On runoutta, joka lavertelee kuin lapsi ja herättää meissä epämääräisiä
tunnelmia milloin minkin värisiä. Se on verrattava karjankellojen
kalinaan salolla, paimenten huiluihin ja hoilotuksiin, tuulen tohinaan,
laineen lipinään ja myrskyn sanattomaan sohinaan. Sen yliasteita kuvaa
käen kukunta ja rastaan raksutus kaikuvin, sointuvin kielin. Ei se
mitään selvää sano, ei ajatuksia anna, mutta kuulijat se tunnelmiin
erivärisiin tuutii, kunkin eri kehityskannan, luonteen ja mielentilan
mukaan. Se on lapsimielen supatusta lapsille -- ajatusta odotellessa.
* * * * *
Jokainen kehitys-askel sielussa edellyttää muutoksia ja
kehitysprosessia ruumiissa, etenkin aivoissa. Siksi ruumiin kehityksen
pysähdyttyä täytyy sielunkin kehityksen hivenittäin pysähtyä ja
rapistuminen alkaa, jolloin sielu valmistuu epäedullisista
olosuhteistaan vapautumaan. Lohdullista on, että usein myöhemmälläkin
iällä sielun tarmokas toiminta ruumista mukanansa kehittää.
1899.