_Hermes_. Tuon Timonin luo Zeus meidät lähetti.
_Penia_. Vai niin! Vai Plutosko taas lähetetään Timonin luo, sittekun
minä, korjattuani hänen haltuuni kurjasta tilasta Hempeyden helmoista,
jätin hänet lasteni Sofian (Viisauden) ja Ponon (Työn) huostaan ja
juuri olen saanut hänestä kelpo miehen. Niinkö helposti vain voi teidän
mielestänne Penia parkaa halveksia ja pilkata, että hänen ainoa
tavaransa häneltä riistetään? Sitäkö varten olen vaivalla ja työllä
Timonin hyveen tielle saattanut, että Plutos taaskin saa hänet
haltuunsa, jättääkseen hänet Kopeuden ja Hekuman käsiin, jotka tekevät
hänestä tuon entisensä kaltaisen houkan ja velttiön, kunnes minä
vihdoin taaskin perin hänet täydellisenä retkaleena ja heittiönä?[58]
_Hermes_. Zeus on sen päättänyt, Penia hyvä!
33. _Penia_. Lähdenpä sitte pois. Ja te Sofia ja Ponos, seuratkaa
minua! Kyllä mies parka piankin on huomaava, mitä hän on menettänyt.
Tässä häneltä nyt menee hyvä työtoveri ja kaikkeen hyvään opastaja,
jonka parissa ollen hän nautti sekä ruumiin että sielun terveyttä ja
eli miehen tavoin, turvaten omaan itseensä[59] ja katsoen kaikki muut
asiat hänelle kuulumattomiksi ja arvottomiksi, niinkuin ne tosin
ovatkin. Mitä hän nyt lie vaihdosta kostunut?
_Hermes_. Ne lähtevät, Plutos. Mennäänpäs nyt häntä lähemmäs!
34. _Timon_.[60] Keitä te riivatut olette? Mitä vasten tulette
häiritsemään ahkeran päiväpalkkalaisen työtä? Vaan ettepä iloiten tästä
palaja, konnia kun olette joka kynsi. Minä nakkelen teidät kivillä ja
paakuilla mäsäksi -- --
_Hermes_. Älä suinkaan heitä Timon! Sinä et heitä ihmisiä, vaan minä
olen Hermes ja tuo on Plutos. Meidät lähetti Zeus, joka on kuullut
sinun rukoukses. Luovu siis vaivoista ja ota nyt vastaan vauraus ja
tavara hyväksi onneksesi!
_Timon_. Olkaa aika jumalia tai mitä hyvänsä ... parkua saatte! Minä
vihaan kaikkia, oli ne jumalia tai ihmisiä; ja tuon sokon, oli se ken
tahansa, minä muserran kuokallani.
_Plutos_. Herran tähden, Hermes, mennään pois! Onhan tuo mies aivan
hullu. Meille saattaa käydä pahasti.
_Hermes_. Älä tee mitään hullutusta, Timon! Jätä tuo hurja ja raaka
tapa, ja käy molemmin käsin kiinni hyvään onneesi! Rikastu jälleen ja
ole Atheenan ensimmäinen mies. Mutta ole onnellinen itsellesi ja
halveksi noita kiittämättömiä!
_Timon_. En tarvitse teitä. Älkää häiritkö mua! Kuokkani on minulle
riittävä rikkaus. Muuten olen tyytyväisin, jos ei kukaan minua lähene.
_Hermes_. Niinkö epäystävällisesti puhut, ystäväni? "Onko mun vietävä
siis sana jäykkä ja röyhkeä Zeulle"?[61] Ymmärrettävää kyllä on että
olet ihmisvihaaja, sinä kun olet heiltä niin paljo pahaa kärsinyt;
mutta ei suinkaan se, että olet jumalainvihaaja, jumalat kun pitävät
sinusta niin hellää huolta.
_Timon_. Sinulle, Hermes, ja Zeulle olen hyvin kiitollinen teidän
huolenpidostanne, mutta tuosta Plutos veijarista en huoli.
_Hermes_. Ja mikset?
36. _Timon_. Siksi että hän ennen muinoin saattoi minulle niin paljo
pahaa.[62] Hänpä minut heitti norkkojen ja liehakkojen valtaan, toi
luokseni vilpillisiä ystäviä, herätti vastaani vihaa ja kateutta,
turmeli minua hekumalla ja vihdoin -- yht'äkkiä hylkäsi minut kurjan
petturin tavoin.[63] Vaan aivan toisin jalo Penia minua kohteli.
Miehekkäällä työllä ja voimain harjoituksella hän sai terveyteni
entiselleen. Seurustellessaan kanssani, noudatti hän totuutta ja
vilpitöntä suoruutta. Työtä tekemälläni hankki hän minulle
välttämättömät tarpeeni ja opetti minua halveksimaan noita rikasten
monia tekotarpeita; hän antoi elämäni toiveet riippua minusta itsestäni
ja näytti minulle mikä on minun todellinen ja oma tavarani, jota ei
mikään imartelias kärkkyvieras, ei uhitteleva panettelija, ei
raivostunut rahvas, ei mikään äänestävä kansanpuhuja, ei vaaniva
tiranni[64] voi minulta ryöstää. 37. Siis työstä voimistuneena ja
tyytyväisenä viljelen tätä peltotilkkua, näkemättä kaupungissa olevaa
paljoa pahaa, ja saan riittävän ja turvallisen elantoni kuokallani.
Palaja siis, Hermes, saman tien kuin tulitkin ja vie mukanasi Plutos
Zeulle takaisin! Minä soisin, että hän veisi kaikki ihmiset suoraa
päätä -- hiiteen!
_Hermes_. Eihän toki, velikultani! Ei kaikki ole niinkään hiiteen
meneviä. Mutta jätä nyt jo kerran nuo äkäiset ja keltanokkamaiset
puheesi, ja laske Plutos luoksesi.
"Ei Jumalain sulosuuria lahjoja hyljätä saa näin".[65]
_Plutos_. Sallitko, Timon, minun puolustaida vai etkö ilkee edes kuulla
sanojani?
_Timon_. Puhu aikaa, kunhan vaan et puhu pitkältä etkä alota
esipuheilla, niinkuin nuo reetori lurjukset! Hermeksen mieliksi
kärsinen sinulta sanan tai pari.
38. _Plutos_.[66] Oikeastaan minun pitäisi puhua pitkältä, kun olet
niin monta asiaa minun syykseni pannut. Ajatteleppas nyt kuitenkin
itsekin, olenko minä, niinkuin väität, sinulle vääryyttä tehnyt, minä
joka juuri olen sinulle tuottanut kaikkia suloisimpia etuja: arvot,
etusijat, kunniaa, kunniapalkintoja ja muuta hauskuutta ja mukavuutta,
minun toimestani sinä olit arvossa pidetty ja mainio ja jokainen hääri
ympärilläsi. Jos norkkovierailta sait pahaa kärsiä, niin siihen minä
olen viaton. Pikemmin on minulla syytä sinua moittia, kun niin
halveksivasti viskelit minua kehnojen ihmisten haaskattavaksi, jotka
kiitoksillaan lumoilivat sinua, kaikin tavoin vain vaanien minua. Mitä
viimeiseksi sanoit, että minä muka hylkäsin sinut, voisin minä
päinvastoin syyttää sinua minut hyljänneeksi, sinä kun kaikin mokomin
ajoit minua karkuun, jopa nurin niskoin viskoit minut huoneestasi
ulos.[67] Siitä hyvästä onkin tuo sinun ylistetty Peniasi hienon
herraspukusi asemesta pukenut yllesi tuon vuohennahkanutun. -- Muuten
voi Hermeskin tässä todistaa, kuinka rukoilin Zeuta ettei mun enää
tarvitsisi mennä sinun luoksesi, joka niin pahoin pitelit minua.
39. _Hermes_. Vaan näethän nyt, Plutos, että hän jo on tapansa
parantanut.[68] Voit siis jo pelkäämättä hänen seurassaan liikkua.
Siis, mitäs niistä pitkistä jutuista! Sinä, Timon, kaiva päälle! -- Ja
Plutos, toimita sinä Thesauros kuokan alle! Kyllä se kuulee, jos
hyvästi huutaa huikahutat.
_Timon_. Täytyy kai sitte totella, Hermes, ja uudelleen rikastua.
Minkäs siihen voi, kun jumalat itse väkisin pakottavat! Aattele
kuitenkin, mihin oloihin syökset minut mies paran, joka vastikään elin
niin onnellista elämää köyhyydessäni, ja nyt yht'äkkiä, vaikk'en mitään
pahaa ole tehnyt, täytyy ottaa vastaan semmoinen kasa kultaa ja sen
mukana niin paljo huolia!
40. _Hermes_. Kärsi tuo nyt kumminkin minun tähteni, Timon, jos kohta
se tuntuisikin sinusta vastenmieliseltä; kärsii senkin vuoksi että nuo
entiset norkot ja nolvehtijat kateuteensa ja harmiinsa halkeisivat! Nyt
minä lennän Aetnan ylitse taivaasen. Hyvästi! (poistuu).
_Plutos_. Hän lähti pois, luulenma, päättäen siipien suihkinasta. Jää
sinä, Timon, tänne! Minä menen nyt tästä ja toimitan tänne Thesauron
sinulle. Taikka oikeammin, kuoki se itse ilmi! -- Ja sinä,
kulta-Thesauro, tottele tätä Timonia ja tarjoudu hänen saatavilleen!
Kuoki, Timon! Luo maata syvempää! Minä väistyn nyt teidän tieltänne!
41. _Timon_. Noh, kuokkaseni,[69] paneppa nyt parastas äläkä väsy
käskemästä Aarretta maanpovesta näköisälle[70] tulemaan -- Voi sinä
ihmetten tekijä Zeus, Korybantti-ystävät ja sinä voitonantaja Hermes!
mistä tämä kullan paljous? Onko tää vaan unta? Ei, mutta kyllä tämä
vaan on oikeaa myntättyä kultaa, ruskeaa, täysipainoista, näöltään mitä
ihaninta...
"Oi kulta, kuolevaisten aarre armahin"![71] "Niinkuin leimuva lieska
loistelet sä öin ja päivin yhtenään"![72] Tervetultuasi armahin
ja suloisin! Nyt voin uskoa, että Zeuskin kerran muuttihen
kultasateeksi.[73] Kuka neito ei olisi avoimin sylin helmaansa ottanut
vastaan näin kaunista, katon läpi pisaroivaa rakastajaa? 42. Oi
Midas,[74] oi Kroisos, oi Delfi-templin aarre, kuinka vähäpätöisiä te
olette Timonin ja hänen rikkautensa rinnalla, joille ei vertoja vedä
Persian kuningaskaan! Oi kuokka ja sinä rakas vuohennahkani! Teidät mun
sopii uhrilahjana pyhittää Panille täällä. Sitte ostan minä koko tämän
takaliston, rakennutan siihen tornin aarteeni päälle, ainoastaan niin
suuren että yksin mahdun siihen asumaan: se olkoon minun asuntoni, se
myös kuoltuani hautani. Vaan jälellä olevaa elämääni varten olkoon tämä
laki säädettynä ja päätettynä:[75] etten seurustele kenenkään ihmisen
kanssa, etten tunne ketään, että halveksin heitä kaikkia! "Sanat
ystävä, vieras, toveri, sääliväisyyden alttari" olkoot täällä tyhjää
lorua; itkevää armahtaminen ja tarvitsevaa auttaminen pidettäköön
lakien rikkomisena ja tapojen turmelemisena! Yksikseen elettäköön
niinkuin sudet ja ainoa ystävä olkoon Timon! 43. Kaikki muut olkoot
vihollisia ja kavaltajia; seurustelu jonkun kanssa heistä on
saastutusta. Pahan-enteinen on se päivä, jolloin näenkin vaan jonkun
ihmisen. En tahdo heistä välittää enempää kuin kivi- tai
vaskipatsaista. En tahdo heiltä ottaa vastaan lähettiä enkä ruveta
heidän kanssaan sopimuksiin. Erämaa olkoon rajana minun ja heidän
välillä! Heimolaisia, sääty- ja seurakuntalaisia, kansalaisia,
isänmaata ei minulla ole; ne ovat tyhjiä joutavia nimiä, joita
ainoastaan järjettömät houkat kunnioittavat. Timon olkoon vaan
itsekseen rikkaana, halveksikoon muita; yksikseen hän herkutelkoon ja
irstailkoon, torjuen kauas luotansa kärkkyvien norkkojen imartelut ja
kiitokset! Yksinään hän myös jumalille uhratkoon ja uhriateriaa
syököön, hänellä kun ei ole muuta rajalaista ja naapuria kuin hän itse,
ja kaikki muut ovat kaukana! Kun hän kerran kuolee, pankoon itse
kuolinseppeleen päähänsä! 44. Ihana nimeni olkoon tästälähin
_Ihmisvihaaja_, luonteeni tunnusmerkit jörömäisyys, karkeus, tuimuus,
äkäisyys, epäinhimillisyys. Jos näen jonkun olevan tuleen
kuolemaisillaan ja hän rukoilee minua sammuttamaan, tahdon sammuttaa --
tervalla ja öljyllä; ja jos virta tempaa jonkun pyörteesensä ja hän
korottain käsiänsä rukoilee minua pelastamaan, lyön minä häntä päähän
ja työnnän vielä syvemmälle, ettei hän enää kohoisi veden päälle.[76]
Sillä ainoastaan siten voivat he ansaitun osansa saada. "Tämän
lakiehdotuksen esitti Timon Echekratideen poika Kollyttalainen; sama
Timon esitti sen myös kansan äänestettäväksi ja kansa (= Timon) sääsi
sen laiksi".[77] No niin! Päätetty asia ja pysykäämme lujasti
päätöksessä!
45. Olispa muuten varsin hauskaa minulle, jos ne kaikki saisivat
kuulla, että minä taas olen upporikkaaksi päässyt. Kyllä varmaan
harmista halkeisivat. Mutta... mitä kummia näen! No, kas sitä vauhtia!
Kaikkialtahan niitä juoksee tännepäin henkitoreissaan, niin että pöly
tuoksuu![78] Mistähän ovat jo kullastani vihiä saaneet? Kiipeänköhän
tuonne kukkulalle ja alan korkealta asemalta kivisodalla heitä
karkoittaa? Vai poikkeanko sen verran laistani, että vielä kerran
puhuttelen heitä, että häpeällinen kohtelu heitä vielä kipeämmin
pahoittaisi? Taitaa se olla parasta. Jään siis tähän ja otan heitä
vastaan. Kukas tuo ensimäinen tulija onkaan? Gnathonides kärkkyvieras,
joka, kun häneltä tuonain pientä apua rukoilin, ojensi minulle
nuoranpätkän, vaikka tuo lurjus ennen oli luonani oksennellut
tynnyrittäin viiniä. Hyvä vaan että hän tuli ensinnä; hän saakoon ennen
muita selkäänsä!
46. _Gnathonides_.[79] Enkös aina sanonut että jumalat eivät hylkää
semmoista kelpo miestä kuin Timonia? No, hyvää päivää kerrankin taas,
pulska potra poikani! Timo kultaseni! Kuinkas jaksat, vanha
juomaveikko?
_Timon_. Päivää sinäkin, Gnathonides, sinä nälkäisin nälkähaukka ja
ilkipintaisin ihmisistä?
_Gnathonides_. Hahahaa! Oletpa aina vielä sama hullunpuhuja! Vaan
missäs sulla täällä on kemupöytä? Ei pikku ryyppykään pahaa tekisi.
Tuonpa tässä sulle ihkasen uuden laulun oikein komean dityrambin.
_Timon_. Tules tänne, niin saat kuokaltani oppia laulamaan myös uutta
elegiaa, jopa hyvinkin korkeanäänistä! (antaa G:lle selkään).
_Gnathonides_. Mitä? mitä? Lyötkö sinä minua Timon? Peeveli vieköön
sun! Minä huudan vieraita miehiä! Ai! ai! Minä haastan sun Areiopagiin
haavanlyömästä.
_Timon_. Jos hiukan varrot, saa kohta samalla haastaa mun murhasta.
_Gnathonides_. Eipä sentään! Mutta kuules, kyllä haavani paranee,
jos levität siihen kultaa laastariksi päälle. Se on oivallista
verenasetus-lääkettä.
_Timon_. Etkö sinä vieläkään luitas korjaa? (lyö taas).
_Gnathonides_, Minä menen. Mutta hullusti sun vielä käy, kun kelpo
miehestä olet moiseksi julmuriksi muuttunut. (Menee.)
47. _Timon_. Vaan kukas tuolta tulee... kaljupää? Jo tunnen...
Filiades, tuo inhottavin kaikista nolvehtijoista. Hän sai minulta
kokonaisen vainion ja kaksi talenttia[80] tyttärensä myötäjäisiksi,
palkaksi siitä, että hän kerran yksinään ylisti lauluani kaikkien
muiden vaiti ollessa, ja vannoi minun laulavan joutseniakin ihanammin;
vaan kun äskettäin sairaana tulin häneltä pientä apua anomaan, antoi
tuo jalo mies minua jopa selkäänkin.
46. _Filiades_. Hyi sitä hävyyttömyyttä! Nytkö vasta taas tunnette
Timonin? Nytkö Gnathonides taas tarjoutuu hänelle ystäväksi ja
juomaveikoksi? Hän sai mokoma kiittämätön ansaitun palkkansa. Vaan me,
vaikka olemmekin Timonin vanhat tuttavat, nuoruuden-ystävät ja
heimolaiset, pysymme kohtuuden rajoissa emmekä tahdo hänen päällensä
tungeta. Terve, herramme ja isäntämme! Mutta varo noita pahuksen
norkkoja, jotka ovat ystäviä niinkauan kuin herkut kestävät, mutta
muuten ovat raatelevia petoja. Nykyään ei ole kehenkään luottamista. Ne
ovat kaikki kiittämättömiä lurjuksia. -- Mun piti juuri tulla tuomaan
sinulle talentin rahoja käytettäväksi kipeimpiin tarpeihin, kun
matkalla aivan likellä täältä kuulin että sinä taaskin olet saanut
äärettömän rikkauden. Enpä siis enää voi sinua auttaa muulla kuin
hyvillä neuvoillani. Vaan mitäpä sinä meikäläisen neuvoja kaipaat, sinä
joka hätätilassa voisitpa jopa Nestoriakin neuvoa ja opettaa.
_Timon_. Mitäs siitä, Filiades? Astu lähemmäs, niin minä saan
sinullekin lausua kiitollisuuteni tällä -- kuokalla (iskee häntä vasten
naamaa).
_Filiades_. Ihmiset, avuksi! Tuo kiittämätöin on pääkalloni halki
lyönyt, sentähden että annoin hänelle hyvän neuvon. (Pakenee).
49. _Timon_. Kas tuolla tulee vielä kolmas, puhuja Demeas, paperi
kädessä. Kaiketi hän nyt halusta olisi minun sukulaiseni. Hän oli
kerran valtionkassaan velkaa kuusitoista talenttia, ja kun hän ei
kyennyt maksamaan, tuomittiin hän vankiuteen. Minun tuli häntä säälini
ja lunastin hänet vankilasta velan maksamalla. Kun hän hiljattain arvan
kautta oli saanut toimekseen jaella teaterirahaa Erechtidein heimolle
ja minäkin tulin häneltä osaani saamaan, kehtasi hän äyskäistä minulle:
"en ole tiennytkään, että sinäkin olet kansalainen!"
50. _Demeas_. Terve, Timon, sinä sukusi suuri suoja, sinä Athenalaisten
turva, sinä Kreikan varusmuuri! Kokoontunut kansa ja molemmat
neuvoskunnat odottavat sinua jo kauan. Mutta kuuleppas ensiksi
lakiehdotusta, jonka sinua varten olen kyhännyt: "Sittekun Timon
Echekratideen poika Kollyttolainen, aimo mies, kunnollinen ja
rehellinen jopa viisaskin siinä määrin kuin ei kukaan muu koko
Hellaassa, kaiken aikaa on tehnyt ja yhä vaan tekee pelkkää hyvää
isänmaallensa, sekä nyt viimeiksi on voittopalkinnon saanut
nyrkkitaistelussa, painissa ja kilpajuoksussa, jopa nelivaljakon ja
kaksivaljakon kilpa-ajossa, kaikki yhtenä päivänä Olympiassa --"
_Timon_. Vaan enhän minä koskaan ole Olympian juhlissa käynytkään!
_Demeas_. Mitä siitä! Käythän vasta. Mitä enemmin tämmöisiä lisätään,
sitä parempi -- "sekä viime vuonna mainioitti itseään taistellen
isänmaan eteen Acharnain luona, hakaten maahan kaksi komppaniaa
Peloponnesolaisia -- --"
51. _Timon_. Kuinka se olisi ollut mahdollista? Enhän, aseitten
puutteeltani, ollut edes aseellisten luetteloon kirjoitettuna.
_Demeas_. Kainoudesta et ole omia ansioitasi tietävinäsi, vaan me
olisimme kiittämättömiä, jos ne unohtaisimme -- "ja vielä lisäksi
lakiehdotuksilla, neuvoilla ja sotapäällikön toimilla on suuresti
valtiota hyödyttänyt; tähän kaikkeen nähden päättäköön ja suostukoon
neuvoskunta, kansa ja Heliastit heimoittain ja kunnittain, kaikki
yhteisesti ja kukin erikseen pystyttää Timonille kultaisen kuvapatsaan
Athenan viereen linnanmäelle, ukkosnalkki kädessä ja seitsemän sädettä
pään ympärillä, sekä seppelöidä häntä kultaseppelin, ja tämä kunnia
julistettakoon Dionysia-juhlassa, joka hänen kunniakseen tulee tänään
uusilla murhenäytelmillä vietettäväksi. Tämän päätöksen ehdotti Demeas
puhuja, Timonin läheisin sukulainen ja oppilas. Sillä Timon on paras
puhujakin ja kaikkia mitä hän vaan tahtoo." -- 52. Näin kuuluu
päätösehdotelmani. Muutoin tuumasin esitellä sinulle poikanikin, jolle
sinun mukaan olen antanut nimen Timon.
_Timon_. Ohoh! Mun tietääkseni et ole edes naimisissakaan.
_Demeas_. Vaan ensi vuonna, jos jumala suo, nain ja rupeen lapsia
siittämään, ja kun ensi sikiöni varmaan on poika, saa hän nimen Timon
-- ja se tapahtukoon nyt jo!
_Timon_ (lyödessään häntä). Saas nähdä, tuleeko naimisistas mitään, kun
saat multa tämmöisiä kolhauksia.
_Demeas_. Oi voih! Mitä tuo on? Rupeetko sinä täällä hirmuvaltiaaksi,
Timon, ja piekset vapaita miehiä, sinä jonka vapaasyntyisyys ja
kansalaisoikeus on sangen epätietoinen! Vaan kyllä tästä pian toinen
juttu syntyy sulle, joka paitsi muita ansioitas myös pistit tulta
kaupunginlinnaan.
_Timon_. Mutta eihän kaupunginlinna ole palanutkaan, sinä sen vietävä
panettelija!
_Demeas_. Vaan sitte sinä olet rikkautes ryövännyt murtamalla auki
aarreaitan!
_Timon_. Ei se ole auki murrettu. Sillä valheella et pitkällekään
päässyt.
_Demeas_. Vaan se murretaan; ja koko aarteisto on jo sinun takanas.
_Timon_ (lyöden uudelleen). Siitä valheesta tarvitset yhden lisää.
_Demeas_. Voi selkääni!
_Timon_. Ole rääkkymättä... taikka saat vielä kolmannen.
Hullunkuristahan olisikin, jos aseetonna olen maahan mätännyt kaksi
komppaniaa Lakedaimonilaisia enkä saa yhtä ainoaa viheliäistä
mieslurjusta masennetuksi. Suottahan sitte olisin Olympiassakin
voittoja saanut. (Demeas poistuu).
54. Vaan mitäs nyt? Eikös tuo ole Thrasykles filosofi? Juuri hän eikä
kukaan muu! Kas kuinka hän astuu itsekseen ylvästellen, parta
hajallaan, kulmakarvat korollaan, katseensa titanimaisen tuimana, tukka
pörröllään otsan päällä -- tosiaan ilmielävä Boreas tai Tritoni;
jommoisia Zeuksis maalasi! Tuo mies osaa yhtenä päivänä esiintyä
kahdessa ihan vastakkaisessa roolissa. Aamulla aikaisin hänen koko
ulkoihmisensä ja ryhtinsä, hänen astuntansa ja pukupartensa ilmaisee
pelkkää siveellisyyttä, itsensähillintöä, puhdastapaisuutta,
säädyllisyyttä. Silloin hän puhuu satoja sanoja hyveestä, moittii
ankarasti hempeitä ja hekumallisia, ylistää sitä joka vähällä tulee
toimeen. Mutta annappas illan tulla! Tuskin on hän kylvystä saapunut
vieraskemuihin ja pikentti on hänelle antanut ison viinimaljan --
sellainen hänellä näet aina pitää olla, ja mitä tulisempaa viini on,
sitä parempi -- niin mies on kerrassaan muuttunut. Ikäänkuin Letheen
(Unholan) vettä juotuaan hän ei ollenkaan enää muista kaunista
aamusaarnaansa, vaan tekee ihan juuri päinvastoin sitä. Niinkuin
kanahaukka, iskee hän kyntensä ruokiin, tuuppii kyynäspäillään
vieruskumppaliansa tieltään, kurkottaa vateihin ikäänkuin hän niistä
toivoisi löytävänsä "ylintä hyvää" ja syödä hotkii ruokaa koiramaisella
nälkäisyydellä, niin että liemi valuu pitkin hänen leukaansa, ja
pyyhkäisee tarkoin nuolusormellaan suuhunsa mitä mahdollisesti vielä on
jäänyt kastia lautasen pohjalle. Aina vieläkin hän morkkaa osansa
vähyyttä, toivoen että hän yksinään saisi syödä piirakan tai
porsaanpaistin tai jonkun muun makupalan, joka tyydyttäisi hänen
herkkusuisuuttansa ja nälkäisyyttänsä.
55. Sitte hän juo ja ryyppii, eikä pysähdy siihen määrään, jolloin
haluttaa laulaa ja hypellä, vaan menee niin pitkälle että rupee
hävyttömäksi ja haastaa riitaa. Edelleen hän maljan ääressä laskettelee
pitkiä puheita, ja silloin jos koskaan, kohtuullisuudesta ja
säädyllisyydestä, vaikka mies jo liiasta nautinnosta hoipertelee ja
kieli surkeasti sopertelee, kunnes puheen päätteeksi tulee -- oksennus.
Leikin loppu on se, että pari miestä tarttuu häneen, hän käy molemmin
käsin kiinni huilunsoittajanaiseen, mutta he laahaavat hänet väkisin
ulos salista. Vaan eipä hän selväpäisenäkään luovuta kellekään etusijaa
valheesen, hävyttömyyteen ja rahanahnauteen nähden. Imartelija on hän
verraton, valapattoon aina valmis; viekastelu ja ulkokultaisuus käy
hänen edellään, hävyttömyys hänen vieressään: hän on kerrassaan
konstinsa oppinut, kaikinpuolin täydellinen -- konna! Tules lähemmäs
kelpo mies -- niin sinäkin saat palkkasi! (Thrasykleelle, joka sillä
välin on saapunut.) Voi toki! Myöhäänpä Thrasykles veikkomme tuleekin!
56. _Thrasykles_ (deklamoiden). Oi Timon! En ole minä saapunut samaa
varten kuin nuo monet muut, jotka, toivoen saavansa sulta kultaa,
hopeaa ja herkkupöytiä, joukossa juoksevat tänne aarteitasi ihailemaan
ja imartelukeinoillaan koettelemaan sinua niin hyvänluontoista ja
antelijasta miestä. Tiedäthän että ohraleipä on minulle riittävä
ateria, sipulit ja krassit ovat parainta särvintäni ja, jos joskus
herkuttelen, hiukan suoloja päälle. Juomani antaa mulle kaupunginkaivon
yhdeksän suihkua, ja tämä ikäkulu vaippa on minulle purppurapukua
kalliimpi. Kultarahat eivät silmissäni ole enemmän arvoisia kuin
kivoset tuolla merenrannalla. Vaan sinun itsesi vuoksi minä tänne
riensin, ettei sinua turmelisi tuo pahin ja vaarallisin tavara,
rikkaus, tuo joka niin useille ja niin usein on tuottanut
parantumattomia vammoja. Rikkautta ei kelpo mies ensinkään tarvitse,
olletikin jos hän on oppinut näkemään filosofian rikkautta. Jos siis
noudatat minun neuvoani, olisi sinun viisainta viskata koko rikkautesi
järveen -- ei kuitenkaan aivan syvälle, veikkoseni. Mene vaan niin
kauas, että vesi ulettuu reiden juureen; sinne upota rahasi hiukan
aikaa ennen mainingin tuloa, ainoastaan minun läsnäollessani. 57. Vaan
ellet siihen suostu, on toinen vielä parempi keino: vie rikkautesi ulos
majastasi, jättämättä itsellesi penniäkään. Jakele se kaikille
köyhille, antaen mille viisi drachmaa, mille sata, mille
puolentalentin. Filosofi on kai oikeutettu saamaan kaksi, kolme vertaa
enemmin kuin muut. Minä puolestani en pyydä itseäni varten, vaan
voidakseni jaella köyhille ystävilleni, ja olenkin siis aivan
tyytyväinen, jos täytät tämän matkareppuni, joka ei vedä täyteen kahta
Aiginan medimnoa (karpiota). Näetsen: filosofin on oltava vähään
tyytyvä, kohtuullinen eikä surra reppunsa ylitse.
_Timon_. Minä kiitän jalouttasi, Thrasykles. Mutta ennenkuin reppusi
täytän, salli mun ensin kuokallani mitata sinulle kaupanpäälliseksi
muutamaa mukulaa päälaelle (lyö häntä).
_Thrasykles_. Voi vapaus, kansanvalta ja lait! Tuo roisto julkee lyödä
minua -- vapaassa valtiossa!
_Timon_. Mitäs kiivastut, veliseni? Olenko sua peijannut? Onko mittasi
vajaa? No pannaanpa sitte päälle kaupan vielä neljä karpiota! (pieksee
T:tä joka lähtee pakoon).
58. Vaan mitäs tuossa näen? Siinäkös joukkoa on! Blepsias hyvänen,
Laches ja Gnifon ja, koko komppaniia niitä, joiden selkänahkaa syhyy.
-- Parasta lienee että nyt annan kuokkani levähtää vaivoistaan ja
kiipeän tuonne kallion huipulle. Sinne kokoon koko kasan nakkuukiviä
ja, kun lähenevät, annan niitä rakeina sadella päälle. (Hän tekee
niin.)
_Blepsias_. Älä heitä Timon! Lähdemmehän pois.
_Timon_, (yhä nakellen). Vaan ettepä ainakaan pääse täältä verettömin
päin ja haavattomina!
Selityksiä:
[1] = missä on nyt valtasi ja voimasi? Aateperäisen asian asemasta
pannaan sen aistiperäiset ilmaukset. --
[2] Tässä samoin concreta pro abstractis: sinun valtasi on ollutta ja
mennyttä.
[3] Koomillinen parodia.
[4] Salmoneus matki huvikseen Zeuta, jyristellen vaskilevyillä ja
salamoiden tulisoihtuja heiluttamalla, kunnes Zeus ukonnuolellaan teki
leikistä lopun, syöksi miehen manalaan.
[5] Nuorena ollessaan Zeus mitä pontevimmin osotti valtaansa. --
Ponteva on myös tään voiman kuvaus: koskena pauhaa puhe eteenpäin,
lause lauseelta voimistuen. (Congeries; distributio, omnia sensui
subjecta).
[6] Elävillä eri tapauksilla kuvataan ja pilkataan Zeun laiskuutta ja
kurjuutta. Ivaa viljalti.
[7] Zeun voimattomuus ylimmillään. Jumalankuvain tukka ja parta
tehtiin usein kullasta.
[8] Lyhyt viittaus tunnettuihin taruihin. Faesthonin ja Deukalionin
tapaisia miehiä s.o. mailmanpaloja ja vedenpaisumuksia.
[9] Amplif. per conger.
[10] Noin 50 penniä.
[11] Hänen kerrottiin luolassa nukkuneen 57 vuotta yhtä puhkua.
[12] Muutamilla piirteillä on Timonin ulkoasu kuvattu, samalla kuin
silloiset filosofit saavat siimauksen.
[13] Asian kaikenpuolinen valaisu (congeries), jota varten vielä tulee
vertuukuva (metaphora).
[14] Edell. vertuukuva vaihtuu toiseen.
[15] Distributio rei, genus per species. Zeus saa tässä hyvän aiheen
pilkata senaikuisia ihmisiä yleensä ja erittäin viisastelijoita --
kaikki kuvia täynnä todellisuuden eloa.
[16] Anaxagoras ja Platon filosofit saavat kolhauksen.
[17] Zeuksen majesteetti vedetään jokapäiväisyyden alhaiseen ilmaan ja
näyttää miltei omalta irvikuvaltaan tai parodialtaan. Vaan tämän
tietysti vaatii kappaleen naljallinen henki.
[18] Uskottomuutensa tähden Anaxagoras karkoitettiin Athenasta, ja
tiesi kuinka hänen olisi käynyt, jollei Perikles pelastanut häntä
kansan raivolta.
[19] Plutos (Rikkaus) on allegorillinen henkilö, allegoriaa on siis
myös hänen puheensa pitkin matkaa tarkoittaen tuhlausta, rahan
haaskuuta, ahneutta, saituruutta y.m.s.
[20] Metaphora.
[21] Allegoriaa yhä edelleen: tuhlausta, ahneutta.
[22] Sattuva luonteenkuvaus.
[23] Akrisios Argoon kuningas salpasi, niin taru kertoo, vaskityrmään
tyttärensä Danaeen, estääkseen miehiltä pääsön hänen luokseen, kunnes
Zeus kultasatuna pääsi sisään valumaan.
[24] s.o. rahakirstussa; allegoriaa ja vertausta.
[25] Allegoriaa yhä ja vertuita (ahneutta, kitsautta).
[26] Amplific. per conger. synonym.
[27] Jo viittaamalla käytetyn allegorian aihe luopi vielä kaksi
vastakkaista vertauskuvaa.
[28] Congeries l. incrementum.
[29] = tuhlaus.
[30] Saiturin hulluus.
[31] Tunnetuilla taruilla asiaa vielä valaistaan.
[32], [33] Incrementum & antithesis.
[34] Kilparadan alkupäähän pingotettu köysi; kun se laskettiin maahan,
alkoi kilpajuoksu -- hyperbole.
[35] Köyhyys ja rikkaus elävissä ilmikuvissa.
[36] s.o. testamenttiin.
[37] Vainaja unhotetaan, rahoista riidellään -- tuo ajatus esiintyy
pontevasti elävissä tosi-ilmiöissään.
[38] Orjannimiä.
[89] Vapaasukuisten nimiä.
[40] Conger. synonym.
[41] Kuinka elävästi nuo seikat kuvaavat äskeistä orjan-eloa ja vielä
pysyvää orjanmieltä!
[42] Kreikkalaisten kauniin mies Troijan sodassa. II. 2:673. -- Nää
mainitut miehet ovat kukin alallaan etevimmät.
[43] Nää olivat uppo-rikkaita, mutta elivät pahasti. Ks. Aristofan.
"Sammakot" 431, "Linnut" 284.
[44] Odottamatonta rikastumista, rahalöytöjä y.s. sanottiin Hermeksen
lahjaksi.
[45] Eräs tarumainen sankari, tarkasta silmästään mainio, -- hyperbole.
[46] Tarkoittaa kai erästä Theogniin epigrammaa v. 175.
[47] Rhea-Kybeleen pappien huimaa tanssia tarkoitetaan.
[48] Metaphora.
[49] Allegoria cum metaphoris.
[50] Congeries synonymorum cum comparatione, ad rem illustrandam.
[51] Res contraria item congestis synonymis illustrata.
[52] = köyhyys.
[53] Personificatio.
[54] Dialogiin yhtyy draamallista ainesta, toimintaa. Jutellessaan
rikkauden luonnosta ja laadusta ovat Hermes ja Plutos samall' aikaa
lentäneet Attikaan. Niinikään sokea haltio pitää Hermeen vaipasta,
osatakseen Timonin majalle, ja heidän puheesta kuulemme mitä Timon
paraikaa tekee.
[55] Kaksi kuuluisaa rahvaanjohtajaa, joiden monenlaista vilpillisyyttä
ja ryöstelijäisyyttä vanha Attikan komedia usein ilveilee.
[56] Koko joukko ominaisuuksia personoituina, siis taaski runsaita
allegorian aiheita. -- Penialla on samoin kuin Plutoksella (cap: 28)
myös aseenkantatajansa.
[57] Ajatus pysyy saman kuvan (sodan) tolalla.
[58] Kaksi vastakkaista ajatusjonoa kehittyy yhtä rinnan, samaan tapaan
(paromoeosis).
[59] Distributio rei: utilitas et bona paupertatis.
[60] Timonin puheista näemme mitä on tapahtumaisillaan. Näemme hänen
äkäisen-naamaisena maasta koperoivan kiviä heittääkseen vastatulleita,
ja Pluton säikähtyneenä, pyrkivän pakoon pötkimään, kun Timon häntä
kuokallaan uhkaa. -- Kohta uhkuu draamallista eloa.
[61] II. 15:202. Tällä Homerin säkeellä Hermes "riisuu aseet"
vihaiselta, samoin kuin selityksellään ihmisvihasta ja jumalainvihasta.
Kumpikin on yhtä sopiva paikallaan.
[62] Distributio rei per partes singulas, sensui subjectas. Yleinen
asia esitellään mainitsemalla sen ulko-ilmiöitä ja osia: rikkauden
moninaisia haittoja. Samoin heti jälkeen vastineeksi luetellaan
köyhyyden ansiot, pro genere species.
[64] Siis yleensä: ei mikään vihollinen (distributio).
[65] Hom. II. 3:65
[66] Plutos puhuu ikäänkuin oikeuston edessä, ja väittelyn temput hän
tietää. Ei siinä kyllä, että hän väittää syytöksen perättömäksi: hänpä
vielä vierittää syyn ja syytöksen vastustajansa niskoille. --
Tämmöisistä näkyy että Lukianos ei suotta ollut sofistain koulua
käynyt.
[67] Klimax l. incrementum.
[68] Tästä kuten siitä mikä seuraa, näkyy että Timonin mieli jo
lauhtuu.
[69] Apostrophe.
[70] Ihmissydäntä kuvaa sattuvasti se että Timon yhtäkkiä taas ihastuu
kultaan ja rikkauteen, jota hän vastikään vihasi. -- Ihastus ilmestyy
hänen puheessaan, joka kohoaa korkeampaan lentoon, runolliseen tyyliin.
Hän huudahtelee, anoo jumalia, pelkää kaiken olevan unta; hän lausuu
tunteitaan runoilijain sanoilla, hän puhuttelee lempeästi rakasta
"kultaansa" (apostrophe); nyt vasta hän ymmärtää Danaeen tarun
syvemmälti, hän valaisee tilaansa rohkeilla vertauksilla, hän haaveksii
omasta mielestään onnellista tulevaisuutta.
[71] Joku Euripideen runosäe.
[72] Pindaron Olymp. I. 1.
[73] Viittailee Danaeen taruun.
[74] Frygian kuningas, jonka käsissä kaikki muuttui kullaksi.
[75] Vastaisen menettelynsä, ihmisvihansa, esittää Timon varsinaisen
lakisäädöksen muodossa. Siinä Timon kuvaa ihmisvihaansa perin
pontevilla, yhä yltyvillä mielikuvilla ja sanoilla. Ilmaisu uhkuu
aistillista tarmoa ja lisäksi tulee lauselmain paljous, jotka
valaisevat asiaa joka puolelta. Yleinen viha esiintyy elävissä
erikoisilmiöissään (distributio incrementum; congeries).
[76] Ihmisviha yltyy ylimmilleen, inhottaviin asti.
[77] Timon yhdistää omaan itseensä koko yhteiskunnan!!
[78] Timonin toivomus täyttyykin äkkiarvaamatta. Kohtaus on hyvin
elävä, draamallinen ja ihmisluonteita kuvaava, kun norkot tuossa tulla
tuhrittavat ja Timon miettii miten kohdella heitä. Norkot esiintyvät
kukin luonteensa mukaisena. Tuo hävytön ahmatti ehdottelee heti
juominkia, tarjoo uusia runoja (hän saakin kohta laulaa -- mutta
surkeaa valitusvirttä) ja on valmis antamaan selkänahkansa rahasta; tuo
hienompi herkuttelija koettaa sukkelammin luikerrella Timonin suosioon,
ollen muka hyvinkin ymmärtävinään Timonin pessimismiä; tuo kansanpuhuja
ehdottaa kultaista kunniamerkkiä Timonille ylistyspuheessa, joka
vilisee valheita. Selkäsauna ja kostonhimo saa häntä kuitenkin toista
virttä vetämään, ja nyt näkyy, että imartelu oli vain keino, itsekäs
nautinto syy ja tarkoitus. Kiitoslausetten sijaan seuraa hävyttömiä,
valheellisia parjauksia. Oivasti, sattuvalla ivalla filosofi kuvattu.
Sellainen on ihminen, Jumala paratkoon!
[79] Suomeksi melkein "Ahmaleuka, Nälkäkurki".
[80] Noin 6 à 7000 markkaa.