Pursi oli jo lähellä rantaa, mutta ranta oli syvä, ja opetuslapset
ihmettelivät sitä, että tämä kukka kasvoi niin syvässä vedessä, mutta
Herra sanoi lempeästi:
— Syvällä ovat uskon juuret, usko ilman syvyyttä ei voi kukalle
puhjeta, ja kun myrsky nousee ja aallokko käy, niin kestää kamppailun
vaan usko, jonka juuret ovat syvällä! — — —
Purren kokka kolahti rantakiveen, ja opetuslapset istuutuivat
rantakivelle Jesuksen ympärille, sillä hän puhui heille kauvan
uskosta! —
Ja päivä laski, ja meri tummui, mutta yhä istuivat opetuslapset
rannalla kuunnellen Herran puhetta ja he näkivät, kuinka meren
valkoiset kukat upunsa yöksi sulkivat, uskon valkoiset kukat; — ja
sydämiinsä kätkivät opetuslapset ne suloiset sanat, jotka Herran
huulilta lähtivät sinä tyynenä iltana — — myrskyn jälkeen! —