sivulla erotti matala aita sen kadusta. Ei ollut aikaa tarkempiin
tutkimuksiin. Ne olivat kintereilläni. Minä syöksyin aitaa kohti ja
samaa tietä sen yli. Ja siinä kohtasi minua elämäni yllätys. On
tottunut ajattelemaan, että aidan toinen puoli on yhtä korkea kuin
toinenkin. Mutta tämä oli toisenlainen. Nähkääs se tontti oli koko
joukon katua korkeammalla. Minun tulopuolellani oli aita matala, toinen
puoli -- no niin, yli harjan päästyäni ja lähtiessäni alaspäin saappaat
edellä tuntui kuin olisin pudonnut suoraa päätä kuiluun. Ja allani,
katulampun vieressä, seisoi mulli. Arviolta katuun oli 9-10 jalkaa,
mutta siinä ällistyksissäni näytti matka kahta vertaa pitemmältä.
Minä oikaisin itseni ilmassa ja tulin alas. Ensin luulin tulevani sen
mullin niskaan. Ja vaatteeni sipaisivatkin häntä, kun jalkani kajahtaen
iskivät katuun. Ihme ettei hän säikähtänyt kuoliaaksi, sillä hän ei
ollut kuullut minun tulevan. Taas olin kuin Marsista pudonnut. Mutta
hypähtipä se mulli. Väistyi kuin hevonen autoa; ja sitten hän tavoitti
minua. Minä en jäänyt selittämään. Sen jätin takaa-ajajaini tehtäväksi,
jotka tipahtelivat huvittavasti sieltä aidalta alas. Mutta sainpa minä
juosta. Katua ylös ja toista alas, kulman taakse ja toisen, ja vihdoin
pääsin niistä.
Kulutettuani joitakin niistä kahmimistani lanteista ja tapettuani
tuntikauden aikaa palasin rautatieleikkaukselle juuri asemavalojen
ulottuman ulkopuolelle ja odotin junaa. Vereni oli tyyntynyt ja minä
värisin surkeasti märkien vaatteitteni takia. Vihdoin tuli juna
asemalle. Minä lymysin pimeässä ja nousin siihen onnellisesti sen
lähtiessä, tällä kertaa kuitenkin toisen vaunun umpiportaalle. Ei enää
vesiryöppyä! Juna lennätti 40 mailia, ennenkuin pysähtyi kovin
tutunnäköiselle asemalle. Minä olin taas Washingtonissa! Baltimoressa
olin katuja kierrellessäni ja kiihkoissani huomaamattani joutunut
paluutielle ja noussut väärään junaan. Olin menettänyt yön unen,
kastunut pintaa myöten ja olin tullut sinne, mistä olin lähtenytkin.
Ehei, ei elämä kulkurin poluilla ole ruusuilla ja kukilla tanssia.
Mutta talliin en mennyt takaisin. Olin kahmaissut varsin onnistuneesti
enkä halunnut tehdä siitä tiliä niille neekereille. Ja niin nousin
seuraavaan junaan ja söin aamiaiseni Baltimoressa.