Antti riensi. Hän astui kiireesti Asmussenin kynnyksen poikki. Hämärä
oli alkanut. Liena istui kumarruksissa, sytytetty kynttilänpätkä
kädessä keittiön kaapin edessä, missä hän säilytti liinavaatteita.
Jestas! Säikytit minusta melkein hengen, Antti, kun tulet niin äkkiä!