Israel taisteli Luvatun maansa puolesta. Teksti kuvaa muuatta kohtaa
niiden monien sotien sarjassa, jotka Israel sai kestää. Tällä kertaa
oli vastassa mahtava Amalek.
Niin kauan kuin Mooses jaksoi pitää käsiänsä koholla, voitti Israel.
Mutta kun hänen kätensä uupuivat, voitti Amalek. Lopuksi täytyi Aaronin
ja Huurin tulla auttamaan häntä.
Emme halua viipyä tällä taistelukentällä; loppu siinä kävi hyvin:
— pystytettiin alttari, jolle annettiin nimeksi: »Herra on minun
lippuni.» Vaan tahdomme tarkastella erästä toista taistelukenttää,
jolla on suoritettu ja yhä vieläkin suoritetaan monta epätoivoista ja
tuskallista kamppailua, — suoritetaan niin kauan kuin maailma seisoo.
Se taistelukenttä on _ihmissydän_.
Runoilija Koskenniemi antaa runossaan »Sydämen hauta» ihmissydämen
lausua taisteluistaan:
»Leikkiä ollut on Marathon, on Zama ja Cannae,
S rinnalla taistelujen, jotka ma oon kokenut.»
Se on totta: maailman historian taistelut ovat pieniä ihmissydämen
taistelujen rinnalla.
Kuinka moni sydän onkaan murtunut siinä epätoivoisessa kamppailussa,
jota Israel ja Amalek vieläkin käyvät ihmisen omistamisesta. Israelin
puolelle kuuluu kaikki hyvä, toivorikas, valoisa, iloa tuottava,
voitokas, — sanalla sanoen: elämän onni. Amalek taas vyöryttelee
sydäntämme vastaan ahneuden, huolten, himojen ja kaikenlaisten
kiusausten valtavia joukkoja. Näiden kahden välillä käy nyt taistelu.
Kumpi voittaa, siitä riippuu ihmissydämen onni.
Tässä taistelussa on ihmisellä voimakas apu, jota ei ole halveksittava,
vaan päinvastoin pyrittävä se omaksumaan. Se on rukous. Näin
rukoussunnuntaina on paikallaan puhua siitä.
Vapahtajamme ymmärsi rukouksen salaperäisen, ihmeellisen voiman. Hänen
elämänsähän oli rukousta täynnä. Usein hän vietti kokonaisia öitä
rukouksessa. Kerran hän joutui erämaahan, jossa houkuttelevat ajatukset
täyttivät hänen mielensä: asevoimallako vai sanalla oli perustettava
valtakunta, jonka luojaksi hän oli syntynyt. Hän voitti ja palasi
tyynenä kotiseudulleen. Kuolemansa edellä hän taas taisteli suurimman
taistelunsa Getsemanessa. Senkin hän voitti rukouksen avulla. Eipä ihme
siis, että hän on kyennyt opettamaan meille kauneimman rukouksen, mitä
ajatella saattaa: »Isä meidän, joka olet taivaissa.» Vapahtaja on siis
kokenut, kokenut kipeimmin ja tuskallisimmin, minkälaisia taisteluita
ihmissydän saattaa käydä. Mutta hän on myöskin kokenut täydellisemmin
kuin kukaan muu rukouksen ihmeellisen voiman.