Kun kesäkuussa 1902 lähetin _Elämän Pelon_ julkisuuteen, en osannut
aavistaakaan, että se saisi niin suurta suosiota yleisön puolelta
osakseen. Perhetragediat eivät olleet muodissa, ja minä olin uskaltanut
ottaa sankarittareksi vanhan, paljon kokeneen naisen.
Joka vuosi on siitä lähtien uusia painoksia ilmestynyt. Olen saanut
useampia satoja kirjeitä — joihin olen vastannut usein kuinka on
sattunut ja muutamalla rivillä — joista olen nähnyt, että useat
lukijoista ovat ystäviäni. Vihdoin, kun minua sekä Ranskassa että
ulkomailla pyydettiin esittämään niitä periaatteita, jotka olivat
teokseni johtolankoina — vaikkakaan tämä romaani ei suinkaan pyydä
todistaa mitään väitelmää, vaan ainoastaan enentää elämän halua
ja rohkeutta — oli minun koetettava lyhyesti määritellä niitä eri
katsantokantoja, joita meillä nykyajan ihmisillä on elämästä.
Pidettyäni esitelmäni, pyydettiin minua niitä julkaisemaan.
Tässä esitän nyt ne muistiinpanot, joiden johdolla esitelmiäni
valmistin. Kun neljän vuoden kokemuksen jälkeen saatan todeta, että
yhä herättää yleisön mielenkiintoa tämä teokseni, jonka taiteellisuus
on vain sen luonnollisuudessa ja vilpittömyydessä, tulee minun kiittää
siitä kaikkia niitä tuntemattomia ystäviä, joiden osoittama myötätunto
on tehnyt sen niin elinvoimaiseksi.