GRÖN. Niin huomis päivänä kerrotaan sinusta kauniita juttuja kylällä.
HILMA. Ei, ei! Se ei saa tapahtua. Tulkoon ennen -- Tehkää sitten minun
kanssani mitä tahdotte.
KAISA. Älä myönnä mitään, joka on vasten omaatuntoasi! Toisella
tyhmyydellä ei saa toista sovittaa.
HILMA (menee Kaisan helmoihin). Muori! Rakas muori.
GRÖN (hämmästyy). Mitä pirua? Koska sinä, ämmä, olet tänne tullut?
KAISA. Minä olen Purimon muuripenkillä istunut jo toistakymmentä
vuotta. Mutta en koskaan ole tässä huoneessa kuullut sellaisia sanoja,
kun nyt.
GRÖN. Niistä sinä pidät kauniisti suusi kiinni, ruotivaivainen.
KAISA. Minä puhun, kun tahdon. En kysy siihen lupaa teiltä.
GRÖN. Suus kiinni, ämmä!
KAISA. Eikö teillä ollenkaan ole omaa tuntoa? Ensin lähetätte ottamaan
Roopea vangiksi varkaudesta ja sitten pakoitatte Hilmaa --
HILMA. Mitä sanotte? Roopea vangiksi?
GRÖN. Varkaat tavallisesti vangitaan.
KAISA. Silloin teidän, herra, ei pitäisi käydä vapaudessa.
GRÖN. Helvetti! (Kylmästi ja levollisesti.) Ruotivaivainen saa muuttaa
saunaan vielä tänä iltana. Minä en kärsi pirtin penkillä istukkaita.
Teidän täytyy olla poissa täältä, kun tulen toisen kerran. (Aikoo
mennä.)
HILMA (syöksyy hänen tiellensä). Jumalan tähden, sanokaa, onko Roope
vangittu?
GRÖN. On, jos on saatu kiinni.
HILMA. Minkätähden? Mitä on hän tehnyt sitten?