BOTHWELL. Siksi hän on melkein kylmä ja itsevaltainen ... mutta minä en
loukkaa häntä, minä vältän häntä. Minä hankin itselleni työtä; kun
ihminen on toimessa, ei hän ikävöi eikä sure!
KUNINGATAR. Niin, jos minulla olisi teidän voimanne...
BOTHWELL. Minä olen vakuutettu siitä, että teidän armollanne on se
voima; ette vaan koskaan ole koettaneet! Aloittakaa siten, että
luovutte hänestä.
KUNINGATAR. Sen alun olen jo tehnyt...
BOTHWELL. Jatkakaa häntä unohtamalla. Työ ja huvitus, rohkeus ja onni
-- ne riippuvat toisistansa. Matkustakaa kauniissa maassanne, käykää
vierailemassa lordienne luona, nouskaa vuorien kukkuloille,
metsästäkää, tanssikaa, -- lähtekää sitten alas vuonoille, taikka ulos
merelle, siellä minä olen kasvatettu: merellä on ihanata! Siellä tuuli
vie surut pois avaruuteen ja mieli jännitetään, kuin purje. Siellä
herää suuria aatteita ja siellä saatte sen voiman, joka ne toteuttaa.
KUNINGATAR. Niin, teidän seurassa voin unhottaa, voin vielä
onnelliseksi tulla! Minä tunnen sen! Totta tosiaan, luonnollakin on
alttarinsa, siinä ovat surut uhrattavat! -- Minä tunnen teidän
puhuessanne elämän-halua, josta en tahdo luopua. Nuorella verellä on
toisiakin toiveita kuin mitä munkit opettavat. Me saimme suudelman
luonnon vahvoilta voimilta, meidän tulee se takaisin antaa ennenkuin
kuolemme. -- Joka on arka ja heikko, hän sukeltakoon elämän syvyyteen,
uutta voimaa saadaksensa! Jonka hermot alkavat vavista, hän tehköön
aamuretkiä uskaliaisuuden virkistävässä, raittiissa ilmassa! -- Tulkaa,
minä tahdon tehdä ensimäisen retken!