Samat. Remunen, sitten Mimmi.
_Remunen_. Viimeinkin sain minä voiton. Minun keinoni on ihan taidetta,
vastikään sanoi vaimoni tahtovansa matkustaa minun kanssani koko yön
läpi!
_Hilarius_. Toivotan onnea, herra Remunen!
_Remunen_. Oletteko koettaneet keinoani? No? Eikö se ollut helppo keino
— hä?
_Hilarius_. Oli — oli — minä kiitän teitä. —
_Kantaja_ (huutaen ovelta). Junaan herrasväki, junaan!
(Kaikki ottavat matkakapineensa. Oikealta ja vasemmalta tulevat
nuo 1:ssä kohtauksessa mainitut 3 henkeä.)
_Mimmi_ (oikealta, — lankeaa tainnoksiin). Oh, — minun päätäni — tuo
vanha tautini — Remunen — Remunen!
_Remunen_ (juosten Mimmin luo.) Mitä nyt mitä on sinulle tapahtunut?!
_Hilarius_ (Evertille). Aha — tuolla on nyt se "ainokainen enkeli".
_Remunen_. Juna lähtee heti — Mimmi — vettä — vettä! (Juoksee ympäri
huonetta, hätiköitsee.)
_Serafina_ (läheten Mimmiä). Tässä jätän minä teille etikkapulloni.
_Mimmi_ (joka on siihen asti maannut liikahtamatta). Kiitoksia paljon!
_Hilarius_. Herra Remunen — jätämme teille etikkamme — voikaa hyvin!
Tuo tuli teidän kotiripityksistänne. (Menevät, Remunen häärii yhä
Mimmin luona. Kellon helinää ja vihellystä).
Esirippu alas.