maailman kaupassa. Ne suuret
rikkaudet jalometalleja, jotka ovat Argentinan luoteisissa maakunnissa
sekä Boliviassa ja Perussa, voidaan mukavammin kuljettaa merelle pitkin
Paraná'a ja sen mahtavia lisäjokia, Paraguay'ta, Vermejo'a ja
Pilcomayo'a, kuin Andes-vuorien luoksepääsemättömien vuoriharjanteiden
ja ahtaiden solien yli, jotka, vaikka lähellä käännepiiriä, suuren
korkeutensa tähden ovat ikuisen lumen peitossa. Jotenkin runsaasti
haaroittunut rautatieverkko koettaa myöskin parastansa kootessaan
näiden, luonnon niin rikkaasti varustamien maiden tuotteita ja
viedessään niitä purjehduskelpoisille virroille. Sitte kuin
Andes-vuorien takainen rautatie nyt on valmistunut Mendoza'sta
Uspallata-vuorisolan yli S:t Rosa'an Chile'ssä. tulee luultavasti, niin
pian kuin tämän linjan suuret edut ovat tulleet yleisemmin huomatuiksi
ja arvostetuiksi, suurempi osa Chile'n kauppaa Euroopan kanssa
kulkemaan pitkin tätä uutta rataa La Plata'an, ja siten vieläkin
enemmän lisäämään tämän virran ja sen varrella olevien suurten
kauppapaikkojen merkitystä maailman kaupassa.
Edellisten aikojen politilliset olot ovat vaikuttaneet sen, etteivät
La Plata-valtioiden viime aikoina tekemät suuret edistykset ole
kehittyneet vieläkin korkeammalle. Koko sen ajan, eli noin kolmesataa
vuotta, kuin nämä kolme valtiota olivat espanjalaisina kolonioina,
pysytettiin niiden henkinen niin hyvin kuin aineellinenkin kehitys
alhaisena. Ne suljettiin, niin paljon kuin mahdollista, muiden
maiden yhteydestä. Siten emämaa Espanja oli pidättänyt itselleen
kauppamonopoolin uusissa valtioissa. Itsenäisesti ne eivät saaneet
käydä kauppaa ulkomaiden kanssa eikä omassakaan keskuudessaan. Kun
koloniat kasvoivat, ja tämä niiden kehittymisen este alkoi tuntua kovin
raskaalta, puhkesi vapautussota v. 1810. Vaikka Argentina sodan
onnellisesti päätyttyä pääsi itsenäiseksi valtioksi, ei sen kauppa
kuitenkaan saattanut edistyä entistä enemmän, sillä Espanja piti
edelleen Montevideon ja La Plata-virran suun miehitettynä siten
katkaisten kaiken kauppayhteyden uuden vapaavallan ja ulkomaiden
kesken. Kun Argentina ja Uruguay viimeinkin irroittivat itsensä
Espanjan ikeestä, seurasi hävittäviä sisällisiä sotia ja sittemmin,
v. 1835-1852, kenraali Juan Manuel de Rosan diktaattorina olo, jolla
ajalla hänen riitaisuuksistansa eurooppalaisten merivaltojen kanssa
syntyi vuosia kestävä Buenos-Ayres'in ja Montevideon piiritys. Vasta
hänen kukistumisensa jälkeen, vuodesta 1852, ovat nämä maat saaneet
vapaasti edistyä, ja siitä ajasta alkaen on La Plata-valtioiden
kaikenpuolinen nopea kehittyminen luettava.
La Plata-valtiot sijaitsevat suurimmaksi osaksi eteläisessä lauhkeassa
vyöhykkeessä, ainoastaan joku osa maakuntia Jujuy ja Salto sekä Gran
Chaco'n alue Argentinassa kuin myöskin Paraguay'n pohjoisosa on
kuumassa vyöhykkeessä. Kuitenkin kasvaa Argentinan pohjoisemmissa
maakunnissa useampia troopillisen ilmanalan tärkeimpiä tuotteita,
niinkuin sokuria, pumpulia, riisiä, vähän kahvia ja troopillisia
hedelmiä, banaaneja, ananaksia, kokospähkinöitä y.m. Paraguay, josta,
kuten jo sanottiin, ainoastaan pohjois-osat ovat kuumassa vyöhykkeessä,
kuuluu sen ilmanalaan ja kasvikuntaan nähden kokonaisuudessaan
troopillisiin maihin, jättäen sekä Brasilian että myöskin Länsi-Indian
tuottamisvoimassa kauas jälelleen. Sen tuotteita viedään Paraná-jokea
myöten Buenos-Ayres'iin, joka niin sanoaksemme on koko Paraguay'n
yhteinen satamakaupunki. Argentinan keskimaakunnissa, samoin kuin koko
Uruguay'ssa on maa hyvin hedelmällistä. Varsinaiset troopilliset kasvit
eivät siellä oikein menesty, mutta puolitroopillisia ja lauhkean
vyöhykkeen tuotteita viljellään menestyksellä. Maissi ja nisu sekä
hedelmät ja viinit ovat viljelyksen etevimpinä esineinä. Näiden
seutujen eteläpuolella ovat pampakset, äärettömän avarat ruohokentät,
jotka penikulmittain ulottuvat ilman pienimpiäkään kohennuksia tahi
syvennyksiä ja jotka hyvin soveltuvat maanviljelykselle. Toistaiseksi
on kuitenkin suurin osa niitä viljelemättöminä. Pampas rajoittuu
etelässä Rio Chubut'iin, noin 42 asteella eteläistä leveyttä. Siinä
alkaa taas Patagonia, vielä hyvin vähän tunnettu maa, jossa enimmäkseen
kasvaa vain pensaita ja pienempiä metsäpuita. Kau'impana etelässä on
Tulimaa, joka on vieläkin vähemmin tunnettu, kuin Patagonia. Siellä
asuu yksinomaisesti indiaaneja. Koko läntisen Argentinan läpi
pohjoisesta etelään ulottuu Andes-vuorien mahtava jono monine
lumipeitteisille vuorihuippuineen, joista koko 19 on korkeampia kuin
Mont Blanc. Andes-vuoret ovat hyvin metallirikkaat, etupäässä kuparista
ja hopeasta. Maakunnat Catamarca, La Rioja, San Juan ja Mendoza ovat
tässä suhteessa enimmän huomattavat. Andes-vuorista maa vähitellen
alenee itään päin. Argentinan keskiosa vielä on jotenkin korkeaa,
etenkin San Luis'issa ja Córdoba'ssa, mutta kauempana idässä ja
etelässä käy se yhä matalammaksi. Keskikorkeus San Luis'issa on noin
2,500 jalkaa ja Córdoba'ssa 1,400 jalkaa meren pinnasta. Buenos-Ayres,
joka on Argentinan itäisin maakunta, ja koko Uruguay sitä vastaan ovat
mataloita tasankomaita.
Suuria metsiä täynnä kalliita puulajia on Argentinan läntisissä ja
pohjoisissa maakunnissa, Gran Chaco'n ja Misiones'in aluskunnissa,
samaa valtiota, sekä Paraguay'ssa. Uruguay, Argentinan eteläiset
maakunnat ja pampas sitä vastoin ovat melkein metsättömät.
Pienempiä metsikköjä ja puuryhmiä siellä ja täällä kyllä on osaksi
istuttamattomina ja osaksi, etenkin kaupungeissa ja kylissä,
istutettuna. Enimmäkseen nämä La Plata-valtioiden osat kuitenkin ovat
ruohoa kasvavaa, hiukan mäkistä maata. Aloeta ja kaktusta siellä kasvaa
hyvin runsaasti.
On kieltämätön tosiasia, että jos La Plata-valtiot saavat häiritsemättä
kehittyä, ne saavuttavat korkean edistyksen asteen. Ne suuret
edistykset, joita nämä maat ovat tehneet sitte vuoden 1852, jolloin
valtiolliset olot alkoivat sallia asukkaiden entistä enemmän ja
jakamattomammin uhrata voimansa maansa vaurastuttamiseen, ovat takuuna
siihen. Hyvä, lauhkea, ei liian kuuma eikä liiaksi kylmä ilmanala, maan
suuri hedelmällisyys ja sitä paitsi sen rikkaat luonnolliset apulähteet
ovat, sikäli kuin väkiluku lisääntyy, kohottavat La Plata-valtioita ja
suurentavat niiden merkitystä maailman kaupassa. Suurempi väestön
lisäys on ainoa, mitä nämä kolme tasavaltaa nykyään parhaiten
tarvitsevat, ja se onkin jo paraikaa toteutumaisillaan sitte kuin
siirtolaisuus Euroopasta viime vuosina niin suuressa määrässä on
lisääntynyt. Tärkeimmin tarvitaan uusia nuoria voimia raivaamaan
metsiä, kyntämään ja viljelemään noita laajoja, melkein äärettömiä,
hedelmällisiä tasankoja ja vuorista raastamaan niiden rikkaita
mineraalisia aarteita; sitä tarvitsevat La Plata-valtiot, niinkuin
kaikki muutkin nuoret edistyväiset maat.
Aikomuksemme on seuraavilla sivuilla antaa kuvaus siitä
edistyskannasta, niillä La Plata-valtiot nykyään ovat.
ARGENTINA.
Historia.
Viidennentoista vuosisadan loppu ja kuudennentoista alku oli suurten
maantieteellisten löytöjen aikakausi. Espanja ja Portugali, sen ajan
molemmat etevimmät merivallat, kilpailivat sillä alalla kunniasta ja
eduista. Kateus Portugalia vastaan, joka juuri silloin oli voittanut
Molukki-saaret ja löytänyt Brasilian, oli se vaikutin, mikä saattoi
espanjalaiset toimittamaan sen retkikunnan, joka La Platan maat löysi.
Tahdottiin löytää läntinen tie Indiaan. Juan Diaz de Solis, jota
silloin pidettiin Espanjan kunnollisimpana merimiehenä, rupesi retken
johtajaksi. Lähtö tapahtui Cadizista Lokakuulla 1515. Vastatuulien
ajamana tuli hän La Platan suuhun, jossa nousi maalle erääsen saareen
Paranán ja Uruguayn yhtymäpaikalla. Solis'in murhasivat kuitenkin kohta
maan alkuasukkaat eräässä toisessa maallenousussa virran itäisellä
rannalla lähellä nykyistä Maldonadon kaupunkia, jolloin miehistö palasi
takaisin Eurooppaan. Sitte kului 12 vuotta ennenkuin jälleen kukaan
eurooppalainen näyttäytyi "Rio Solis'en" rannalla. V. 1527 saapui sinne
tunnettu venetialainen meriretkeilijä Sebastian Gaboto eli Cabot,
sitte kuin hän väestönsä kapinan vuoksi oli pakoitettu luopumaan
aikeestaan etsiä tietä Atlantista Tyyneen mereen. Gaboto purjehti
aina Paraguay'hin saakka, mutta indiaanit ottivat häntä niin
vihollisesti vastaan, että hänen täytyi palautua takaisin. Carcanal'in
yhtymiskohdalla Paranáan perusti hän ensimmäisen kolonian, Fort Sancti
Spiritus'en. Jalometallien haluaminen saattoi hänet sittemmin monille
retkille sisämaihin. Niillä asukkailla, joiden yhteyteen espanjalaiset
silloin tulivat, oli hopeaisia koristeita ja muitakin kapineita sekä
astioita samasta metallista. Siitä syystä otaksuttiin siellä olevan
suuria hopeametallin rikkauksia. Sen johdosta antoi Gaboto virralle sen
nimen, jota se tähän saakka on saanut kantaa: Rio de la Plata,
hopeavirta. Mutta hän pettyi toiveissaan löytää hopeita ja kultia.
Jonkun ajan kuluttua palasi hän Madridiin tehdäkseen tiliä löydöistään
ja hankkeistaan, jättäen jotenkin vahvan miehistön Fort Sancti
Spiritus'een. Tämä kuitenkin pian joutui riitoihin indiaanein kanssa,
jotka viimemainitut lopulta pääsivät voitolle ja polttivat Fortin;
muutamia eloonjääneitä espanjalaisia pelastui portugalilaiselle
alueelle Brasilian rannikolla. Kaksi yritystä oli siis mennyt hukkaan.
Mutta tästä espanjalaiset eivät vähintäkään pelästyneet. Sillä
yrittelyhenki, seikkailu- ja keinottelukiihko olivat edelleen
Espanjassa mitä korkeimmillaan. Don Pedro de Mendoza, eräästä maan
ylhäisimmistä ja kunnioitetuimmista perheistä, teki hallituksen kanssa
kauppiaanomaisen sopimuksen. Hän varusti omalla kustannuksellaan
retkikunnan, ollen pääsevä kaikkien voittamiensa maiden maaherraksi.
V. 1536 saapui Mendoza La Platan läntiselle rannalle ja laski Helmikuun
2 p:nä Buenos-Ayres'en ensimmäisen perustuksen. Kaupunki sai nimekseen
Santissima Trinidad, kun sen satama sitä vastaan nimitettiin Santa
Maria de Buenos-Ayres'iksi. Nimi Buenos-Ayres, hyvä ilma, annettiin
sille niiden raittiiden merituulien vuoksi, jotka sinne kesäpäivinä
puhaltavat, tehden sen muutoin tuskauttavan kuumuuden vähemmin
tuntuvaksi. -- Kohta kuitenkin ruuan puute ja indiaanien hyökkäykset
pakottivat Mendozan jättämään uuden perustuksensa ja vetäytymään
eteenpäin ylemmäksi jokea Fort Sancti Spiritus'een. Täältä v. 1537
lähetettiin retkikunta, joka löysi Paraguayn ja perusti sen nykyisen
pääkaupungin Asuncion'in. Retkikunnan päällikkö Ayolas yritti sitte
retken Peruhun, vaan palausmatkalla murhasivat hänet ja kaikki
seuralaisensa väijyksissä olevat indiaanit, jotka olivat saaneet
tietää, että he toivat mukanaan hopeata Perusta. Siirtolais-asutusta
jatkettiin seuraavina vuosina, vaikka jotenkin vähäisessä määrässä, eri
päällikköjen ja maaherrojen johdolla. Myöskin Perusta tehtiin retkiä,
jolloin perustettiin Santiago del Estero 1553, Tucuman 1565, Córdoba
1573, Salto 1582, Rioja 1591, Jujuy 1592.
Chilestä tulleet uudisasukkaat asettuivat n.s. Cuyon maakuntiin, jotka
vielä kauan myöhemmin luettiin Chileen. V. 1555 maa sai ensimmäisen
piispansa, Pedro la Torre'n, joka Madridista toi mukanaan
virkavahvistuksen uudisasukkaiden itsensä valitsemalle maaherralle
Yrala'lle. Asuncion oli niinä aikoina espanjalaisen siirtokunnan
pääpaikka. Kesäkuun 11 p:nä 1580 perusti navakka Juan de Garay
Buenos-Ayres'in uudestaan. Mutta muutamia vuosia myöhemmin indiaanit
murhasivat hänet eräällä retkellä Santa Fé'hen.
Espanjalaisten ja alkuasukkaiden keskinäinen suhde ei ollut suotuisa.
Elettiin täydellä sotakannalla toistensa kanssa, jolloin espanjalaiset
eivät suinkaan osottaneet mitään sääliväisyyttä, vaan tekivät itsensä
julmuudesta ja kovuudesta kuuluisiksi. On muistettava, että se oli
yhtaikaa ja saman kuninkaan hallitessa, kuin Alba tuli maailman
kuuluisaksi verilöylyistään ja julmuuksistaan Alankomaissa. Myöskin
täällä espanjalaiset kokivat käännyttää asukkaita ainoaan vanhurskaaksi
tekevään uskontoon. Suojellakseen maamiehiään näitä julmuuksia vastaan
kutsui Paraguay'n maaherra, itse maassa syntynyt mies, jesuitit maahan.
V. 1591 saapuikin sinne kaksi jesuittia, isä Tuomas Field ja isä
Ortega, jotka vaikuttivat semmoisella menestyksellä, että 37 vuotta
myöhemmin jesuittilähetys luki maassa 110,000 uudesta kastettua.
Jesuitit pääsivät vallitseviksi Paraguay'ssa, joka v. 1680 julistettiin
itsenäiseksi siirtomaaksi, ja hallitsivat patriarkallisesti, mutta
kuitenkin indiaanien hyväksi suuremmassa määrässä, kuin mitä ainakin
muissa maakunnissa tapahtui.
Buenos-Ayres kuului tähän aikaan Perun sijaiskuninkaan hallitukseen.
Sillä oli kuitenkin oma kuvernööri. Kaupungin kauppa ja varallisuus
edistyi niin, että se herätti myöskin Sevillan porvarien kateutta, ja
heidän onnistui hankkia Buenos-Ayres'ille kielto maahan tuonnista
muualta kuin Perun kautta; vienti samoin rajoitettiin 16,000 busheliin
nisuja, 25 tonniin lihaa sekä samaan määrään talia. Nämä kiellot
kuitenkin antoivat aihetta hyvin laajaan salakauppaan. Sitä
edistääkseen portugalilaiset v. 1680 perustivat Colonia de San
Sacramento'n Buenos-Ayres'ia vastapäätä virran toiselle puolelle.
Mainittakoon tässä myöskin, että englantilaiset Utrecht'in rauhanteossa
saivat monopooliksensa tuoda neekeriorjia La Plataan, jonka jälkeen
pieni kukoistava kolonia nousi Buenos-Ayres'issa.
Kahdeksannellatoista vuosisadalla Buenos-Ayres'in monta kertaa
täytyi suojella itseään portugalilaisten ja indiaanien hyökkäyksiä
vastaan. V. 1724 esiintyi eräs portugalilainen laivasto Montevideon
lahdekkeessa, mutta kenraali Bruno de Zabala pakoitti sen vetäytymään
takaisin. Sama kenraali perusti v. 1726 Montevideo'n kaupungin. V. 1762
pakoitettiin portugalilaiset, jotka partiomatkoilla ja pienillä
meriretkeilyillä jatkoivat levottomuuksiaan Buenos-Ayres'issa,
jättämään virran varrella olevan varustetun asemansa, Colonia de San
Sacramento'n. Pariisin rauhanteossa seuraavana vuonna heidän kuitenkin
onnistui voittaa takaisin tämä asema, mutta he pakotettiin viimein
lyhyen sodankäynnin jälkeen 1776 vuoden lopulla ja seuraavan vuoden
alulla lopullisesti luopumaan siitä. Samaan aikaan julistettiin
Buenos-Ayres sijaiskuningaskunnaksi. Ensimmäiseksi sijaiskuninkaaksi
tuli kenraali Zeballos, joka oli johtanut päällikkyyttä riidoissa
Portugalia vastaan. Buenos-Ayres'in sijaiskuningaskuntaan kuuluivat
maaherrakunnat Paraguay, Tucuman, Cuyo ja Rio de la Plata. V. 1780
alettiin perustaa kolonioita myöskin Patagonian rannikoille. Samoin
kuin Espanjasta, ajettiin jesuitit myöskin La Platasta v. 1767, joka
tapahtui siten, että eräänä aamuna saarrettiin heidän luostarinsa ja
vietiin heidät laivalle, joka viivyttelemättä vei ne Cadiz'iin.
Joitakin henkisen edistyksen merkkiä, vaikka tosin heikkoja ja
niukkoja, huomataan tällä aikakaudella. V. 1799 ilmestyi ensimmäinen
sanomalehti maassa, kohta sen jälkeen perustettiin lääkeopillinen
koulu, taideakatemia ja ranskankielen oppilaitos Buenos-Ayres'iin.
Sodan aikana Napoleonia vastaan tekivät englantilaiset v. 1806-7
kaksi yritystä nousta maalle ja rynnätä La Platan alueesen, mutta
heidät lyötiin, molemmilla kerroilla urhoollisesti takaisin. Maan
sijaiskuninkaalla Sobre Montella ei kuitenkaan ollut mitään osaa tähän
kunniaan; hän oli päinvastoin englantilaisten lähestyessä kiiruhtanut
saattamaan kallista omaa personaansa turvaan pakenemalla sisämaahan.
Kun hän sitte englantilaisten poistuttua tuli takaisin, piti
urhoollinen kansa häpeänä häntä enää totella. Sijaiskuningas
julistettiin eroitetuksi. Espanjasta lähetettiin uusi sijaiskuningas,
joka kuitenkin kohta huomattiin hyvin huonosti valituksi. Hän oli
ankara ja välinpitämätön mies, sotamarsalkka Cisneros, joka jyrkästi
vastusti kaikkia heränneen vapaudentunnon ilmauksia. Hän tuli siis
kansan vihatiksi. Asiain näin ollen, saapui tieto, että juntta
Sevillassa oli lakannut hallitsemasta. Oltiin epätietoisina, ketä
oikeastaan tulisi pitää herrana, kuningastako, joka oli eroitettu,
vaiko junttaa, joka oli kumottu. Päätettiin kutsua kansalliskokous.
Se kokoontuikin Toukokuun 22:na päivänä 1810 ja julisti sijaiskuninkaan
urotyön loppuneeksi sekä päätti asettaa hallitusneuvoston,
jonka tulisi valvoa hallintoa. Kohta pidetyissä vaaleissa pääsi
espanjalais-ystävällinen puolue voitolle, ja Cisneros valittiin
neuvoston presidentiksi. Asiain tällainen meno herätti etenkin yleistä
tyytymättömyyttä ja Buenos-Ayres'in väestö pakotti valitsemaan uuden
neuvoston, jonka jäseniksi valittiin pelkkiä itsenäisyyden ystäviä.
Toukokuun 25:nä päivänä, jolloin vaali tapahtui, viettävät
Argentinalaiset vapautensa vuosijuhlaa -- Espanjalais-ystävällinen
puolue, joka siten joutui tappiolle Buenos-Ayres'issa, asetti
pääkortteerinsa Montevideo'on ja taisteli innolla isänmaan ystäviä
vastaan. Kuitenkin vallankumousliike lähetettyjen asiamiesten kautta
voitti liittolaisia kaikkialla maassa ja vastustajien toimilla ei ollut
kovinkaan suurta menestystä. Kapinaliike sai tehokasta apua myöskin
Englannilta. Etelämaalaisen vilkkaalla mielikuvituksella uskottiin nyt
heti voitavan vapauttaa koko espanjalainen Etelä-Amerikka emämaan
ylivallasta. V. 1811 lähetettiin joukko kenraali Manuel Belgranon
johdolla Paraguay'hin voittamaan tätäkin maata vallankumoukseen
osalliseksi. Mutta siellä kärsittiin pettymystä: Paraguay kyllä
julisti itsensä vapaaksi Espanjasta, mutta ei tahtonut tietää mitään
yhdistyksestä Buenos-Ayres'iin, vaan selitti olevansa itsenäinen
valtio. Parempi onni oli Belgranolla seuraavana vuonna, milloin
Tucumanin luona voitti Perusta tulevan espanjalaisen sotajoukon.
V. 1813 hän hävitti ja vangitsi erään espanjalaisen sotajoukon Salton
läheisyydessä ja meni juhlakulkua tähän kaupunkiin. Tammik. 31
päivänä 1813 kokoontui jokaisen maakunnan edustajat kongressiin
Buenos-Ayres'iin. Tämä ei kuitenkaan toimittanut muuta mainittavaa,
kuin hyväksyi Belgranon ja hänen armeijansa esittämät kansallisvärit:
sininen, valkea, sininen: vahvisti maan vaakunan ja julisti kaikki sen
jälkeen maassa syntyvät orjat vapaiksi. Seuraavina ensi vuosina
taisteltiin vaihtelevalla onnella. Espanja lähetti laivaston ja
apujoukkoja Montevideoon. Talvella 1813 isänmaanystävien amiraalin,
Brown'in onnistui hävittää espanjalainen laivasto ja valloittaa
Montevideo. V. 1816 kokoontui kansalliskongressi Tucumanissa ja
Heinäkuun 9 päivänä juhlallisesti julisti näiden _yhdistyneiden
maakuntien_ itsenäisyyden.
Kun asiat näin olivat selvinneet, saatettiin menestyksellä alkaa tehdä
veljiä Chilessä ja Perussa osallisiksi vapauden eduista. Kenraali San
Martin, joka tuli ylipäälliköksi Belgrano'n jälestä, kulki v. 1818
sotajoukkoineen Andes-vuorien yli ja saavutti voitoillaan Chacobuco'n
ja Maypú'n luona Chilelle vapauden. Heinäkuun 3 päivänä 1821 miehitti
hän Perun pääkaupungin Liman, jolloin Espanjan valta Etelä-Amerikassa
tuli kokonaan murretuksi. Pyhä allianssi, joka samaan aikaan
melkein kaikkialla Euroopan mannermaalla menestyksellä puolusti
perintölaillisuuden asiaa, kyllä aikoi sinne lähettää sotajoukon ja
laivaston saadakseen myöskin täällä "oikeudenmukaisen" monarkillisen
vallan entiseen kuntoon, mutta Englanti esti sen siitä.
Itsenäisyys oli nyt turvattu, vaan sisällä maan vallitsi anarkia,
vallattomuus. Oltuaan vuosisatoja Espanjan täydellisessä politillisessa
holhouksessa -- kaikki virkamiehet olivat syntyperäisiä espanjalaisia
-- kansalla ei ollut minkäänlaista itsehallinnon kykyä. Päälliseksi oli
pitkä sota-aika useissakin sotapäälliköissä kasvattanut tavan komentaa
ja tulla totelluksi, tutustanut nämät jonkinmoiseen mahtavuuteen, josta
luopuminen heistä tuntui vaikealta. Sitä paitsi Buenos-Ayres'illa ja
maakunnilla oli eriävät harrastukset; kun edellinen tahtoi yhdistää
kaikki maakunnat yhteisen hallituksen johdantoon, jolla tulisi
olemaan istuimensa Buenos-Ayres'issa, suosivat maakunnat sitä
vastoin enimmän liittovaltaista hallitusmuotoa, samanlaista kuin
Schweitzin ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen. Siten syntyi kaksi
toisiansa vastustavaa puoluetta, unitarinen (ykseyshallinnollinen)
ja federalistinen (liittovaltainen). V 1814-1820 oli hallituksen
päällikkönä yksi ja toinen -- enimmäkseen johtajan nimellä -- vaihtuen
tiheään, eroamalla hallituksesta joko vapaaehtoisesti taikka
vastustajain pakoituksesta. V. 1820 julistettiin yhdysvalta
täydellisesti hajoitetuksi, ja kukin maakunta sai vapauden järjestää
hallintonsa miten itse tahtoi. Tämä julkisesti ilmoitettu hallituksetta
olo kesti vuoteen 1825, milloin Buenos-Ayres'iin kokoontui lähetystöjä
joka maakunnasta kongressiin, joka valitsi Bernardino Rivadavian tämän
uudestaan perustetun yhdysvallan presidentiksi. Hän oli ennen ollut
ministerinä Buenos-Ayres'issa ja häntä kunnioitettiin Argentinan
etevimpänä valtiomiehenä. Mutta hänkään ei saattanut pysyä kauan
hallituksen johdannossa. Unitaristen periaatteittensa tähden tuli hän
pian riitaan kongressin kanssa ja otti eron v. 1827. Brasilia oli sillä
aikaa, v. 1825, alottanut sodan Argentinaa vastaan, vaan sen voitti
amiraali Brown 1827 merellä Juncalin luona ja kenraali Alvear maalla
Ituzaingó'n luona sekä pakotettiin luopumaan vaatimuksestaan saada
Montevideo (Banda Oriental), joka sen jälkeen julistettiin itsenäiseksi
ja otti nimekseen Republica Oriental del Uruguay.
Kun sota Brasiliaa vastaan oli päättynyt, puhkesivat sisälliset
riitaisuudet uudelleen unitaristien ja federalistien välillä. Maa
hajaantui viiteen toisistansa riippumattomaan eri alueesen, joissa eri
kenraalit kussakin anastivat hallinnon. V. 1829 tuli Juan Manuel
Rosas Buenos-Ayres'in kuvernööriksi. Hänen onnistui voittaa monta
kilpailijaansa, ja sen jälkeen hän teki suuren retken indiaaneja
vastaan karkoittaen ne Rio Negron toiselle puolelle. Jälkeenpäin erosi
hän vallasta, mutta valittiin v. 1835 diktaattoriksi ja hallitsi sitte
aivan kuin täydellinen tyranni. Alipäällikkönsä Quiroga'n hän lähetti
kuvernöörinä hallitsemaan sisämaata. Vaan kun tämä murhattiin matkalla,
antoi Rosas ampua Santa Fé'n ja Corrientes'in kuvernöörit, vaikka ei
ollut mitään todisteita heitä vastaan murhan osallisuudesta. Semmoinen
hallintotapa luonnollisesti synnytti tyytymättömyyttä ja kapinaa.
Corrientes nousi kapinaan v. 1839, mutta Rosas lannisti sen tappelussa
Paso Largo'n luona. V. 1841 seurasi uusi kapina kenraali Lavalle'n
johdolla, mutta Lavalle joutui vangiksi ja ammuttiin Lokakuussa
samana vuonna. Ulkopolitiikassaan oli Rosas ankara mutta
ajattelemattoman nativismin puoltaja. Julistaessaan Paraná'n ja
Uruguay'n virrat suljetuiksi kaikilta vierailta lipuilta, hankki hän
vihollisikseen Englannin ja Ranskan, joilla oli suurin laivaliike
näillä kulkuväylillä. Montevideon puolustuksen sen unitariset asukkaat,
Rosan viholliset, olivat uskoneet kenraali Paz'ille. Hän kesti
päälinnoituksessaan Cerron huipulla Montevideon luona kenraali Oribe'n
piirityshyökkäyksiä, jotka kestivät kahdeksan vuotta, 1843-1851,
antamatta tätä vähäpätöistä mutta luoksepääsemätöntä linnoitusta
vihollisen valtoihin. Vihdoinkin saivat Rosan useat viholliset
johtajakseen Entre Rios'in kuvernöörin, kenraali Urquiza'n, joka
yhteydessä Corrientes'in maakunnan ja Brasilian kanssa ensin vapautti
Montevideon linnoituksen piirityksestä ja voitti sitte Rosan sotajoukon
Monte Caceros'in luona lähellä Buenos-Ayres'ia. Rosas pääsi eräällä
englantilaisella sotalaivalla pakoon Englantiin. Vähää ennen olivat
ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat murtaneet tuiman tappelun
perästä Obligado'n luona Uruguay-virran sulun. Laivakulku julistettiin
vapaaksi kaikille kansoille.
Rosas'in kukistuksen jälestä syntyi uusia sisällisiä riitoja. V. 1854
julistettiin kenraali Uruquiza eräässä Paraná'n kaupungissa pidetyssä
kansalliskokouksessa _Argentinalaisen liittovallan_ ensimmäiseksi
presidentiksi. Buenos-Ayres oli sillä välin julistanut itsensä toisista
maakunnista eli valtioista riippumattomaksi ja joutui eripuraisuuteen
näiden kanssa. Siitä seuraavissa tappeluissa pääsi Buenos-Ayres lopulta
voitolle. 1862 sai _Argentinalainen tasavalta_ liittovaltaisen
hallitusmuodon, sen presidentiksi valittiin kenraali Mitre kuudeksi
vuodeksi. Pääkaupungin valitsemiskysymys, joka silloin jätettiin
sillensä ja vasta 1881 ratkaistiin Buenos-Ayres'in eduksi, tuotti
kahdenkymmenen vuoden ajalla paljon epävarmuutta. Sitte kuin tämä
kysymys oli ratkaistu, tulivat edistykset, jotka 1862 vuodesta saakka
jo olivat ripeitä, vieläkin huomattavammiksi. Kansan sivistystä ja
koululaitosta edistettiin, rakennettiin rautateitä ja sananlennättimiä.
Kaupan hyväksi tehtiin paljon, muun muassa rakennettiin suurenmoinen
laivavarvi Buenos-Ayres'in lähelle, Bocan luo. Maahan siirto on
myötänsä ollut lisääntymässä ja on nyt lähinnä Pohjois-Amerikan
yhdysvaltoja suurin maailmassa, ennustaen näille maille yhä suurempaa
edistystä, jos vaan voidaan säilyttää sisällistä yksimielisyyttä, ja
jos ilmanala ja valtiolaitos osoittautuvat sopiviksi kasvattamaan
voimallista ja valistunutta väestöä, joka kykenee hyväkseen käyttämään
maan hedelmällisyyttä ja yleensä rikkaita luonnon varoja.
[Lähteinä on käytetty: Napp, "Die Argentinische Republik". Buenos-Ayres
1876 ja M. G. and E. T. Mulhall, "Handbook of the River Plate".
Buenos-Ayres 1885.]
Hallitusmuoto.
Argentina on tasavalta-yhdistys, johon kuuluu 14 yhdysvaltiota eli
maakuntaa ja 4 yhdys-aluskuntaa. Tämän yhdystasavallan päähenkilö on
presidentti, jonka tulee olla syntyperäinen argentinalainen, ja joka
aina valitaan kuudeksi vuodeksi. Häntä ei saa näiden kuuden vuoden
kuluttua valita jälleen, vaan vasta kuuden vuoden väliajan perästä.
Nykyinen presidentti toht. Miguel Juarez Celman valittiin virkaansa
Lokakuun 12 päivänä 1886. Argentinan perustuslaki on vapaamielisin koko
maailmassa, ei edes Yhdysvaltoja pois lukematta, vaikka nämä ovat
Argentinan hallintojärjestelmän esikuvana. Useita määräyksiä on täällä
näet uudestaan sepitetty vieläkin vapaamielisempään suuntaan.
Hallitusneuvostossa on kuusi vastuunalaista ministeriä, nimittäin:
sisä-, ulko-, finanssi-, opetus-, sota- ja maanviljelys-asiain
ministeri. Vielä aivan äskettäin oli niitä ainoastaan viisi, mutta
1870-luvulla muodostettiin kuudes, maanviljelysministerin toimi,
maanviljelyksen eduksi. Jokaisella näillä ministereillä on 9,000 doll.
palkkaa. He eivät saa olla kongressin jäseninä, mutta ovat oikeutetut
olemaan läsnä kongressin keskusteluissa ja ottamaan osaa niihin, vaan
heillä ei ole äänestysoikeutta. Tämä on hyvä seikka, sillä siten
kongressi saa itse hallituksen jäseniltä kuulla heidän mielipiteensä
kaikista kysymyksessä olevista asioista, ja jälkimmäiset, siinä
tapauksessa, että nurinaa syntyisi hallitusta vastaan, ovat heti
tilaisuudessa puolustaa itseään sekä esittää perussyyllisiä
ehdotuksiaan kysymyksessä oleviin kohtiin. Siten voipi estyä
mahdollisia väärin ymmärtämisiä ja turhaa ajanhukkaa.
Ministereillä on toimena huolentaa juoksevia asioita ja
allekirjoituksellaan vahvistaa presidentin toimeenpanot. Ilman tätä
allekirjoitusta ei presidentin päätöksillä ole laillista voimaansa.
Jokainen ministeri on vastuunalainen toimenpiteistään, jotka hän
allekirjoituksellaan vahvistaa, samoin kuin niistäkin, joita koko
ministeriö yhteisesti päättää. Yhdellä ministerillä yksinäisenä on
oikeus päättää ainoastaan silloin, kuin asia koskee hänen johdettavansa
ministeriviraston sisällistä hallintoa. Kongressin alkaessa tulee
ministerien joka vuosi antaa yhteisesti lavea selitys koko maan
tilasta, ja jokaisen erityisesti siitä hallinnon osasta, jota hän
hoitaa. Ministerit eivät saa tämän virkansa ohessa olla senaatin eikä
edustajakammarin jäseninä.
Kongressissa, joka kokoontuu Buenos-Ayres'iin joka vuosi Toukokuun
1:stä Syyskuun 30 päivään, on kaksi kammaria, senaatti ja
edustuskammari. Senaatissa on 30 jäsentä, jotka valitaan yhdeksäksi
vuodeksi. Buenos-Ayres-maakunta ottaa tähän osaa neljällä
senaattorilla, joista kaksi on maaseudulta ja kaksi pääkaupungista, ja
muut maakunnat itsekukin kahdella. Näiden tulee olla vähintäkin 30
vuoden ikäisiä ja asuneet vähintään kuusi vuotta siinä maakunnassa,
josta ovat valitut. Edustajakammarissa taas on 86 jäsentä, joista
Buenos-Ayres lähettää 25, Córdoba 11, Santiago del Estero ja Entre Rios
kumpikin 7, Corrientes 6, Tucuman 5, Santa Fé, Catamarca ja Salto kukin
4, San Luis, Mendoza ja San Juan kukin 3 sekä La Rioja ja Jujuy
kumpikin 2 edustajaa. Nämät valitaan neljäksi vuodeksi. Heidän tulee
olla viidenkolmatta vuoden ikäisiä ja asuneet maakunnassaan vähintään
kaksi vuotta ennen vaalia. Sekä senaattorit että edusmiehet nauttivat
valtiolta 4,000 dollarin vuotuista palkkaa. Ulkomaalaiset voivat,
oltuaan yhtä mittaa kaksi vuotta Argentinassa, päästä tasavallan
kansalaisiksi ja ovat silloin vaalikelpoiset kongressiin. Tämä kahden
vuoden aika saattaa erityisissä tapauksissa tulla lyhennetyksi, jos
kysymyksessä oleva henkilö nimittäin on tehnyt maalle jonkun hyvän
työn tahi jos hänen arvellaan vastaisuudessa tulevan erityisesti
hyödylliseksi. -- Senaattoreja eroaa joka kolmantena vuotena kolmasosa
arvalla, ja heidän paikkansa täytetään uusilla vaaleilla niistä
maakunnista, joista eronneet jäsenet olivat. Edustajakammarin jäsenet
taasen eroavat kahden vuoden kuluttua puoliksi, samoin arvalla, ja
heidän paikkansa täytetään samalla tavalla kuin senaattorienkin.
Tasavallan varapresidentti on myöskin senaatin puheenjohtaja, mutta
hänellä on äänestysoikeus ainoastaan silloin, kuin kahta erilaista
mielipidettä kannatetaan yhtä suurella äänimäärällä. Jos tasavallan
presidentti sairauden tahi muun oikeutetun syyn tähden on toimestansa
estettynä ja varapresidentti hoitaa hänen tointansa, täytyy senaatin
valita siksi aikaa väliaikainen puheenjohtaja.