sanoin. "Sinne lähtee neljän hevosen vetämä break yhdentoista aikaan
Charing Crossista. Nyt on lauvantai, ja joka tapauksessa siellä on
joukko ihmisiä. Häviän sinulle jonkun keilapelin ja heittelemme
kokospähkinöitä. Sinulla on oikein taitava käsi kokospähkinäin
heitossa. Voimme syödä siellä aamiaista, palata seitsemän aikaan,
aterioida Trocaderossa, viettää iltaa Empiressä ja naukata illallista
Savoyssa. Mitä sanot siihen?"
Hän seisoi epäröiden portailla, kaihoisa katse silmissään.
Hänen vaununsa tulivat rappusten eteen ja hän säpsähti kuten unistaan
heräten.
"Rakas poikaseni", sanoi hän. "Mitä ihmiset sanoisivatkaan!" Ja
kättäni puristaen astui hän vaunuihin ja ovi sulkeutui hänen
jälkeensä.