Sijaiskanslerin vaihdos 1910.
Syytöksiä professoreja vastaan poliittisesta esiintymisestä
kevätlukukaudella 1911.
Eräs sekaantuminen rehtorinnimitykseen 1911.
Osakunnat ja luotsikysymys 1912.
Aleksanterin-patsaan paljastaminen Moskovassa 1912 ja.
Romanov-juhlallisuudet Pietarissa 1913.
Langhoffin ero 1913.
Markoffin kansleriajalta 1913-1917.
Esilläoleva teos on edellinen osa muistelmiani "vaiherikkailta
vuosilta"; jälkimmäinen osa ilmestyi joku aika sitten. Tämä nidos
käsittää ajanjakson, joka tunnetaan "routavuosien" nimellä, s.o.
vuodet 1899-1917. Suurimman osan tätä aikaa hoidin huomattavia,
edesvastuu-talousosaston päällikkönä sekä vuodesta 1910 yliopiston
rehtorina, puolitoista vuotta senaatin jäsenenä ja sen talousosaston
päällikkönä sekä vuodesta 1910 yliopiston sijaiskanslerina. Vaikka en
tänä aikana sanottavan tehokkaasti ottanut osaa vapaaseen poliittiseen
kansalaistoimintaan, jouduin kuitenkin asemani ja tehtävieni vuoksi
läheiseen kosketukseen silloisten vaikutusvaltaisten henkilöiden sekä
poliittisluonteisten kysymysten ja tapahtumain kanssa. Seuraavassa
esitänkin ainoastaan tämänlaatuisia elämyksiä ja muistoja, julkiseen
toimintaani liittyviä.
Kuvaukset perustuvat enimmäkseen välittömästi tehtyihin
muistiinpanoihin, joita on sitten osittain kohta senjälkeen, osittain
myöhemmin muokattu. Asiain luonnosta johtuu, että ne pääasiallisesti
koskettelevat oloja ja tapauksia, joilla on yhteyttä yliopiston
kanssa, koska toimintani etusijassa kohdistui tähän laitokseen. Siihen
aikaan, jolloin kuuluin kotimaiseen hallitukseen ja olin tekemisissä
maallemme tärkeäarvoisempien ja laajakantoisempien kysymysten kanssa,
en paljoa ehtinyt kirjoittaa muistiinpanoja, ja tämä selittää, miksi
kuvaukset tältä ajalta, vuonna 1905 palautetun laillisuustilan ja uuden
sortokauden väliajalla, ovat melkoista niukemmat ja vaillinaisemmat
kuin rehtoriajaltani. Jälkikuvailuun arkistoaineksien perustalla tahi
muiden lähteiden kuin omien muistiinpanojeni ja muistini johdolla en
ole ryhtynyt, koska se ei olisi soveltunut tällaisen muistelmateoksen
luonteeseen.
Luonnollista on, etteivät tässä osassa teostani kuvatut elämykset voi
vaikuttaa yhtä tuoreilta ja välittömiltä kuin ne, jotka sisältyvät
ennen ilmestyneeseen nidokseen. Kuvaukset ovat suureksi osaksi
syntyneet aikana, jolloin tapahtumain vaikutelmat ovat ehtineet jo
vaaleta, ja lisäksi ovat itse elämykset laadultaan ja merkitykseltään
paljoa vähemmän mieltäkiinnittäviä kuin viimeisten vaiherikkaiden
vuosien. Ne kysymykset ja tapahtumat, jotka routavuosina meillä
olivat etualalla, tuntuvat verrattain pieniltä ja vähäpätöisiltä
sen jälkeen kuin maamme on joutunut välittömään kosketukseen
suurten maailmantapausten kanssa. Mutta kyseessäoleva aikakausi,
niin sanoaksemme kotoisine huolineen ja murheineen, ainaisine,
yksitoikkoisine puolustautumisineen taistelussa venäläisvaltaa vastaan,
oli sittenkin maallemme tärkeä aika valmistuksena siihen historiamme
suureen käänteeseen, joka oli lähempänä kuin kukaan silloin rohkeni
ajatella ja toivoa. Tältä näkökannalta katsottuina, yksityisinä
ajankuvina tuolta aikakaudelta, voivat seuraavassa esitetyt kuvaukset
saada jonkinlaista historiallista mielenkiintoisuutta, samalla kuin
ne sisältävät yhtä ja toista sellaista, mikä ei ole aikaisemmin ollut
tunnettua. Luonnollisesti ei ole ollut vältettävissä, että kertoja
itse ja useat muutkin vielä elossa olevat henkilöt esiintyvät niissä
toimivina. Mutta tarkoituksenani ei tietenkään ole ollut jaella
objektiivisen historiallisesti kiitosta ja moitetta, vaan ainoastaan
esittää olot sellaisina kuin olen ne tullut tuntemaan ja käsittänyt.
Ei apologiaa eikä polemiikkia, ainoastaan kuvausta. Missä mietteitä ja
arvosteluja esiintyy, ovat ne enimmäkseen sellaisia, jotka on pantu
paperille yht'aikaa kuin muistiinpanot, ja ilmaisevat siis ainoastaan
silloisen näkökantani, koskivatpa sitten omia tahi muiden toimia ja
suhteita. Että nykyään näen ja arvostelen monessa kohden toisella tapaa
kuin silloin, on luonnollista.
Helsingissä, maaliskuussa 1920.
_Edv. Hjelt_.