Se on minun poikani -- minun poikani! Hänet pitää saada kristittyyn
maahan! --
Muutamat kaivosmiehet tarttuivat kuokkiinsa ja seurasivat Aloisia
Raiblin aution ja hyljätyn kaivoskylän lävitse pienelle kirkkomaalle.
Siellä he häthätää kaivoivat haudan; Alois laski arkun sinne, katsahti
siihen viimeisen kerran -- ja sitten vuorilta vierinyt sora peitti
sekä syntiinlankeemuksen että pienten lasten siunaamisen. Alois ja
miehet polvistuivat haudalle hatut ristiin pannuissa käsissä; --
lukivat lyhyen rukouksen, samalla kun yhteislaukausten kaiku vieri
ylitse läheisen järven -- ja lapsen haudan. Näytti siltä, kuin täällä
valmistettaisiin leposija sotilaalle.
Sitten miehet nousivat ja huusivat: Nyt mennään, Alois!
Minä jään tänne! oli hänen vastauksensa.