MIINA. Hyi, kun sinä haiset!
KALLE. Miltä?
MIINA. Kuules, nyt tulee tanssiväkeä. Hae esiin vaan viulusi aikanaan.
ROOPE (tulee jahtivoudin ja erään miehen seurassa. Hän on
jalkaraudoissa). Hyv'iltaa!
MIINA. Herra siunatkoon!
JAHTIVOUTI. Jumal' antakoon hyvää iltaa!
KALLE. Mitä saakelia?
ROOPE (menee istumaan penkille pöydän viereen). Niin. Näin sitä nyt
taas ollaan.
JAHTIVOUTI. Onkos herra Krööni kotona? Hän käski poikkeamaan tämän
kautta.
HILMA (tulee kamarista). Mikä kalina täällä?... (Näkee Roopen.) Voi
Jumala! Raudoissa!
TILTA (tulee ulkoa, jää seisomaan ovipieleen).
JAHTIVOUTI. Hyvää iltaa!
HILMA. Sano, minkätähden sinä olet raudoissa?
ROOPE. En tiedä. Kysy tuolta susivoudilta.
JAHTIVOUTI. Hä, hä! Älä ilveile mies! -- Varkaudesta kai hän on kiinni.
HILMA. Mistä varkaudesta?
JAHTIVOUTI. No, siitä teidän hevosen varkaudesta.
HILMA. Ei meiltä ole mitään hevosta varastettu.
JAHTIVOUTI. Eikö? Kyllä se teidän hevonen on. Minäkin tunnen sen.
Menkää katsomaan. Tuolla se seisoo pihalla. Parasta emännälle, jos ei
ollenkaan sekaannu tähän asiaan.
HILMA (Roopelle). Miksi sinä lähdit sillä tavalla kotoa? Me olemme niin
olleet tuskissamme ja kaivanneet sinua.
ROOPE. En tullut sitä ajatelleeksi sen paremmin. Jonnekin täytyi mennä,
kun en paikoillanikaan voinut olla.
HILMA. Hyvä Jumala sentään, kun tällä tavalla täytyy nähdä sinua. --
Jahtivouti, riisukaa nuot raudat häneltä! Ettekö ymmärrä, ett'ei Roope
ikinä --
JAHTIVOUTI. Hoh, hoh! Ei niitä vaan niin riisuta, kun rantiaisia. Kyllä
ne siinä pysyvät, mihin ne kerran on pantu.
GRÖN (tulee kirje kourassa). Vai niin! Jopas on saatu kiinni se
hevoshuijari.
HILMA (Grönille). Sanokaa noille, että laskevat Roopen vapaaksi.
Sanokaa, että se on erehdys. Sanokaa, että --
GRÖN. Vaiti! -- Hän on syytettävä varkaudesta. Tässä on kirje
vallesmannille. (Antaa kirjeen jahtivoudille.)
ROOPE. Kuka minua syyttää? Tekö? Vastaatteko te syytöksenne?
Vastaatteko että rehellisiä ihmisiä ilman mitään pistetään rautoihin?
GRÖN. Aiotko vielä ruveta röyhkeäksikin. Sopisi paremmin jos katuisit
tekoasi.
ROOPE. Mitä pitäisi minun katuman? Minä en ole mitään rikkonut.
GRÖN. Kiellätkö tehneesi kysymyksen alaisen varkauden?
ROOPE. En kiellä, enkä myönnä. Minä en ymmärrä sellaista kysymystä.
GRÖN. Kiellätkö pääsiäisaattona ottaneesi Purimon hevosen ja sillä
karanneesi?
ROOPE. Minä en karannut.
GRÖN. Kiellätkö ottaneesi hevosen?
ROOPE. En. Omalla ajokkaallani lähdin kyläilemään.
GRÖN. Hevoset ovat talon. Ainoastaan talon töissä on sinulla ollut
ajokas. Sanoinhan aattoiltana, että sinulla ei ole enää mitään
tekemistä Purimossa. Ja kuitenkin käytät tällaista oman käden oikeutta.
Etkö tiedä, että omin luvin ottaminen on varkautta.
ROOPE. Olkoon jos! Tästä nyt vaan ei varkausjuttua synny, ei
tekemälläkään.
GRÖN. Se on tavallista koukuttelemista. Kyllä minä ne temput tunnen. --
Nyt saatte lähteä vallesmannin luo.
ROOPE. Minä en lähde.
JAHTIVOUTI. Ole nyt, Roope, järkevä! Pääsethän heti takaisin, kun
pefallningsmanni huomaa sinut syyttömäksi.
ROOPE. Älä lähentele liiaksi. Minä en seuraa askeltakaan.
JAHTIVOUTI. Jos olet viisas, niin et vastusta kruununmiehiä. Siitä
sinun paha perisi. Ja mitäpä sinä kotona tekisit nuot helat
kalvoimissa.
ROOPE. Olkoon menneeksi sitten! Mennään vaikka hirteen!
HILMA. Onko aikomuksenne saattaa Roope ahdistukseen! Sanokaa mitä
varten sen teette? Mitä te vaaditte, jättääksenne tuon pirullisen työn?
GRÖN. Vaiti sinä!
ROOPE. Minun edestäni ei tarvitse rukoilla armoa tuollaisilta konnilta.
Jääkää hyvästi ystävät! Kohta tavataan. Mutta Jumala varjelkoon sinua
silloin, herra Krööni!
KAISA (kurkkailee kamarin ovella).
HILMA (polvillaan). Rustmestari hyvä, älkää menkö pitemmälle. Älkää
Jumalan nimessä tehkö sitä. Jos minulta jotakin vaaditte, niin sanokaa.
Viekää omaisuuteni, viekää...
GRÖN (tempaa Hilman ylös). Suus kiinni, hullu! (kuiskaa Hilmalle.)
Sinun omaisuutesi ei häntä pelasta, vaan sinä itse, jos --
HILMA. Hyvä Roope! Anna minulle anteeksi, tee se isävainaajani muiston
tähden. Ja tule Purimoon niin pian, kun voit? Tuletko? Lupaatko sen?