Maria Stuart'in cabinet de repos.
Esiripun noustessa kuuluu toiselta puolelta naurua,
ja espanjalaisia lauluja harpun säestyksellä. Toiselta
puolelta sysätään samalla sisään katettu illallispöytä.
Palvelijoita tulee ja asettuu paikoilleen. Ensinmainitulta
puolelta tulevat Kuningatar, Stuart'in saattamana, Argylen
Kreivinna, kapteeni Erskinen saattamana, ja Rizzio yksinään.
KUNINGATAR. Kalliinta viiniä tarvitaan tämän laulun soidessa. (Kaikki
käyvät istumaan; palvelijalle sill'aikaa). Onko tämä sitä uutta Kypron
viiniä, jota Espanjan kuningas on lähettänyt?
PALVELIJA. On, Teidän armonne!
KUNINGATAR. Maailman mainiointa viiniä!
STUART. Odottelen hartaasti ensimäistä lasia!
KREIVINNA. Niin, hartaammin kuin sultani, joka uhrasi 18,000 soturia,
saadaksensa tätä viiniä haltuunsa.
STUART. Hyvä viini tulee kuin kauan odotettu juhla-laukaus. Mielet
vilkastuvat, ilo nousee.
KREIVINNA. Hyvä viini on kuin sukkela sana, se polttaa ja vapauttaa.
KUNINGATAR. Hyvä viini on kuin auringonsäde sateessa, kuin sanoma ilon
ijankaikkisesta lähteestä.
KREIVINNA. Hyvä viini nostaa ilman-kaaren yli unelmien maiseman, luoden
toivoa ja ihanuutta.
STUART. Hyvä viini on kuin soitanto, sanoo Ronsard, se suhisee
suloisesti läpi olentomme.
KUNINGATAR. Hyvä viini on kuin suloinen salaisuus, sanon minä, se
kuiskailee ja hymyilee sydämmessä.
KREIVINNA. Hyvä viini on kuin kehuminen, se enentää voimiamme
kahdenkertaisesti.
STUART. Tai niinkuin imarteleminen, se viettelee meitä.
KUNINGATAR. Ensimäinen lasi nostaa meidät ratsumme selkään iloiseen
juoksuun.
KREIVINNA. Toinen luo kauniita maisemia ympärillemme.
STUART. Kolmas heittää meidät maahan.
KUNINGATAR. Mutta jos nyt antaisimme ensimäisen lasin seisoa,
veisattuamme tämän ylistysvirren.
KREIVINNA. Se olisi suurempi koetus, kuin mitä Eva voi kestää.
RIZZIO. Koetukseksi tämä kuitenkin on liian vähäistä.
KREIVINNA. Pienet koetukset ovat usein vaikeammat, Rizzio, kuin suuret.
KUNINGATAR. Ehkä Rizzio tuntee koetuksia, -- anna meille määritys.
RIZZIO. Teidän armonne!
STUART. Mutta pian!
KREIVINNA. Ei ole aikaa hakea sitä viinin kotimaasta asti.
KUNINGATAR. Mikä on koetus, Rizzio?
RIZZIO. Hm, -- onhan se, että ollaan kajoomatta siihen mitä mieli
enimmin tekee.
(Kaikki nauravat).
STUART. Missä te kävitte koulua, monsieur?
KUNINGATAR. Turin'issa, tuo määritys on Piemont'ista.
RIZZIO (osoittaa viiniä). Luulin parhaaksi ottaa sen tästä vieressäni
seisovasta.
KREIVINNA. Eli -- vieressä istuvasta.
RIZZIO. Jos puhuisin omasta kokemuksestani, niin vaikein koetus minusta
on pidättää itseänsä siihen määrään, että muut saavat olla kärsimättä
kun itse kärsii.
STUART. Monsieur tahtoo sanoa että on vaikea olla kostamatta.
RIZZIO. En. Harvoin minun on tehnyt mieli lyödä takaisin, mutta usein
olisin suonut lyönnin menevän edemmäksi.
STUART. Ei, takaisin.
MUUT. Niin takaisin!
KUNINGATAR. Kosto on kuin makea viini, -- olkoon tämä viimeinen
vertaus. Maljanne!
(Kaikki tarttuvat lasihin).
KUNINGATAR (juodessansa). Mutta Rizzio totuttakoon itseänsä koetusta
kestämään! (he juovat). Parasta viiniä, mitä koskaan olen huulilleni
nostanut.
STUART. Charmant!
KREIVINNA. Magnifique!
KUNINGATAR. Rizzio ei todellakaan juonut. Ha ha ha! -- Ystäväni, ei
tarkoitukseni niin paha ollut.
KREIVINNA. Koetuksen malja juodaan paraiten sillä tavalla.
KUNINGATAR. Koetuksenko maljan joimme? Eikö se ollut koston?
STUART. Aivan niin, ihanan koston!
RIZZIO. Rakas voi kosto olla meille, vaan ei ihana.
KAIKKI MUUT. Voipi kyllä!
KUNINGATAR. Koston ihanuus on niinkuin, -- auttakaa minua keksimään
elävää kuvaa, -- -- -- kuin Bothwell'in! Bothwell on kaunis kuin kosto,
kosto kuin Bothwell!
KAIKKI MUUT. Vaan Bothwell ei ole kaunis!
KUNINGATAR. Bothwell! On kauneus, jota sopii sanoa kauheaksi, ja
semmoinen on Bothwell'in kauneus.
KREIVINNA. Se on siis tuommoinen, jolla on ainoastaan yksi silmä.
KUNINGATAR. No niin, että hänellä on ainoastaan yksi silmä, se kuuluu
asiaan. Noissa säännöllisissä kasvoissa on salainen kirjoitus
luettavana, jonka arvaaminen meitä viehättää. Hänen suuri maineensa,
joka häntä seuraa kuin laivasto missä hyvänsä hän purjehtii, se
kokoilee katselijoita. Tuo salamantapainen nopeus ja jyrkkyys hänen
käytöksessään peloittaa heitä taas pois; hänen puheensa rohkeus
hämmästyttää, ja sitten hänen lämpimyytensä on kylmä, hänen kylmyytensä
lämmin ... niin, paljaita vastakohtia, mutta sellainen on Bothwell ja
sellainen on myös tuo kauneus.