PIMEÄN KAMMION KUNINGAS
ja muita draamoja
Kirj.
RABINDRANATH TAGORE
Suomentanut
J. Hollo
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1924.
SISÄLLYS
Uhri
Sannjasi eli askeetti
Malini
Kuningas ja kuningatar
Tšitra
Pimeän kammion kuningas
Postitoimisto
UHRI
Minä omistan tämän näytelmän niille sankareille, jotka urhoollisesti
puolustivat rauhaa, kun ihmisuhreja vaadittiin sodan jumalattarelle.
Eräs Tripuran temppeli
I
Kuningatar Gunavati.
Gunavati
Olenko minä loukannut sinua, ylhäinen, peloittava Emo? Sinä lahjoitat
armollisesti lapsia kerjäläisnaiselle, joka myy ne elääkseen, ja
avionrikkojalle, joka ne surmaa säästyäkseen häpeästä, mutta minä,
kuningatar, jonka edessä koko maailma nöyrtyy, ikävöin turhaan lapsosen
pehmeätä kosketusta povelleni, rakkaamman elämän liikahdusta oman
elämäni kehään. Minkä synnin olenkaan tehnyt, Emo, tämän ansaitakseni —
joutuakseni karkoitetuksi äitien taivaasta?
Pappi Raghupati tulee.
Oi mestari, olenko milloinkaan laiminlyönyt jumalien palvomista? Ja
eikö mieheni ole jumalaisen puhdas ja moitteeton? Minkätähden siis
onkaan se jumalatar, joka kutoo tämän lumemaailman kudelmaa, määrännyt
minun olosijakseni lapsettomuuden aution erämaan?
Raghupati
Suuri Emomme on ylen oikukas, hän ei tunnusta mitään lakia, meidän
surumme ja ilomme ovat vain hänen mielijohteitansa. Ole kärsivällinen,
tyttäreni, me tarjoamme tänään erikoisen uhrin sinun nimessäsi
saadaksemme hänet suopeaksi.
Gunavati
Ota vastaan kunnioittava kiitokseni, isä. Minun uhrilahjani ovat jo
matkalla temppeliin — punaiset alteayrtti-kimput ja uhrieläimet.
Poistuvat.
II
Kuningas Govinda, temppelipalvelija Džaising ja
kerjäläistyttö Aparna.
Džaising
Mikä on toivomuksenasi, kuninkaani?
Govinda
Onko totta, että tämän tyttörukan lemmikkivuohi on väkivalloin tuotu
temppeliin teuraaksi? Luuletteko Emon iloitsevan sellaisesta lahjasta?
Džaising
Korkea kuningas, kuinkapa voisimme tietää, mistä palvelijat keräävät
jokapäiväiset uhrilahjamme? Mutta minkätähden itket, lapsukaiseni?
Menetteletköhän niinkuin sinun tulee menetellä vuodattaessasi kyyneliä
sen vuoksi, minkä Emo itse on ottanut?
Aparna
Emo! Minä olen vuoheni emo. Kun palaan myöhään illalla majaani, se
ei huoli syödä ruohoa, vaan määkii ja silmäilee tielle päin. Perille
ehdittyäni minä kierrän käsivarteni sen kaulalle ja annan sille osan
ravintoani. Se ei tunne ketään muuta emoa kuin minut.
Džaising
Kuninkaani, jos voisin herättää tuon vuohen eloon antamalla osan
elämääni, niin tekisin sen mielelläni. Mutta kuinka voisinkaan
toimittaa takaisin sen, minkä Emo itse on ottanut?
Aparna
Emo ottanut? Valhettelet. Ei emo, vaan paholainen.
Džaising
Sinä pilkkaat kauheasti jumalaa!
Aparna
Suuri Emo, sinäkö ryöstäisit köyhältä tytöltä hänen rakkaimpansa?
Missä onkaan silloin se valtaistuin, jonka eteen voin vaatia sinut
tuomittavaksi? Sano, kuningas.
Govinda
Minä vaikenen, lapseni. Minä en tiedä mitään vastata.
Aparna
Onko tämä portaitten verijuova hänestä vuotanut? Oi rakkaani, kun
vapisit ja huusit henkesi edestä, miksi ei silloin huutosi saavuttanut
sydäntäni koko tämän kuuron maailman halki kaikuen?
Džaising (Jumalattaren kuvalle.)
Minä olen palvellut sinua lapsuudestani alkaen, Kali Emo, mutta minä
en sinua ymmärrä. Kuuluuko sääli ainoastaan heikoille kuolevaisille,
mutta ei jumalille? Tulehan kerallani, lapseni, minä teen hyväksesi
mitä voin. Ihmisten tulee suostua auttamaan, jos jumalat siitä
kieltäytyvät.
Džaising ja Aparna poistuvat.
III
Raghupati, kuninkaan veli, Nakšatra ja hovilaisia.
Kaikki
Voitto olkoon kuninkaamme!
Govinda
Tietäkää kaikki, että minä kiellän verenvuodatuksen temppelissä tästä
päivästä lähtien ikiajoiksi.
Ministeri
Kiellätkö jumalattarelle uhraamisen?
Kenraali Najan Rai
Kiellätkö uhraamisen?
Nakšatra
Kauheata! Kiellätkö uhraamisen?
Raghupati
Onko tämä unennäköä?
Govinda
Ei, taatto, se ei ole unennäköä. Se on heräämistä. Suuri Emo tuli minun
luokseni tyttösen hahmossa ja sanoi minulle, ettei hän siedä veriuhreja.
Raghupati
Hän on juonut verta iät ja ajat. Minkätähden hän on nyt alkanut sitä
yht'äkkiä inhota?
Govinda
Ei, hän ei ole koskaan juonut verta; hänen kasvonsa olivat pois
käännetyt.
Raghupati
Minä varoitan sinua, ajattele ja harkitse. Sinulla ei ole minkäänlaista
valtaa kumota pyhien kirjojemme säätämiä lakeja.
Govinda
Jumalan sana on kaikkea lakia korkeampi.
Raghupati
Älä lisää kopeutta hulluuteesi. Julkeatko väittää, että vain sinä olet
kuullut jumalan sanan, mutta en minä?
Nakšatra
Olisipa merkillistä, jos jumalat ilmaisisivat mielensä kuninkaalle,
mutta ei papille.
Govinda
Jumalan sanat kaikuvat alinomaa maailmassa, mutta se, joka tahallansa
tekeytyy kuuroksi, ei voi niitä kuulla.
Raghupati
Jumalankieltäjä! Luopio!
Govinda
Mene suorittamaan aamujumalanpalvelusta, isäni, ja ilmoita kaikille
palvojille, että tästä puoleen ajetaan maanpakoon jokainen, joka palvoo
kaikkien luotujen Emoa vuodattamalla luontokappaleiden verta.
Raghupati
Onko se viimeinen sanasi?
Govinda
On.
Raghupati
Niinpä olet kirottu! Luuletko sinä suunnattomassa kopeudessasi, että
maassasi asuva jumalatar on sinun alamaisesi? Luuletko voivasi häntä
velvoittaa laeillasi ja riistää häneltä, mitä hänelle kuuluu? Sitä sinä
et milloinkaan tee. Sen julistan sinulle minä — hänen palvelijansa.
Poistuu.
Najan Rai
Anteeksi, kuninkaani, mutta onko sinulla oikeus?
Ministeri
Onko liian myöhäistä peruuttaa käskyäsi, kuningas?
Govinda
Meidän tulee viipymättä kitkeä synti pois valtakunnastamme.
Ministeri
Synti ei missään tapauksessa voi olla niin pitkäikäinen. Voisivatko ne
olla synnilliset — nuo juhlalliset menot, joita on ammoisista ajoista
suoritettu jumalattaren jalkojen edessä?
Kuningas on vaiti.
Nakšatra
Eivät suinkaan.
Ministeri
Esi-isämme ovat kunnioittaen suorittaneet näitä juhlamenoja; raskitko
sinä niitä solvata?
Kuningas on yhä vaiti.
Najan Rai
Onko sinulla oikeus kumota se, minkä vuosisadat ovat pyhittäneet?
Govinda
Pois kaikki epäilykset ja kiistat. Menkää julistamaan käskyäni kaikkiin
maihini.
Ministeri
Mutta kuningatar on jo tarjonnut uhrilahjansa tämän aamun palvontaa
varten; se lähestyy temppelin porttia.
Govinda
Käännyttäkää se takaisin.
Poistuu.
Ministeri
Mitä tämä merkitsee?
Nakšatra
Olemmeko siis vajoneet buddhalaisten kannalle, käsittelemään eläimiä
ikäänkuin niillä olisi oikeus elää? Mikä järjettömyys!
Kaikki poistuvat.
IV
Raghupati tulee. Džaising tuo hänen jäljessään vesiruukkua
pestäkseen
hänen jalkansa.
Džaising
Isä.
Raghupati
Mene!
Džaising
Tässä on vettä.
Raghupati
Minä en sitä tarvitse.
Džaising
Vaatteesi.
Raghupati
Ota ne!
Džaising
Olenko jotenkin sinua loukannut?
Raghupati
Jätä minut yksin. Pahan varjot ovat taajenneet. Kuninkaan valtaistuin
yrittää julkeana kohota temppelin alttaria korkeammalle. Te rappeutuvan
ajan jumalat, suostutteko te kumartunein päin tottelemaan kuninkaan
lakeja ja imartelemaan häntä niinkuin hänen halpamaiset hovilaisensa?
Vai ovatko vain ihmiset ja riivaajat liittoutuneet temmatakseen
omiksensa jumalien valta-alueet tässä maailmassa, ja eikö taivas
kykene puolustamaan kunniaansa? Mutta jos jumalat ovatkin poissa, niin
bramaanit ovat jäljellä, ja kuninkaan valtaistuin joutuu polttopuuksi
heidän vihansa uhrivalkeaan. Poikani, minun mieleni on hämmästynyt.
Džaising
Mitä onkaan tapahtunut, isä?
Raghupati
En löydä sanoja sitä ilmaistakseni. Kysy jumala-äidiltä, jota on
uhmattu.
Džaising
Uhmattu? Kuka on häntä uhmannut?
Raghupati
Kuningas Govinda.
Džaising
Onko kuningas Govinda uhmannut Kali Emoa?
Raghupati
Hän on uhmannut sinua ja minua, kaikkia pyhiä kirjojamme, kaikkia maita
ja kaikkia aikoja, hän on uhmannut Mahakalia, ajan loputtoman virran
jumalatarta — hän, mitättömällä valtaistuimellansa istuva.
Džaising
Kuningas Govinda?
Raghupati
Niin, niin, sinun Govinda-kuninkaasi, sydämesi lemmikki. Sinä
kiittämätön! Minä olen uhrannut kaiken rakkauteni sinun kasvattamiseen,
mutta kuningas Govinda on sinulle minua kalliimpi.
Džaising
Isänsä sylissä istuva lapsi kurkottaa kätensä hohtelevaa kuuta- kohti.
Sinä olet isäni, ja kuningas Govinda on kuu. On siis totta mitä kuulin
kerrottavan: että kuninkaamme kieltää kaiken uhraamisen temppelissä?
Mutta siinä asiassa me emme voi häntä totella.
Raghupati
Maanpakoon joutuu ken ei tottele.
Džaising
Ei ole mikään onnettomuus, jos joutuu karkoitetuksi maasta, missä
Suuren Emon palvelus jää vajavaiseksi. Ei, niin kauan kuin elän, ei
tämän temppelin jumalanpalveluksesta pidä mitään puuttuman.
Poistuvat.
V
Gunavati ja hänen seuralaisensa saapuvat.
Gunavali
Mitä sanotkaan? Kuningattaren uhri torjuttu temppelin portilla? Onko
siis tässä maassa mies, jolla on useampia päitä hartioillaan, jotta hän
on rohjennut sellaista tekoa ajatellakaan? Kuka on se onneton olento?
Seuranainen
Minä pelkään mainita hänen nimeänsä.
Gunavati
Pelkäätkö mainita hänen nimeänsä, kun minä sitä sinulta tiedustelen?
Ketä pelkäät enemmän kuin minua?
Seuranainen
Suo minulle anteeksi.
Gunavati
Vielä eilen illalla hovilaulajat lauloivat ylistystäni, bramaanit
siunasivat minua, ja palvelijat noudattivat ääneti käskyjäni. Mitä
onkaan voinut tapahtua tällävälin, jotta kaikki on täysin muuttunut —
jotta evätään jumalattarelta uhri ja kuningattarelta kuuliaisuus? Oliko
Tripura pelkkää unennäköä? Vie papille tervehdykseni ja pyydä häntä
tulemaan.
Seuranainen menee.
Govinda tulee.
Gunavati
Oletko kuullut, kuningas? Minun uhrilahjani on lähetetty takaisin Emon
temppelistä.
Govinda
Minä tiedän sen.
Gunavati
Sinä tiedät sen ja siedät solvauksen?
Govinda
Minä tulen syyllisen puolesta pyytämään sinulta anteeksi.
Gunavati
Minä tiedän, kuningas, että sydämesi on armelias, mutta tämä ei ole
armeliaisuutta. Se on heikkoutta. Jos hyvyytesi sinua estelee,
jätä rankaiseminen minun toimekseni. Mutta sano minulle, kuka on
syyllinen!
Govinda
Minä, kuningattareni. Ainoa rikokseni on se, että olen tuottanut tuskaa
sinulle.
Gunavati
En ymmärrä mitä tarkoitat.
Govinda
Tästä päivästä lähtien on maassani kielletty vuodattamasta verta
jumalien temppelissä.
Gunavati
Kuka sen kieltää?
Govinda
Suuri Emo itse.
Gunavati
Kuka on hänen kieltonsa kuullut?
Govinda
Minä.
Gunavati
Sinä! Jopa täytyy nauraa. Koko maailman kuningatar tulee anomuksineen
Tripuran kuninkaan portille.
Govinda
Ei anomuksineen, vaan murheineen.
Gunavati
Sinun valta-alueesi on temppelin piirin ulkopuolella. Älä lähetä
käskyjäsi sinne, missä ne ovat tungettelevia.
Govinda
Käsky ei ole minun, se on Emon itsensä.
Gunavati
Ellet epäilekään päätöstäsi, jätä kumminkin rauhaan minun uskoni. Salli
minun suorittaa palvomismenot parhaan ymmärrykseni mukaan.
Govinda
Minä olen luvannut jumalattarelleni estää elämän uhraamisen hänen
temppelissään ja minun on täytettävä lupaukseni.
Gunavati
Minä puolestani olen luvannut jumalattarelleni kolmensadan vohlan ja
sadan puhvelin veren ja pidän lupaukseni. Nyt voit lähteä luotani.
Govinda
Kuten tahdot.
Poistuu.
Raghupati tulee.
Gunavati
Minun uhrilahjani on lähetetty takaisin temppelistä, isä.
Raghupati
Repaleisimman kerjäläisen uhri ei ole sinun uhriasi halvempi,
kuningatar. Onnettomuus on siinä, että Emolta on riistetty hänen
uhrinsa. Onnettomuutesi on se, että kuninkaan kopeus paisuu hirviöksi,
joka asettuu esteeksi jumalallisen armon tielle vihan veristämin silmin
tuijotellen kaikkia palvojia.
Gunavati
Mihin tämä kaikki johtaakaan, isä?
Raghupati
Sen tietää yksin hän, jonka unet muovailevat tätä maailmaa. Mutta
varmaa on ainakin, että se valtaistuin, joka luo mustan varjon Emon
pyhään lippaaseen, on särkyvä kuin kupla ja häviävä olemattomiin.
Gunavati
Armahda meitä ja pelasta meidät, isä!
Raghupati
Hahhahhaa! Minunko tulee pelastaa sinut — sinut, jonka puoliso
ylvästelee maallisesta ja taivaallisestakin kuningaskunnastansa
ja jonka edessä jumalien ja bramaanien täytyy — — Oi häpeätä!
Oi turmeltunutta aikaa, jolloin bramaanin voimaton kirous kimpoo
takaisin häneen itseensä ja saa hänet mielettömäksi.
Aikoo repiä pyhän uhrinuoransa.
Gunavati (estäen häntä)
Armahda minua!
Raghupati
Anna siis bramaaneille takaisin se, mikä heille oikeudenmukaisesti
kuuluu.
Gunavati
Sen teen. Lähde, mestari, suorittamaan jumalanpalvelusta; kukaan ei
tule sinua estämään.
Raghupati
Sinun suopeutesi on ylen suuri. Pelkkä silmäyksesi pelastaa jumalat
häpeästä ja tekee bramaaneille mahdolliseksi suorittaa jälleen pyhiä
toimituksiaan. Menesty ja pysy pulskana ja pehmeänä aina peloittavaan
tuomiopäivään asti.
Poistuu.
Kuningas Govinda tulee.
Govinda
Kuningattareni, sinun vihaisten kulmiesi varjo pimentää kaiken valon
sydämestäni.
Gunavati
Mene! Älä tuota kirousta tälle huoneelle.
Govinda
Naisen hymy poistaa huoneesta kaiken kirouksen, hänen rakkautensa on
jumalan armo.
Gunavati
Mene, äläkä tule enää milloinkaan näkyviin.
Govinda
Minä tulen takaisin, kuningattareni, kun sinä minua muistat.
Gunavati (heittäytyen kuninkaan jalkoihin)
Suo minulle anteeksi, kuningas. Oletko muuttunut niin karuksi, ettet
huoli kunnioittaa naisen ylpeyttä. Etkö tiedä, rakkaani, että loukattu
rakkaus pukeutuu vihan valepukuun?
Govinda
Minä kuolisin, jos lakkaisin sinuun luottamasta. Minä tiedän, rakkaani,
että pilvet ovat vain hetkellisiä ja aurinko alinomainen.
Gunavati
Niin, pilvet hälvenevät, jumalan ukkonen palaa hänen
varushuoneeseensa, ja alinomainen aurinko valaisee ikuisia
perintätapoja. Niin, kuninkaani, anna määräys, että bramaanit saavat
entiset oikeutensa, jumalatar uhrinsa, ja että kuninkaan arvovalta
vetäytyy maallisiin rajoihinsa.
Govinda
Bramaanilla ei ole oikeutta loukata ikuista hyvää. Elävien olentojen
veri ei ole jumalille otollinen uhri. Ja kuninkaan samoinkuin
talonpojan on lupa puoltaa totuutta ja oikeutta.
Gunavati
Minä heittäydyn eteesi maan tomuun; minä rukoilen sinun jalkojesi
edessä. Kaikkien aikojen pyhä tapa ei ole kuninkaan omaisuutta.
Se kuuluu kaikille ihmisille niinkuin taivaan ilma. Ja sittenkin
kuningattaresi anelee sitä sinulta, kädet ristissä, kansasi nimessä.
Voitko yhä vaieta, sinä ylpeä mies, voitko torjua rakkauden hartaat
pyynnöt jäykästi noudattaen epäiltävää velvollisuutta? Jos voit, niin
lähde, lähde, lähde minun luotani.
Poistuvat.
VI
Raghupati. Džaising ja Najan Rai.
Raghupati
Sotapäällikkö, me tiedämme hyvin, kuinka hartaasti kunnioitat Suurta
Emoa.
Najan Rai
Se on monen sukupolven takaista esi-isieni perintöä.
Raghupati
Suokoon pyhä rakkautesi sinulle voittamattoman rohkeuden. Tehköön se
säiläsi voimalliseksi kuin taivaan ukkonen ja vieköön sen voittoon
kaikkien maailman mahtien uhalla.
Najan Rai
Bramaanin siunaus ei ole milloinkaan turha.
Raghupati
Niinpä käsken sinua kokoamaan väkesi ja kukistamaan Emon vihamiehet
maan tomuun.
Najan Rai
Sano minulle, isä, kuka vihollinen on.
Raghupati
Govinda.
Najan Rai
Kuninkaamme.
Raghupati
Niin, käy sinä kaikin voimin hänen kimppuunsa.
Najan Rai
Tuo on huono neuvo. Onko tarkoituksesi koetella minua, isä?
Raghupati
On; minä tahdon sinua koetella saadakseni selville, kenen palvelija
olet. Jätä kaikki epäröinti. Tiedä, että jumalatar sinua kutsuu ja että
sinun tulee katkaista maalliset siteet.
Najan Rai
Mieleni ei ollenkaan epäröi. Minä seison järkkymättä sillä paikalla,
jonka jumalattareni on minulle osoittanut.
Raghupati
Sinä olet urhoollinen.
Najan Rai
Olenko minä Emon palvelijoista halvin, jotta minun pitäisi kääntyä
petturiksi? Hän itse nojautuu ihmissydämen uskollisuuteen. Voiko hän
käskeä minua luopumaan siitä? Silloinhan suistuu tänään maan tomuun
kuningas ja huomenna jumalatar itse.
Džaising
Jalosti lausuttu.
Raghupati
Kuningas, joka on kääntynyt Emon pettäjäksi, ei voi mitenkään vaatia
sinulta uskollisuutta.
Najan Rai
Älä aja minua pohdintojen erämaahan, isä. Minä tunnen yhden ainoan tien
— uskollisuuden ja totuuden suoran tien. Tämä Emon tuhma palvelija ei
milloinkaan horjahda pois kunnian valtatieltä.
Poistuu.
VII
Džaising
Olkaamme yhtä lujauskoiset kuin hän, mestarini. Minkätähden
pyytäisimmekään apua sotilailta? Meissä on itsessämme kyllin voimia
siihen tehtävään, joka on meille ylhäältä annettu. Avaa temppelin
portti, isä. Käske lyödä rumpua. Tulkaa, tulkaa, kansalaiset, palvomaan
häntä, joka poistaa kaiken pelon teidän sydämistänne. Tulkaa, te Emon
lapset!
Kansalaiset tulevat.
Ensimmäinen kansalainen
Tulkaa, tulkaa, meidät on kutsuttu.
Kaikki
Voitto olkoon Emon!
He laulavat ja tanssivat.
Laulu
Tumma emo tanssii alastonna sotatanterella,
Hänen lerkkuva kielensä palaa niinkuin tulen
punalieska,
Hänen mustat palmikkonsa häilyvät ilmoille ja
lakaisevat sammuksiin auringon ja tähdet, Veren punaiset virrat
vuotavat hänen pilventummista
jäsenistään,
Ja maailma järkkyy ja vapisee hänen askeltensa alla.
Džaising
Näettekö, kuinka uhrieläimet saapuvat temppelin luo kuninkaan
palvelijoiden ajamina?
Kaikki huutavat.
Voitto olkoon Emon! Voitto olkoon kuningattaremme!
Raghupati
Riennä, Džaising, ja varusta kaikki uhritoimitusta varten.
Džaising
Kaikki on valmiina, isä.
Raghupati
Lähetä mies kutsumaan ruhtinas Nakšatraa minun nimessäni.
Džaising menee, kansalaiset laulavat ja tanssivat.
Govinda
Hiljaa, Raghupati! Uskallatko uhmata minun käskyäni?
Raghupati
Uskallan.
Govinda
Niinpä et kelpaa minun maahani.
Raghupati
En, minä kuulun siihen maahan, missä kuninkaan kruunu suutelee maan
tomua. Kansalaiset! Käskekää tuoda tänne Emon uhrilahjat.
Rummut pärisevät.
Govinda
Hiljaa! (Seuralaisilleen.) Käskekää sotapäällikköni tulemaan.
Raghupati, sinä pakotat minut kutsumaan sotilaita puolustamaan jumalan
oikeutta. Minua se hävettää, sillä aseihin tarttuminen osoittaa
ainoastaan ihmisen heikkoutta.
Raghupati
Sinä uskoton, oletko aivan varma siitä, että bramaaneista on
sammunut heidän pyhän vihansa ikivanha tuli? Ei, sen lieska on
loimahtava ilmoille minun sydämestäni ja polttava poroksi sinun
valtaistuimesi. Ellei niin käy, niin heitän tuleen pyhät kirjamme
ja bramaanin-ylpeyteni ja kaikki ne häpeälliset valheet, jotka
jumalallisuuden valepuvussa täyttävät temppeliemme pyhät lippaat.
Sotapäällikkö Najan Rai ja armeijan toinen komentaja Tšandpal
tulevat.
Govinda
Astu esiin sotilainesi estämään verenvuodatusta temppelissä.
Najan Rai
Anteeksi, majesteetti. Kuninkaan palvelija on voimaton jumalan
temppelissä.
Govinda
Kenraali, sinun asiasi ei ole pohtia käskyäni. Sinun tehtävänäsi on
toteuttaa mitä sanon. Yksinomaan minun asiakseni jää käskyjeni hyvien
ja huonojen puolten arvosteleminen.
Najan Rai
Minä olen palvelijasi, kuninkaani, mutta ennen kaikkea olen ihminen.
Minussa on järki ja velvollisuudentunto. Minulla on kuningas — ja
minulla on Jumala.
Govinda
Luovuta siis miekkasi Tšandpalille. Hän on varjeleva temppeliä veren
saastutukselta.
Najan Rai
Miksi Tšandpalille? Sinun kuninkaalliset esi-isäsi ovat antaneet tämän
miekan minun esi-isilleni. Jos tahdot sen takaisin, annan sen sinulle.
Olkaa todistajiani, te isäni, jotka asutte sankarien paratiisissa:
minä luovutan kuninkaalleni sen miekan, jonka te olette pyhittäneet
uskollisuudellanne ja urhoollisuudellanne.
Poistuu.
Raghupäti
Bramaanin kirous on jo alkanut vaikuttaa.
Džaising tulee.
Džaising
Eläimet ovat valmiit uhrattaviksi.
Govinda
Uhrattaviksi?
Džaising
Kuule minun harras pyyntöni, kuningas. Älä asetu ihmisenä jumaluuden
tielle.
Raghupati
Häpeä, Džaising. Nouse ja pyydä minulta anteeksi. Minä olen sinun
herrasi. Sinun sijasi on minun edessäni eikä kuninkaan jalkojen edessä.
Sinä houkkio! Aneletko kuninkaalta lupaa Jumalan palvelukseen? Jätä
palvonta ja uhraus. Odottakaamme ja katsokaamme, mihin hänen ylpeytensä
lopulta johtaa. Tule!
Poistuvat.
VIII
Aparna tulee.
Aparna
Missä on Džaising? Hän ei ole täällä, ainoastaan sinä — jumalattaren
kuva, jota ei mikään voi liikuttaa. Sinä ryöstät meiltä rakkaimpamme
virkkamatta sanaakaan. Me ikävöimme rakkautta ja kuolemme kerjäläisinä
sen puutteeseen. Mutta sinun luoksesi se saapuu pyytämättä, vaikka
sinä et sitä tarvitse. Sinä pidät haudan tavoin sitä kateellisen
kiven alle kätkettynä siten pidättäen sen kaipaavalta maailmalta.
Mitä onnea löydätkään hänestä, Džaising? Mitä hän voi sinulle sanoa?
Oi sydäntäni, minun kaipaukseen riutuvaa sydäntäni!
Raghupati tulee.
Raghupati
Kuka sinä olet?
Aparna
Minä olen kerjäläistyttö. Missä on Džaising?
Raghupati
Poistu täältä heti. Minä tiedän, että kiertelet temppelissä yrittäen
varastaa jumalattarelta Džaisingin sydäntä.
Aparna
Onko jumalattarella mitään aihetta pelätä minua? Minä pelkään häntä.
Poistuu.
IX
Džaising ja ruhtinas Nakšatra tulevat.
Nakšatra
Minkätähden olet minut kutsunut?
Raghupati
Jumalatar sanoi minulle viimeyönä unessa, että sinusta tulee kuningas
viikon kuluessa.
Nakšatra
Hahhah! Onpa se uutinen.
Raghupati
Niin, sinusta tulee kuningas.
Nakšatra
Minä en voi sitä uskoa.
Raghupati
Epäiletkö sanojani?
Nakšatra
En halua niitä epäillä. Mutta jospa ei kumminkaan niin käy?
Raghupati
Aivan varmaan tulee niin tapahtumaan.
Nakšatra
Mutta sanohan, kuinka voi milloinkaan niin tapahtua.
Raghupati
Jumalatar janoaa kuninkaan verta.
Nakšatra
Kuninkaan verta?
Raghupati
Sinun täytyy sitä hänelle uhrata, ennenkuin voit päästä kuninkaaksi.
Nakšatra
En tiedä, mistä sitä saan.
Raghupati
Onhan kuningas Govinda. — Hiljaa, Džaising. — Ymmärrätkö? Surmaa hänet
salaa. Tuo hänen lämmin verensä alttarille. — Poistu, Džaising, ellet
voi olla hiljaa —
Nakšatra
Mutta hän on minun veljeni, ja minä rakastan häntä.
Raghupati
Uhrisi on sitä arvokkaampi.
Nakšatra
Kuule, isä, minä tyydyn olemaan mikä olen. Minä en ikävöi valtakuntaa.
Raghupati
Sinä et voi asiaa mitenkään väistää, koska jumalatar on käskijänä. Hän
janoaa kuninkaallista verta. Jos veljesi tulee elää, niin sinun täytyy
kuolla.
Nakšatra
Armahda minua, isä!
Raghupati
Sinä et pääse koskaan vapaaksi, et elämässä etkä kuolemassa, ellet
täytä hänen käskyänsä.
Nakšaira
Neuvo siis, kuinka minun tulee se tehdä.
Raghupati
Odota ja vaikene. Kun aika tulee, sanon sinulle mitä tulee tehdä. Mene
nyt.
Nakšatra poistuu.
X
Džaising
Mitä kuulinkaan? Armelias Emo, onko se käskysi? Vaaditko veljeä
surmaamaan veljensä? Mestari, kuinka voitkaan sanoa Emon itsensä sitä
haluavan?
Raghupati
Minulla ei ollut mitään muuta keinoa palvella jumalatartani.
Džaising
Keinoa? Miksi ajattelet keinoja? Suuri Emo, eikö sinulla ole oma
miekka, jota voit omin käsin heiluttaa? Täytyykö sinun toivomuksesi
kaivaa varkaan tavoin itselleen maanalaisia teitä voidakseen varastaa
kenenkään näkemättä? Oi millainen synti!
Raghupati
Mitä sinä tiedät synnistä?
Džaising
Minkä olen sinulta oppinut.
Raghupati
Tule siis vieläkin minulta oppimaan. Synti ei todellisuudessa merkitse
mitään. Surmaaminen on vain surmaamista — se ei ole syntiä enempää
kuin mitään muutakaan. Etkö tiedä, että tämän maan tomu johtuu
lukemattomista surmantöistä? Ikivanha aika kirjoittaa elävien olentojen
häipyväisyyden tarinaa verisin kirjaimin. Erämaassa surmataan
samoinkuin ihmisten asumuksissa, lintujen pesissä, hyönteisten
koloissa, meressä ja ilmassa, surmataan ravinnoksi, huviksi, ilman
vain. Maailma surmaa lakkaamatta, ja suuri Kali-jumalatar, alinomaa
vaihtuvan ajan henki, seisoo siinä suusta riippuvine ahnaine kielineen,
kädessään malja, johon maailman punainen elonneste virtaa kuin
puserretun rypäletertun mehu.
Džaising
Seis, mestari. Onko siis rakkaus petosta ja armo pilkkaa ja yksi ainoa
tosi aikojen alusta: hävittämishimo? Eikö se olisi jo aikoja sitten
tuhonnut itseänsä? Sinä käyttelet sydäntäni lelunasi, mestarini.
Katsohan, kuinka hän silmäilee minua viehättävän ivallisesti hymyillen.
Verenhimoinen Emo, hyväksytkö uhriksesi minun vereni? Tuleeko
minun iskeä tämä veitsi rintaani ja siten iäksi päättää elämäni
sinun lapsenasi? Tekeekö sanomattomasti mielesi maistaa suonissani
virtailevaa elämännestettä? Oi äitini, verenhimoinen äitini —. Huusitko
minua, mestari? Minä tiedän, että tahdoit nähdä tuskani virran tulvivan
yli äyräittensä ja vyöryvän Emoni jalkoihin. Se on otollinen uhri.
Mutta kuninkaan veri! Sinä syytät verenhimoiseksi Emoa, joka janoaa
meidän rakkauttamme!
Raghupati
Lopetettakoon siis uhraaminen temppelissä.
Džaising
Niin, lopetettakoon. — Ei, ei, mestari, sinä tiedät, mikä on oikein,
mikä väärin. Sydämen lait eivät ole pyhien kirjojen lakien kaltaiset.
Silmät eivät kykene näkemään omin valoin — valon täytyy tulla niihin
ulkoa. Suo minulle anteeksi, mestari, suo anteeksi tietämättömyyteni.
Sano minulle, isä: onko totta, että jumalatar vaatii kuninkaan verta?
Raghupati
Ah, lapseni, etkö enää luota minuun?
Džaising
Minun maailmani lepää sinuun kohdistuvan uskoni varassa. Jos
jumalattaren täytyy saada kuninkaan verta, salli minun sitä tuoda. Minä
en missään tapauksessa suostu siihen, että veli surmaa veljensä.
Raghupati
Jumalan käskyn täyttäminen ei voi olla paha teko.
Džaising
Ei, sen täytyy olla hyvä, ja minä tahdon voittaa sen surman ansion.
Raghupati
Mutta minähän olen kasvattanut sinua lapsuudestasi asti, ja sinä olet
kiinteästi liittynyt sydämeeni. Minä en voi missään tapauksessa kestää
sinun menettämistä.
Džaising
Minä en salli itseeni kohdistuvan rakkautesi joutuvan synnin
saastuttamaksi. Vapauta ruhtinas Nakšatra lupauksestansa.
Raghupati
Minä mietin asiaa ja ratkaisen sen huomenna.
Poistuu.
Dšaising
Teot, julmimmatkin, ovat siedettävämmät kuin tämä harkinnan ja epäilyn
helvetti. Sinä olet oikeassa, mestarini, sinun sanoissasi piilee
totuus. Surmaaminen ei ole synti, veljensurma ei ole synti, kuninkaan
murhaaminen ei sekään ole synti. — Minne olette menossa, veikkoseni?
Nišipuriinko markkinoille? Siellähän tanssivat naiset, vai kuinka? Onpa
tämä maailma sentään miellyttävä! Ja kauniit ovat tanssivien tyttöjen
jäsenet. Kuinka huolettoman hilpeinä riensivätkään ihmisjoukot teitänsä
kaiuttaen ilmaa naurullaan ja laulullaan. Minä lähden heidän jälkeensä.
Raghupati tulee.
Raghupati
Džaising!
Džaising
Minä en tunne sinua. Minä ajelehdin joukon mukana. Miksi kehoitat minua
pysähtymään? Kulje omaa tietäsi!
Raghupati
Džaising!
Džaising
Tie on suorana edessäni. Almumalja kädessäni ja kerjäläistyttö
armaanani vierelläni minä lähden matkaan. Kuka sanookaan, että tässä
maailmassa on vaikea päästä kulkemaan? Jollakin tavoin me saavumme
perille — missä ei ole enää mitään lakeja eikä sääntöjä, missä elämän
erehdykset ja kärsimykset ovat unohtuneet, missä on vain lepo, ikuinen
lepo. Mitä hyödyttävätkään pyhät kirjat ja opettaja ja hänen neuvonsa?
— Mestarini, isäni, mitä ovatkaan nämä hurjat puheeni? Minä olen elänyt
unessa. Tässä seisoo temppeli, säälimättömänä ja järkkymättömänä kuin
totuus. Mitä käskitkään, mestarini? En ole sitä unohtanut. (Vetää
esiin veitsensä.) Minä teroitan mieleeni sanojasi, kunnes ne ovat
niin terävät kuin tämä veitseni. Onko sinulla vielä jokin käsky minun
varalleni?
Raghupati
Poikani, rakkaani, kuinka osaisinkaan sinulle sanoa, kuinka hellästi
sinua rakastan?
Džaising
Ei, mestari, älä puhu minulle rakkaudesta! Salli minun ajatella
ainoastaan velvollisuuttani! Rakkaus, samoinkuin viheriä ruoho ja
puut ja elämän musiikki, on olemassa vain maailman pintaa varten. Se
tulee ja menee kuin unennäkö. Mutta sen alla lepää velvollisuus kuin
karu kivikerrostuma, kuin suunnaton kuorma, jota ei kukaan kykene
liikuttamaan.
Poistuvat.
XI
Govinda ja Tšandpal.
Tšandpal
Minä varoitan sinua, kuningas, ole varuillasi!
Govinda
Miksi? Mitä tarkoitat?
Tšandpal
Olen kuullut salaa neuvoteltavan sinun surmaamisesta.
Govinda
Kuka tavoittelee henkeäni?
Tšandpal
Minä pelkään sitä sinulle sanoa, koska se tieto voi iskeä sinua
kuolettavammin kuin veitsi. Ruhtinas Nakšatra —
Govinda
Nakšatra?
Tšandpal
Hän on luvannut Raghupatille tuoda sinun veresi jumalattarelle
uhrattavaksi.
Govinda
Jumalattarelle? Siinä tapauksessa en voi häntä moittia. Ihminen
menettää inhimillisyytensä, kun tulevat kysymykseen hänen jumalansa.
Mene sinä suorittamaan omia töitäsi ja jätä minut yksin.
Tšandpal menee.
(Kuvan puoleen kääntyen.) Ota nämä kukkaset, jumalatar, ja salli
luotujesi elää rauhassa, Ah, Emo, tämän maailman heikot ovat ylen
avuttomia, ja väkevät ovat julmia. Ahneus on säälimätön, tietämättömyys
sokea, ja ylpeys polkee huolettomasti pienet jalkoihinsa. Emo, älä
kohota miekkaasi äläkä nuole verenhimoisena huuliasi, älä yllytä veljeä
veljeänsä ja vaimoa miestänsä vastaan! Jos tahdot minut surmata rakkaan
henkilön kädellä, niin tapahtukoon se. Synnin täytyy kypsyä äärimmäiseen
rumuuteensa, ennenkuin se voi puhjeta ja kuolla inhoittavan
kuoleman, ja kun veljen käsi vuodattaa kuninkaan verta, niin verenhimo
näyttää pirulliset kasvonsa antaen jumalattaren valepuvun pudota
yltänsä. Jos se on tahtosi, niin minä kumarran ja tottelen.
Džaising syöksyy sisään.
Džaising
Sano minulle, jumalatar: tahdotko tosiaankin kuninkaan verta? Vaadi
sitä omin äänin, ja sinä olet sitä saava.
Ääni
Minä tahdon kuninkaan verta.
Džaising
Kuningas, lausu viimeinen rukouksesi, sillä sinun aikasi on tullut.
Govinda
Minkätähden sanot niin, Džaising?
Džaising
Etkö kuullut, mitä jumalatar lausui?
Govinda
Se ei ollut jumalatar. Minä kuulin Raghupatin tutun äänen.
Džaising
Raghupatin äänen? Ei, ei! Älä aja minua epäilyksestä toiseen! Onhan
yhdentekevää, lausuiko sanat jumalatar vai mestarini. (Hän vetää
esiin veitsensä, mutta heittää sen sitten luotansa.) Kuule lastesi
huutoa, Emo! Tyydy siihen että sinulle tuodaan uhriksi vain kukkia,
kauniita kukkia — eikä enää verta. Ovathan ne punaiset kuin veri — nämä
alteayrttikimput. Ne ovat puhjenneet ilmi maan sydämestä, joka on
vuotanut verta, kun sen lapsia on surmattu. Ota ne vastaan! Sinun
täytyy ottaa ne vastaan. Minä uhmaan sinun vihaasi. Verta sinä et saa
enää milloinkaan. Katsele vain minua veristävin silmin! Kohota
miekkasi! Kutsu esiin hävityksen raivoisat hengettäret! Minä en sinua
pelkää. — Kuningas, jätä tämä temppeli sen jumalattarelle ja lähde
ihmistesi luo!
Govinda menee.
Voi minua, voi minua! Silmänräpäyksen kuluessa olen hylännyt kaikki,
mitä minulla I oli, mestarini ja jumalattareni.
Raghupati tulee.
Raghupati
Minä olen kuullut kaikki. Sinä kavaltaja olet pettänyt mestarisi.
Džaising
Rankaise minua, isä!
Raghupati
Millaisen rangaistuksen haluat?
Džaising
Tuomitse minut kuolemaan!
Raghupati
En, se ei merkitse mitään. Lausu valasi koskettaen jumalattaren jalkoja.
Džaising
Minä kosketan hänen jalkojansa.
Raghupati
Sano näin: minä tuon kuninkaan veren jumalattaren alttarille ennen
keskiyötä.
Džaising
Minä tuon kuninkaan veren jumalattaren alttarille ennen keskiyötä.
Lähtevät.
XII
Gunavati tulee.
Gunavati
Minä epäonnistun. Olin toivonut hänen taipuvan, kunhan pysyttelen
kylmänä ja jäykkänä. Siinä määrin minä uskoin voimiini, minä
turhamainen nainen. Minä osoitin hänelle itsepintaisen kiukkuni ja
pysyttelin loitolla hänestä; mutta kaikki oli suotta. Naisen viha on
kuin timantin välkettä: se vain loistaa, mutta ei polta. Minä toivoisin
sen olevan salaman, joka iskee kuninkaan asumukseen, ravistaa hänet
hereille ja pirstoo hänen ylpeytensä.
Druva-poika tulee.
Gunavati
Mihin menet?
Druva
Kuningas on minua kutsunut.
Menee.
Gunavati
Siinä menee kuninkaan sydämen lemmikki. Hän on ryöstänyt
syntymättömiltä lapsiltani heidän isänsä rakkauden anastaen esimmäisen
sijan kuninkaan sydämessä. Oi Kali Emo, sinun luomakuntasi on rajaton
ja täynnä ihmeitä; kunpa vain pelkästä mieleenjohtumasta antaisit
syliini pienen pienokaisen kappaleen sykähtelevää elämää tyhjän helmani
täytteeksi, niin minä uhraisin sinulle mitä vain haluat. (Nakšatra
tulee.) Minkätähden käännyt takaisin, ruhtinas Nakšatra? Minä olen vain
nainen, heikko ja aseeton, miksi minua säikyt?
Nakšatra
Älä huoli puhutella minua!
Gunavati
Miksi en sinua puhuttelisi? Mitä se haittaa?
Nakšatra
Minä en halua tulla kuninkaaksi.
Gunavati
Mutta minkätähden olet niin kovin kiihtynyt?
Nakšatra
Eläköön kuningas kauan ja suotakoon minun kuolla sinä, mikä olen, —
ruhtinaana.
Gunavati
Kuole niin nopeasti kuin suinkin voit; enhän ole milloinkaan sitä asiaa
vastustanut.
Nakšatra
Sano siis minulle, mitä minusta tahdot!
Gunavati
Se varas, joka aikoo ryöstää kruunun, odottaa sinua — raivaa hänet pois
tieltä! Ymmärrätkö?
Nakšatra
Ymmärrän, mutta en tiedä, kuka varas on.
Gunavati
Druva-poika. Etkö huomaa, kuinka hän kasvaa kuninkaan sylissä, kunnes
kerran saavuttaa kruunun?
Nakšatra
Niin, minä olen usein sitä asiaa ajatellut. Olen nähnyt veljeni
leikillään laskevan kruununsa poikasen päähän.
Gunavati
Kruunulla leikkiminen on vaarallista. Ellet raivaa pois leikittelijää,
hän leikittelee sinulla.
Nakšatra
Niin, se ei minua tosiaankaan miellytä.
Gunavati
Uhraa hänet Kalille. Etkö ole kuullut, että Emo himoitsee verta?
Nakšatra
Mutta kuulehan, sisareni, se ei ole minun tehtäväni.
Gunavati
Houkkio, luuletko olevasi turvassa, kun Emon jano ei ole viihdytetty?
Hänen täytyy saada verta; pelasta oma henkesi, jos voit!
Nakšatra
Mutta hän vaatiikin kuninkaan verta.
Gunavati
Kuka on sinulle sen kertonut?
Nakšalra
Minä olen kuullut sen eräältä, jolle jumalatar itse ilmestyy unessa.
Gunavati
Niinpä täytyy tuon pojan kuolla kuninkaan edestä. Hänen verensä on
veljellesi hänen omaa vertansa tärkeämpi, ja kuningas voidaan pelastaa
ainoastaan maksamalla hinta, joka on hänen omaa henkeänsä kalliimpi.
Nakšatra
Minä ymmärrän.
Gunavati
Älä siis hukkaa aikaa! Kiiruhda hänen jälkeensä! Hän ei ole ehtinyt
kauas. Mutta muista, että sinun tulee uhrata hänet minun nimessäni!
Nakšatra
Kuningattaren uhrilahjat on käännytetty takaisin Emon temppelin
portilta. Pyydä jumalatarta antamaan minulle anteeksi.
Poistuvat.
Džaising tulee.
Džaising
Jumalatar, onko sinusta jäänyt vielä jotakin jäljelle tämän
tuhoutumisesi tapahduttua? Jos illan etäisimmässä tähdessä välkkyy
ainoakaan säde sinun valoasi, niin vastaa huutooni, olipa äänesi kuinka
heikko tahansa. Sano minulle: »Lapseni, tässä minä olen.» — Ei, hän
ei ole missään. Hän on olematon. Mutta armahda Džaisingia, sinä suuri
harhakuva, ja muutu todeksi häntä varten! Oletko niin auttamattomasti
väärä, ettei rakkautenikaan kykene saamaan olemattomuuteesi
vähäisintäkään elämän sykettä? Voi minua, houkkiota! Ketä varten
olenkaan kumonnut elämäni maljan tyhjentäen sen viimeiseen pisaraan?
Tuota mykkää tyhjyyttäkö varten, jossa ei ole totuutta, ei sääliä eikä
äidillisyyttä?
Aparna tulee.
Aparna, ne ajavat sinut alinomaa pois temppelistä, mutta sinä palaat
kerran toisensa jälkeen, koska olet tosi ja koska totuutta ei käy
karkoittaminen. Me säilytämme valhetta temppelissämme ja palvomme
sitä; mutta kun sitä etsimme, se ei ole siellä milloinkaan. Älä jätä
minua, Aparna! Istuudu minun viereeni! Minkätähden olet murheellinen,
rakkaani? Kaipaatko jotakin jumalaa, joka ei ole enää jumala? Mutta
tarvitsemmeko me mitään jumalaa tässä pienessä maailmassamme? Olkaamme
pelkäämättä jumalattomat ja liittykäämme toisiimme kiinteämmin! Ne
himoitsevat vertamme. Senvuoksi ne ovat lähteneet ihanista taivaistaan
tänne maan tomuun. Heidän taivaassaan näet ei ole ihmisiä eikä
muitakaan olentoja, jotka voivat kärsiä. Ei, tyttöseni, jumalatarta ei
ole olemassa.
Aparna
Lähde siis tästä temppelistä minun kerallani.
Džaising
Lähtisinkö tästä temppelistä? Niin, minä lähden. Ah, Aparna, minun
täytyy. En voi kumminkaan lähteä, ennenkuin olen maksanut viimeisenkin
velkani. — Mutta olkoon. Tulehan lähemmäksi, rakkaani. Kuiskaa korvaani
jotakin, mikä tulvahtaa elämääni onnentuntona ja huuhtoo pois itse
kuolemankin.
Aparna
Sanat eivät vuoda, kun sydän on tulvillansa.
Džaising
Nojaa siis pääsi rintaani! Salli kahden ikuisuuden, elämän ja
kuoleman, ääneti koskettaa toisiaan! Mutta riittäköön. Minun täytyy
lähteä.
Aparna
Älä ole säälimätön, Džaising! Etkö tunne, mitä olen kärsinyt?
Džaising
Olenko säälimätön? Sekö on viimeinen sanasi minulle? Säälimätön,
niinkuin tuo paaden kappale, jota olen nimittänyt jumalattareksi?
Aparna, rakkaani, jos sinä olisit jumalatar, niin tietäisit, millainen
tuli palaa sydämessäni. Mutta sinä olet minun jumalattareni. Tahdotko
tietää, kuinka sen tiedän?
Aparna
Sano se minulle!
Džaising
Sinä tuot minulle uhrisi joka hetki niinkuin äiti lapsellensa.
Jumalan täytyy olla pelkkää uhria, koska hän vuodattaa elämänsä koko
luomakuntaan.
Aparna
Tule, Džaising, lähtekäämme tästä temppelistä!
Džaising
Pelasta minut, Aparna, sääli minua ja jätä minut! Minulla on elämässäni
yksi ainoa tarkoitusperä. Älä anasta sille kuuluvaa sijaa.
Rientää pois.
Aparna
Minä olen kokenut kärsimyksen toisensa jälkeen. Nyt ovat voimani
lopussa. Sydämeni murtuu.
Lähtee.
XIV
Raghupati ja Nakšatra.
Raghupati
Missä säilyttelet poikaa, ruhtinas?
Nakšatra
Hän oli siinä huoneessa, jossa uhriastioita säilytetään. Hän on itkenyt,
kunnes nukahti. Luulenpa, etten sitä siedä, kun hän herää.
Raghupati
Džaising oli samanikäinen tullessaan luokseni. Minä muistan hyvin,
kuinka hän itki, kunnes nukahti jumalattaren jalkojen eteen — temppelin
lampun himmeästi valaistessa hänen itkettyneitä lapsenkasvojaan. Oli
samanlainen myrskyinen ilta kuin tänään.
Nakšatra
Älä viivyttele, isä. Tahtoisin saada asian päätökseen hänen vielä
nukkuessaan. Hänen itkunsa viiltää sydäntäni kuin veitsi.
Raghupati
Minä annan hänelle unijuomaa, jos hän herää.
Nakšatra
Kuningas huomaa sen piankin, ellet toimi nopeasti. Illalla hän jättää
hallituksensa huolet ja lähtee tämän poikasen luo.
Raghupati
Luota paremmin jumalattareen! Uhri on nyt hänen hallussaan eikä pääse
karkaamaan.
Nakšatra
Tšandpal on ylen valpas.
Raghupati
Ei valppaampi kuin Emomme.
Nakšatra
Olin näkevinäni varjon huiskahtavan ohi.
Raghupati
Oman pelkosi varjon.
Nakšatra
Eikö kuulu itkua?
Raghupati
Oma sydämesi se vain ääntä pitää. Karista pois arkamielisyytesi,
ruhtinas! Juokaamme tämä pyhitetty viini! Viipyessään aikeena
mielessämme teko näyttää meistä suurelta ja peloittavalta.
Suoritettaessa se surkastuu pieneksi. Höyry ilmenee tummana, sameana
pilvenä, mutta sen vedeksi muuttuessa näemme pieniä kirkkaita
pisaroita. Se ei merkitse mitään, ruhtinas. Siihen tarvitaan vain vähän
aikaa, ei enempää kuin kynttilän sammuttamiseen. Se elämänvalo sammuu
leimahtaen, niinkuin salama myrskyisenä heinäkuun yönä, lävistäen
ukonvaajallaan ikiajoiksi kuninkaan ylpeyden. Mutta miksi olet
vaitelias, ruhtinas?
Nakšatra
Minä ajattelen, ettei pitäisi toimia liian harkitsemattomasti. Siirrä
tämä asia huomisiltaan!
Raghupati
Tämän päivän ilta on yhtä hyvä kuin huominen, ehkäpä parempikin.
Nakšatra
Kuule! Askelia!
Raghupati
Minä en kuule mitään.
Nakšatra
Katso — valoa!
Raghupati
Kuningas tulee. Pelkäänpä, että olemme epäröineet liian kauan.
Kuningas tulee seurueineen.
Govinda
Vangitkaa heidät! Onko sinulla jotakin sanottavaa?
Raghupati
Ei mitään.
Govinda
Tunnustatko rikoksesi?
Raghupati
Rikokseni? Niin, rikokseni oli siinä, että heikkoudessani viivytin Emon
uhripalvelusta. Rangaistus tulee jumalattarelta. Sinä olet vain hänen
välineensä.
Govinda
Minun lakini mukaan tulee sotilaitteni viedä sinut maanpakoon, missä
vietät kahdeksan elämäsi vuotta, Raghupati.
Raghupati
Kuningas, minä en ole milloinkaan notkistanut polveani kenenkään
kuolevaisen edessä. Minä olen bramaani. Sinun kastisi on minun kastiani
alhaisempi. Mutta sittenkin minä pyydän sinulta nöyrästi: anna minulle
yhden ainoan päivän aika!
Govinda
Sinä saat sen.
Raghupati (Ivallisesti.)
Sinä olet kuningasten kuningas. Sinun majesteettisi ja armosi ovat
mittaamattomat. Minä sitävastoin olen pelkkä matonen, joka piiloutuu
maan tomuun.
Poistuu.
Govinda
Tunnusta syyllisyytesi, Nakšatra!
Nakšatra
Minä olen syypää, kuninkaani, enkä uskalla pyytää sinulta anteeksi.
Govinda
Minä tiedän, että sydämesi on hellä ja hyvä. Sano minulle, kuka on
sinut kietonut kehnojen neuvojensa verkkoon?
Nakšatra
En tahdo mainita toisten nimiä, kuningas. Syy on minun. Sinä olet
antanut jo useasti anteeksi typerälle veljellesi, ja hän pyytää vielä
kerran sinulta anteeksi.
Govinda
Nouse, Nakšatra! Laki sitoo tuomaria vielä enemmän kuin vangittua.
Seuralaiset
Herra, muista, että hän on veljesi, ja anna hänelle anteeksi!
Govinda
Minun tulee muistaa, että olen kuningas. Nakšatran tulee lähteä
maanpakoon kahdeksaksi vuodeksi, siihen taloon, jonka olemme
rakentaneet pyhän virran rannalle, Tripuran rajan tuolle puolen.
(Tarttuu Nakšatran käsiin.) Rangaistus ei koske yksin sinua, veljeni;
se koskee myöskin minua, vieläpä enemmänkin, koska en voi sitä kanssasi
jakaa. Se tyhjyys, joka lähdettyäsi tulee palatsissa vallitsemaan, on
joka päivä pistelevä sydäntäni kuin tuhansin neuloin. Olkoot jumalat
sinulle suopeammat, kun olet poissa meidän luotamme.
Kaikki poistuvat.
XV
Raghupati ja Džaising.
Raghupati
Ylpeyteni kuppuroi loassa. Minä olen häpäissyt bramaaniuteni. Minä en
ole enää mestarisi, poikani. Eilen minulla oli valta sinua käskeä.
Tänään voin ainoastaan anoa sinulta suosionosoitusta. Minusta on
sammunut se valo, joka soi minulle oikeuden uhmata kuninkaan valtaa.
Savesta tehty lamppu voidaan täyttää ja sytyttää yhä uudelleen,
mutta sammunut tähti on iäksi mennyt. Minä olen sammunut tähti.
Elämämme päivät ovat pelkkää korurihkamaa, jumalan lahjoista kaikkein
arvottomimpia, mutta sittenkin minun täytyi polvillani rukoilla
kuninkaalta yhtä ainoata päivää. Älä salli tämän päivän kulua suotta!
Pese sen häpeäntumma otsa kuninkaan punaisella verellä, ennenkuin
se ehtii painua pois! Miksi vaikenet, poikani? Vaikka luovunkin
asemastani mestarinasi, eikö minulla ole isänäsi oikeus vaatia sinulta
kuuliaisuutta — minulla, joka olen sinulle enemmän kuin isä, koska olen
orvon isä? Ah, se ihminen on kerjäläisistä kehnoin, jonka täytyy anella
itselleen rakkautta. Sinä olet yhä vaiti, poikani? Niinpä polvistun
sinun eteesi, sinun, joka et ollut polveni korkuinen, kun sinut
ensimmäisen kerran suljin syliini.
Džaising
Isä, älä kiduta sydäntäsi, joka on jo särkynyt! Jos jumalatar janoaa
kuninkaallista verta, tuon sitä sille ennen iltaa. Minä tahdon maksaa
kaikki velkani, niin, viimeisenkin kolikon. Ole valmiina, kunnes
palaan! Minä en viivy kauan.
Poistuu. Ulkona pauhaa myrsky.
Raghupati
Hän on vihdoinkin herännyt, se peloittava. Hänen kirouksensa kiitävät
vinkuen läpi kaupungin. Ahnaat raivottaret pudistelevat kaikin voimin
maailmanpuun paukkuvia oksia saadakseen tähdet kirpoamaan alas. Suuri
Emo, minkätähden jätitkään kansasi niin pitkäksi ajaksi epäilykseen ja
häpeään? Älä jätä palvelijasi asiaksi kohottaa miekkaasi! Suorittakoon
voimallinen käsivartesi oman työnsä! — Minä kuulen askelia.
Aparna tulee.
Aparna
Missä on Džaising?
Raghupati
Poistu, sinä paha enne! (Aparna menee.) Entäpä jos Džaising ei enää
palaa? Ei, hän ei riko lupaustansa. Voitto olkoon sinun, Suuri Kali,
kaiken menestyksen antaja! —
Mutta jos sattuu este hänen tiellensä? Jos vartijat saavat hänet
kiinni ja surmaavat? — Voitto olkoon sinun, sinä valpas jumalatar,
voittamaton Emo! Älä salli maineesi joutua häpeään ja vihollistesi
pilkata itseäsi! Jos lapsesi eivät enää sinusta ylpeile eivätkä sinuun
usko, vaan kumartavat häpeällisesti kapinoitsijoita, niin kuka jääkään
tähän orpoon maailmaan kantamaan sinun lippuasi? — Minä kuulen hänen
askeleensa. Niinkö pian? Palanneeko hän tyhjin toimin? Ei, se on
mahdotonta. Sinun ihmeesi ei tarvitse aikaa, oi aikojen valtiatar, sinä
peloittava jumalatar, jonka kaulanauha on ihmisten kalloista tehty.
Džaising syöksyy sisään.
Missä on veri, Džaising?
Džaising
Se on mukanani. Päästä käteni, minä uhraan sen itse. (Menee
temppeliin.) Täytyykö sinun saada kuninkaallista verta, Suuri Emo,
sinä, joka ruokit maailmaa rinnoillasi? — Minä kuulun kuninkaalliseen
heimoon, olen kšatrija. Esi-isäni ovat istuneet valtaistuimilla, ja
äitinikin suvussa on ihmisten valtiaita. Minun suonissani virtaa
kuninkaallinen veri. Ota se ja sammuta janosi ikiajoiksi!
(Iskee veitsen rintaansa ja kaatuu.)
Raghupati
Džaising! Sinä säälimätön, sinä kiittämätön! Olet tehnyt kaikkein
synkimmän rikoksen. Sinä surmaat isäsi! — Suo minulle anteeksi,
Džaising, rakkaani! Tule syliini jälleen, sinä sydämeni ainoa aarre.
Salli minun kuolla edestäsi!
Aparna tulee.
Aparna
Minä menetän järkeni. Missä on Džaising? Missä hän on?
Raghupati
Tule, Aparna, tule lapsukaiseni, huuda häntä rakkautesi koko voimalla!
Kutsu hänet takaisin elämään! Ota hänet, vie hänet minulta, kunhan hän
jää elämään!
Aparna astuu temppeliin ja vaipuu pyörtyneenä permantoon.
Raghupati (Takoo otsaansa kivilattiaan.)
Anna hänet, anna hänet, anna hänet! — Anna hänet minulle takaisin!
(Nousee ja puhuttelee kuvaa.) Katsokaa, kuinka se seisoo tuossa, tuo
typerä kivi — kuurona, mykkänä ja sokeana — koko kärsivän maailman
itkiessä sen ovella — kaikkein jaloimpien sydänten murskautuessa sen
paatisiin jalkoihin. Anna minulle takaisin Džaising! Ah, kaikki on
turhaa. Katkerimmat tuskanhuutomme häipyvät tyhjyyteen — siihen
tyhjyyteen, jota suotta yritämme täyttää noilla kivisillä
valhekuvilla. Pois ne! Pois nuo hedelmättömät haaveet, jotka kiveksi
jähmettyen painostavat maailmaamme!
Hän heittää jumalankuvan ulos ja astuu temppelin pihalle.
Gunavati tulee.
Gunavati
Voitto olkoon sinun, korkea jumalatar! — Mutta missä onkaan jumalatar?
Raghupati
Täällä ei ole mitään jumalatarta.
Gunavati
Tuo hänet takaisin, isä! Minä olen saapunut uhrilahjoineni. Olen tullut
vihdoinkin lepyttämään hänen vihaansa oman sydämeni verellä. Saakoon
hän tietää, että kuningatar on lupaukselleen uskollinen. Armahda minua
ja tuo jumalatar takaisin vain täksi ainoaksi yöksi! Sano minulle,
missä hän on.
Raghupati
Hän ei ole missään, ei taivaissa eikä maan päällä.
Gunavati
Eikö jumalatar ollut tässä temppelissä, mestari?
Raghupati
Jumalatarko? — Jos missään maailmassa olisi oikea jumalatar, sallisiko
hän tällaisen paikan anastavan nimensä?
Gunavati
Älä minua kiduta! Kerro minulle totuus: eikö jumalatarta ole olemassa?
Raghupati
Ei, ei yhtäkään.
Gunavati
Kuka siis täällä olikaan?
Raghupati
Ei mikään, ei mikään.
Aparna tulee temppelistä.
Aparna
Isä!
Raghupati
Rakas lapseni! »Isä» — niinkö sanoit? Soimaatko minua tuolla nimellä?
Poikani, jonka olen surmannut, on jättänyt tuon rakkaan soinnun sinun
suloiseen ääneesi.
Aparna
Isä, lähde tästä temppelistä! Lähtekäämme yhdessä!
Kuningas tulee.
Govinda
Missä on jumalatar?
Raghupati
Jumalatarta ei ole missään.
Govinda
Mutta mistä tämä verivirta?
Raghupati
Džaising, joka palavasti rakasti sinua, kuningas, on surmannut itsensä.
Govinda
Surmannut itsensä? Minkätähden?
Raghupati
Surmatakseen sen valheen, joka imee ihmisten elämänverta.
Govinda
Džaising on suuri. Hän on voittanut kuoleman. Minä annan kukkani
hänelle.
Gunavati
Kuninkaani!
Govinda
Rakkaani!
Gunavati
Jumalatarta ei ole enää olemassa.
Govinda
Hän on särkenyt säälimättömän kivivankilansa ja tullut takaisin naisen
sydämeen.
Aparna
Isä, tule pois!
Raghupati
Tule, lapseni! Tule, Emo! Minä olen sinut löytänyt. Sinä olet
Džaisingin viimeinen lahja.
SANNJASI ELI ASKEETTI
I
Sannjasi luolansa edustalla.