RIZZIO. Ja jos koettaisin sanoa miksi minun on hyvin käynyt tähän asti,
niin syy on etsittävä juuri siinä.
LETHINGTON. No niin, ei ole mahdotointa!
RIZZIO. Skotlantilaisilla on tavallisesti jonkunmoinen perintö, unelma,
kosto tai kunnianhimo, jonka tähden joutuvat pulaan.
LETHINGTON. Varsinkin tämmöisenä muutosten aikana, kun vanhaa ja uutta
mielessä taistelee, -- se on totta.
RIZZIO. Minä tulin tänne muukalaisena, minulla on yksi ainoa päämäärä,
ja se on olla uskollinen ja hyödyllinen kuningattarelle.
LETHINGTON. Sentähden hän pitää enemmän teistä kuin meistä, se on
luonnollista.
RIZZIO. Jos ei juuri luonnollista, niin viisasta kenties.
LETHINGTON. Kenties.
RIZZIO. Seuraukset eivät muuta todista.
LETHINGTON. Nyt katolilaisten asia menestyy, se on totta.
RIZZIO. Mutta mikä mainio sormus tuo on, jota jarli tuossa pitelee?
LETHINGTON. Kallis, eikö totta?
RIZZIO (nousee). Harvoin olen senkaltaista loistoa nähnyt! Kuinka? --
se on suuremmasta arvosta kuin kalliin kruunutimantti!
LETHINGTON. Oletteko joskus seisoneet juvelipuodissa?
RIZZIO. Kun ostan kalliita kiviä, niin tuotan ne luokseni.
LETHINGTON. Minua ilahuttaa että kuitenkin voitte sitä arvostella.
RIZZIO. Rakastan kauniita kiviä ja minulla on kokoelma niitä itselläni.
LETHINGTON. Jos kokoelette kalliita kiviä, niin varmaankin tunnette
tätä; sillä tuntijalla on tarkka silmä.
RIZZIO (tarkastaa sitä). Jarli Murray'n! Oletteko sen ostaneet?
LETHINGTON. En, hän tahtoo lahjoittaa sen pois.
RIZZIO. Tätä suurta omaisuutta ... ja kenelle?
LETHINGTON. Teille, David Rizzio.
RIZZIO. Minulleko?
LETHINGTON (nousee). Ylpeä kreivi Murray pyytää teitä olemaan hänen
äänenkannattajansa sisarensa kuningattaren luona; voitteko pyytääkään
selvempää todistusta muuttuneesta asemasta ja teidän täydellisestä
voitostanne! Protestanttinen puolue, joka oli hallitsevana puolueena
muutamia vuosia sitten, on nyt syrjäpuoleen sysätty siihen määrään,
että sen ensimäinen mies saa kerjätä armoa paavin salaiselta
lähettiläältä tässä hovissa.
RIZZIO. Se teitä surettaa, jarli Lethington?
LETHINGTON. En olisi se suora mies, mikä olen, jos koettaisin salata
että se minua surettaa. -- Tässä on sormus!
RIZZIO. Jarl Murray'n onnettomuus koskee minuun kipeästi, mutta auttaa
häntä takaisin tänne, sitä en voi.
LETHINGTON. Ette tahdo?
RIZZIO. Minä ymmärrän että tavallisella sukkeluudellanne olette
havainneet himoni; mutta tällä kertaa se valitettavasti ei sovi yhteen
kuningattaren aikeiden kanssa. Au revoir!
(Aikoo mennä).
LETHINGTON (avaa kamiinin suupellin, aikoo heittää sormuksen sinne).
RIZZIO. Madonnan nimessä, mitä teette?
LETHINGTON. Ei siitä enää ole mihinkään.
RIZZIO. Onhan se suuri kalleus, sillä on suurempi arvo, kuin koko
omaisuudellani!
LETHINGTON. Tahdotteko pelastaa sen?
RIZZIO. Tietysti!
LETHINGTON. Ottakaa se siis!
RIZZIO. En. -- Mutta antakaa se hänen sisarellensa kuningattarelle;
antakaa hänen säilyttää sitä jarlia varten!
LETHINGTON. Jarlia varten -- joutavia!
(Aikoo heittää sitä kamiiniin).
RIZZIO. Ette tänne sen arvoa, ette tiedä mitä heitätte pois.
LETHINGTON. No, säilyttäkää sitä sitten itse!
RIZZIO. Säilyttää sitä? Oi -- sen teen kernaasti -- vaan en siten, että
sen kautta katsoisin itseäni sidotuksi millään lailla.
LETHINGTON. Mutta se on kuitenkin oleva jokapäiväinen muistutus siitä
kuinka onnetoin kuningattaren veli on.
(Antaa sormuksen).
RIZZIO. Ja se on myös oleva jokapäiväinen muistutus ylpeästä hetkestä
elämässäni!
LETHINGTON. Siihen teillä tietysti on syytä. Mutta minä rohkenen toivoa
että tämä jarli Murray'n nöyrtyminen ei ole ollut aivan turha.
RIZZIO. Itse ymmärtänette ett'en tämän tapauksen jälkeen enää voi
katsoa kreivi Murray'n puoluetta vaaralliseksi. Enempää en voi sanoa.