KUNINGATAR. Paitsi? -- sano se suoraan!
RIZZIO. -- Teitä itseänne!
KUNINGATAR. Minua! Nyt käsken sua puhumaan!
RIZZIO. Te olette julma ja säälimätöin; teitä ilahuttaa nähdä minua
mitä ankarimman intohimon vallassa, -- sillä semmoinen minulla on, --
se on se, joka, niin kauan kuin se palaa, on minua innostuttanut ja on
minua innostuttava mitä suurimpiin töihin teidän palveluksessanne, --
vaan kun se on sammunut -- en ole enää mitään.
KUNINGATAR. Mutta mikä kaunopuheliaisuus, -- Rizzio, en tunne sinua
samaksi mieheksi!
RIZZIO. Armollisin kuningatar, ette koskaan ole minua tunteneet!
Äänettömyyteni on ollut alituinen valhe ja tylyyteni sen sineetti.
Mutta nyt, kun olette avanneet huuleni tuon ruhtinallisen totuuden
lausumiseen, nyt teidän pitää se tietämän. Ainoastaan se, jolla on
suuri päämäärä, voi käydä suoraan sitä kohti, huolimatta kaikista
pienistä; ainoastaan se, jota joku ajatus innostuttaa, voi kärsiä;
ainoastaan se, joka jotain odottaa, voi kestää oikkuja, pilkkaa,
panettelemista, ilkeyttä!
KUNINGATAR. Mutta mitä tämä tietää!
RIZZIO. Se tietää, -- vaan ensin kuulkaa: ei kuin Darnley, joka teitä
väsyttää ja seuraa, ei kuin nuo, jotka maailmalle tahtovat kerskata
yhdestä silmäilyksestä, sanasta tai tanssista, ei kuin nuo, jotka
meluavat kahden-miekkasilla teidän tähtenne ... minä en pyydä että
minua sanotaan teidän rakastajaksi, mutta että kerran -- vaikka
pitkän, pitkän odotuksen jälkeen, vaikka vaadittaisiin elämää täynnä
alttiiksi-antamusta ja uskollisuutta -- että kuitenkin kerran voisin
siksi tulla. --
KUNINGATAR. Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha ha!
RIZZIO (epätoivoissaan). Naurakaa minulle; mutta muistakaa, mitä tämä
äänetöin, innokas rakkaus on tehnyt teidän puolestanne näiden työlästen
vuosien kuluessa, sill'aikaa kuin te huoletoinna saitte tanssissa kuin
vaarassakin pyöriä. -- Pilkatkaa minua ja heittäkää minut pois, kuin
nuo muutkin, -- sitähän te tahdotte!
(Menee).