Entiset. HENRIK DARNLEY (vähän päihtyneenä).
KAIKKI (paitsi kuningatar). Kuningas!
(He nousevat, ainoastaan kuningatar jää istumaan).
DARNLEY. Jää istumaan, jää istumaan ilon ihana liitto! Minä tulen
ainoastaan katsomaan omaa vaimoani, tahdon ainoastaan sinua syleillä,
sinä hirmuinen tenhotar.
(Hän syleilee ja suutelee kuningatarta).
KUNINGATAR. Mylord!
DARNLEY (ottaa tuolin ja käy istumaan kuningattaren taakse). Eivätkö
suuteloni makealle maistu? Ajatteletteko niitä, joita Judas antoi?
(Nojautuu hänen tuoliinsa). Minä ajattelen kaikkia niitä, joita te
annoitte suloisella kavaluudella. Oi, kuinka olen iloinen, sanomattoman
iloinen; sillä vast'edes et sinä koskaan tule suutelemaan ketään muuta
kuin minua, sinä Skotlannin kesytöin joutsen!
KUNINGATAR (nousee). Kiitän tästä illasta, hyvät naiset ja herrat; en
voi oikein hyvin. Suokaa anteeksi, mylord!
(Tahtoo mennä hänen ohitse).
DARNLEY. Oi, ei, ei, et pääsekkään pois, sinä kallis kultani, ei, vasta
nyt jäät ijäksi minun luo. Tänne tulee enemmän iloista väkeä, katsoppas
tuota kuinka lystikkäältä hän näyttää!