Mutta nyt emme tahdo kauemmin viipyä menneissä tapahtumissa. On
vain virkistävää todeta, miten hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta
on lentänyt kuin muuttolintu maasta toiseen ja pesiytynyt lopuksi
meidänkin kaukaisille rannoillemme. Se on ollut Hengen kultaista aikaa
ja näin helluntaina on paikallaan muistaa sekin.
Mutta nyt tarkastelemme näitä kotiseudun oloja. Täälläkin on vallinnut
hengen kevät aikoinaan, kun Laestadius, Lapin apostoli, saarnasi
näillä main. Hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta lensi yli näiden
tunturiseutujen ja sytytti sydämet kaikkialla palamaan. Ihmiset
heräsivät syntiunestaan ja tekivät parannuksen. Tuo vanha sana:
»ei hukkumaan, vaan iankaikkisen elämän saamaan» vapisutti sydämiä
voimallaan kautta koko Lapinmaan ja yhtenä miehenä ylistettiin täällä
silloin Jumalaa.
Missä on se hyvä sanoma nyt? Laestadius ja vanhimmat ovat kuolleet.
Heidän äänensä on iäksi vaiennut. Onko hyvä sanoma mennyt heidän
mukanaan hautaan?
Jumalan kiitos, ei ole. Se on vielä jäljellä, se voidaan vielä kuulla.
Toukomettisen ääni ei ole vaiennut. Joka helluntai se liitelee yli
Lapinkin ja sen rakas, tuttu ääni kuullaan yhä uudestaan: »Niin on
Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa.»
Onko täällä sydämiä, jotka iloitsevat tästä äänestä? Onko sydämiä,
joille tämä hyvä sanoma on kuin vesi kuivalle maalle? Me odotamme näin
keväisin lämmintä sadetta, joka pehmittäisi maan. Me tarkastelemme
huolestuneina taivasta, eikö näkyisi millään ilman suunnalla pilveä,
joka toisi tullessaan siunatun sateen. Ja, oi, mikä riemu, kun näemme
pilven nousevan etelästä, lämpimän ilman suunnalta! Silloin iloitaan
mataloissa tunturitaloissa.
Rakkaat ystävät! Tässä lähettää Jumala meille hengellisen sateen. Tämä
on se taivaan vihma, joka käy yli maan, pehmittääkseen kovettuneita
sydämiä: Jumalan pelastuksen evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta
Kristuksesta. Antakaamme sen sattua sydämiimme.
Tämä maailma on kuin meri, myrskyä, kuolemaa ja tuhoa tuottava meri.
Voimme sanoa niin, jollemme pyri asioita kaunistelemaan. Päivän
evankeliumi tuo eteemme kuvan kirkkaasta päivästä, joka seuraa myrskyn
ja pimeyden jälkeen. Se päivä on niin sanomattoman ihana ja rauhaisa,
loppumattoman pitkä ja onnellinen, että sydämen valtaa ilo sitä
katsellessa.
Kuulkaamme siis vielä kerran niitä suloisia sanoja, jotka tämän päivän
meille tuovat: »Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainoan Poikansa, jotta, kuka ikänä häneen uskoo, ei hukkuisi, vaan
saisi iankaikkisen elämän».
Kiitos olkoon Jumalalle hyvästä sanomasta! Amen.