KUNINGATAR (käyden yht'äkkiä totiseksi). Enkö arvannut sitä: hänkin
odotti heikkouden hetkeä! hänkin salainen viholliseni! Eikö ole yhtään
elävää olentoa, jolle voin itseni uskoa? Eikö Jumalan avarassa
maailmassa ole ketään, johon uskallan luottaa? Jokainen, joka minua
lähestyy, tahtoo vaan minua surmata -- surmata maatani, tai uskontoani,
tai ijankaikkista sieluani! Tämä tukehduttava tuska, joka mua ahdistaa,
ennustaako se onnettomuutta? -- Niin, onnettomuutta! Jotka tulevat
minua palvelemaan, ne tahtovat rosvota minua, jotka minua rakastavat,
ne ovat minulle vaarallisemmat, kuin ne, jotka minua vihaavat!
Suotiinhan minulle kaikki, mikä maailmassa voi kuolevaista onnelliseksi
tehdä; vaan katso, lahjat muutetaan turmelukseksi! -- Oi, mikä on syynä
siihen? Kai syytä minussakin lienee! Koko olentoni on kuin kappaleiksi
katkaistuna, enkä voi noita kappaleita ko'ota. Oi, pyhä, puolestani
aina rukoileva neitsyt Maria! Sinä, joka annoit mulle nimesi, sinä,
naisen ijankaikkinen esikuva, vuodata valoasi minulle! Ole luonani, ei
ainoastaan rukoillessani, vaan silloinkin kun elämän myrskyiset aallot
päälleni ryntäävät; sillä täällä ei ole ainoatakaan auttajaa. Mies,
jonka valitsin, on milloin lapsi, milloin luulevainen hirmuvaltias; oma
veljeni tuli kapinoitsijaksi ja neuvoskuntani vastaan täytyy minun
suojella itseäni kuin käärmettä vastaan, jonka kanssa olen suljettu
samaan huoneesen. Oi, minä tarvitsen suojelusta! Minä tunnen
sanomatointa kaipausta, mutta en tiedä mihin uskallan kääntyä, (vaiti
olo). Myöskin tuo hiljainen, kärsivällinen Rizzio! -- Darnley, sinä
olet kuitenkin tavallasi uskollisempi kaikkia muita, -- ja sinä olet
niin nuori! Minä olin liian ankara, minä tahdon kaikki sovittaa,
(soittaa; palvelija tulee). Käske tänne lordi Stuart! (palvelija
menee). Darnley lempii ja lemmestä voi kaikki tehdä!