On lapset oras meidän syksyssämme,
Siit' uusi vilja haudallemme nousee,
Jos vuoden laatu, ajan vaiheet sallii
Ja jos sit' emme jalkoihimme tallo,
Vaan suosimme ja suojelemme sitä,
Ei villiten, vaan viljellen sen tainta,
Niin aikanaan se uuden sadon antaa.
* * * * *
Näen lapsen nukkuvan -- siinä maa täynnä mahdollisuuksia odottaa
liikuttajaa, herättäjää, siementäjää, tuotteliaaksi tullaksensa;
villikasvia ja rikkaruohoja tai viljaa ja hyviä hedelmiä kantaaksensa.
22/3 1899.
* * * * *
Jos tahdomme olla lasten kasvattajia, niin antakaamme lastenkin meitä
kasvattaa.
* * * * *
Me tarvitsemme itsenäisiä luonteita, jotka jaksavat kannattaa vapautta
-- köynnöskasveille ei vapaus sovi.
9/5 1899.
* * * * *
Jos me olisimme yhtä itsenäisiä kuin me olemme itsepäisiä, niin
harvemmin löisimme päämme seinään ja harvemmin meitä nenästä
vedettäisiin.
30/10 1899.
* * * * *
Perustuksiltaan tutisee se sivistys, joka, kansasta välittämättä,
erittyy omia höyheniänsä ihailemaan. Meidän tulevaisuuden-uskomme
perustukoon kaiken kansan kohoamiseen!
* * * * *
_Täysi sivistystä_ ei ole vielä koskaan mitattu. Mutta _sivistyviä_
ovat ihmiset, jotka tuntevat omia sekä ympäristönsä puutteita ja
taistelevat niitä korjataksensa; _sivistyneitä_ ne, jotka ovat
voittaneet omat vikansa.
* * * * *
Kullakin yksilöllä luonteensa mukaan on määrätyt lait, joista sen
toiminta ja kehitys ei pääse poikkeamaan.
16/12 1898.
* * * * *
Korkea tahto -- korkea moraali.
* * * * *
Mikään suuri aate ei jää yhden miehen varaan eikä keksijänsä sitä
koskaan ennätä perille saakka viedä.
* * * * *
_Ruskea arapialainen_ kansallispuvussaan istui Monacon kahvilassa
kaupiten kotimaansa rihkamia. Villit piirteet kuvastuivat hänen
kasvoissaan, sillä mikään ulkosilaus tai sievistely ei lieventänyt
niitä. Epäluuloisesti tarkasteli hän kaikkia, jotka hänet huomasivat.
Mieleeni johtui syytös arapialaisten kavaluudesta. Raaka, julma,
kavala. Mutta samalla ajattelin Euroopan suurkansojen politiikkaa:
hienostunut ja kavala, sivistyksestään ylpeä ja itsetietoinen, mutta
sittenkin julma. Kumpi on enemmän vastuunalainen häijyydestään?
22/3 1899.
* * * * *
_Kavaluus valtioviisaudessa_ ja valtiouskonnot sen kannattajina: -- ei
kumma, että kansojen oikeudentunto niin hitaasti kehittyy.
* * * * *
Pelkkä vallanperiaate on ihmisyyttä loukkaava, siis väärä. Ainoastaan
oikeudenvaltikka on oikeutettu: -- se palvelee ihmisyyttä.
26/10 1899.
* * * * *
_Ranskalainen vapaus_ on mielitekojen eikä periaatteitten vapautta.
Heitä ei johda periaatteet muuta kuin satunnaisesti: silloin kuin ne
osuvat yhteen heidän mielitekojensa ja intohimojensa kanssa. Niinkuin
kaikkiakin romaanilaiskansoja, niin varsinkin kuohuvia ranskalaisia
viskelevät vaihtelevien intohimojen aallot -- siitä heidän
politiikkansakin huikentelevaisuus ja epävarmuus. Periaatteellista
politiikkaa harjoittavat etupäässä germaanilaiset sivistyskansat --
vaikkei senvuoksi vähemmän itsekästä.
28/2 1899.
* * * * *
Itämaitten laiton mielivalta tuopi sekasortoa ja pimeyttä -- sitä se on
tehnyt Aasiassa; länsimaitten lainmukainen vapaus kehittää järjestystä
ja valkeutta -- sitä se on tehnyt Euroopassa ja Amerikassa.
Pitääkö meidän aasialaisiksi muuttua?
1899.
* * * * *
Ainoastaan vapaus voipi ta'ata oikeuden ja totuuden voiton: siksi
kaikki pimeyden vallat vapautta vainoovat. --
1899.
* * * * *
_Kohteliaisuus_, huomaavaisuus, myötätuntoisuus -- joko sisäisen
sivistyksen taikka ulkonaisen tottumuksen tuotteita -- sulostuttavat
elämätä ja lieventävät sen okia ja särmiä. Meillä on useinkin sisällys,
mutta laiminlyömme harjoituksilla kehittää elämässä käypiä muotoja. Me
olemme silloin verrattavat semmoisiin taiteilijaluonteihin, jotka eivät
kykene luomaan aatteillensa aistimin huomattavia kuvia.
1898.
* * * * *
Kaikkialla missä elämä on voimassaan, siellä on liikkumista,
kasvamista. Sillä elämisen tarkoitus on kasvava eläminen. Meidän
asiamme on tehdä sen muodot niin yleviksi ja kauniiksi kuin voimme.
Helsinki 27/10 1899.