Remunen. Hilarius. Evert.
_Hilarius_ (hyppää pystyyn). Mutta sallikaa, herra Remunen, minun
auttaa häntä hiukan.
_Remunen_. Antakaa hänen olla — hän tekee sen kyllä itse.
_Hilarius_. Suokaa anteeksi, herra Remunen, te olette vähän tyly tuota
nuorta naista kohtaan, luultavasti on hän teidän sukulaisenne.
_Remunen_. Onpa kyllä — hän on minun vaimoni.
_Hilarius_. Teidän vaimonne — vai niin! —
_Remunen_. No, onko se sitten niin ihmeellistä?
_Hilarius_. Antakaa anteeksi, ei suinkaan, ei suinkaan, — minä
tunnustan vaan, etten puolestani voisi olla niin tyly vaimoani kohtaan.
_Remunen_. Tylykö? Se näyttää vaan niin teistä, herraseni? Minä en
tylyydelläni, josta puhuitte, koeta muuta, kirin rakentaa rauhaa
talossani.
_Hilarius_. Tuollako lailla?
_Remunen_. Juuri sillä lailla, — näettekös, olen keksinyt uuden keinon
ja konstin perheellisen rauhan pysyttämiseksi.
_Hilarius_. Eiköhän saisi tietää tuota konstia?
_Remunen_. Hyvin kernaasti... Minä arvelin jo tuonnoin lähteä
lähetyssaarnaajana ympäri maailmaa saarnaamaan uutta keinoani. Mutta
ensiksi, tiedättekö te, mitä kotiripitykset ovat?
_Hilarius_. Kyllä — kyllä olen hiukan kuullut ja lukenut niistä, —
vaan sallikaa minun esittää ensin virkatoverini: herra Kauppi — herra
Remunen. — Hän on myöskin nainut ja voisi siis myös koettaa keinoanne.
_Remunen_. No, sepä on hauskaa, se. — Siis tekin, herra Kauppi,
tiedätte mitä kotiripitykset ovat?
_Evert_. Tiedän kyllä, tehän herra Hilarius taisitte taannoin puhua
niistä —
_Remunen_ (Kaupin ja Hilariuksen välillä, keskellä näyttämöä). Niin
kuulkaa sitten! Hm... Kotiripitykset ovat avioelämän epämukavin —
epämukavuus.
_Hilarius ja Evert_ (yhdessä). Se on totta, se!
_Remunen_. Mutta ne eivät ole ainoastaan epämukavia ja ikäviä, ne ovat
myös, juuri niiden epämukavan ja ikävän laatunsa kautta — aseet, joilla
vaimot hosuvat meitä ja pakottavat meitä heidän tahtonsa alle, — ja
me miehet, me annamme myöten, saadaksemme ainoastaan rauhaa.
_Evert ja Hilarius_ (yhtaikaa). Niin juuri, niin —
_Remunen_. Minun ensimäinen vaimoni — kepeät mullat haudallensa, —
oli kelpo eukko, hänessä oli paljon hyvää, mutta myös tuo paha tapa
pitää kotiripityksiä. Hän oli siinä aika mestari, oikein "virtuoosi".
Olipa oikein hirveätä kuulla häntä, sillä sanon teille: hän alkoi
toisinaan nuppineulasta, vikurteli sitten asiaa sinne tänne, kiipesi
yhä korkeampiin ja korkeampiin ja korkeampiin asioihin ja lopetti aina
tällä klanetilla: hän ottaa eron tai kuolee.
_Evert_. Eihän se ole mahdollista!
_Hilarius_. (iroonisesti). Se on meille umpioutoa!
_Remunen_. Ja kun minä nain toisen kerran, niin ajattelin minä: nyt
ei sellaista enää tapahdu! Ensimmäiseen vaimoon nähden täytyi minun
aina olla alakynnessä ja sain täyttää kaikki hänen oikkunsa. — Kun nyt
tiesin keinon, niin ajattelin itsekseni: nyt rupean minä puolestani
sitä käyttämään. Siinä koko temppu. — Nyt pidän minä kotiripityksiä
vaimolleni.
_Hilarius_. Ja oletteko sillä mitään voittanut?
_Remunen_. Erinomaisen paljon. Ja luonnollistahan se onkin. Jos nyt
tahdon jotakin, niin en sano sitä koskaan suoraan, ei — alan kuten
vaimovainajani, maailman alusta, kiertelen sitten sinne tänne, pistän
pari kolme kovaa sanaa väliin, rupean sitten puhumaan erosta ja
kuolemasta — ja vaimoni sanoo lopuksi: tapahtukoon sinun tahtosi!
Otetaan esimerkiksi: tänään tahdon minä ajaa koko yön läpi — hän ei
tahdo — nyt käytän minä keinoani ja saatte nähdä, ettei viivy kauvan
ennenkuin hän sanoo: olkoon niin, tapahtukoon sinun tahtosi!
_Evert_. Mutta tuohan ei näytä olevan hullumpia konsteja, tuo.
_Remunen_. Koettakaa vaan kerrankin, niin saatte itse nähdä, miltä
suunnalta tuuli puhaltaa. Elelen tuon keinoni avulla kuin paratiisissa,
seuratkaa te minun esimerkkiäni, niin saatte tekin tuntea paratiisin
esimakua jo täällä maailmassa.
_Evert_ (päättävästi). Kyllä minä koetan. (Puoliääneen.) Minä pidän
vaimolleni ihan saman saarnan kun hänkin minulle tänä aamuna. Ja
— (ääneen) eihän tuo keino ole niin vaarallinen. Kiitän teitä,
herra Remunen, sydämeni pohjasta.
(Antaa Remuselle kättä ja menee oikeanpuolisesta ovesta.)
_Hilarius_. Mitähän jos minäkin koettaisin. Saas nähdä mitä eukkoni
tuumaa moisesta makupalasta.
(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)