ROOPE. Etkö sinä, Hilma, tahdo hypätä -- minun kanssani?
HILMA. Minä katselen mieluummin.
MIINA. Ai, ai! Lopeta jo! Minä kohta putoan.
KALLE (hyppää laudalta). Vähän sinä uskalsitkin.
MIINA. Niin kai, kun ilmankin peloitti. Mutta hauskaa se on sittenkin.
-- Yritäpäs Hilma, sinäkin!
ROOPE. Tule nyt Hilma! Minä lyön hiljaa vaan.
HILMA. En minä viitsi.
MIINA. Ei Hilma taida uskaltaa.
HILMA. Ketä minä sitte pelkäisin?
MIINA. Eipä erityisesti ketään. (Katsoo Roopea.) Muuten vaan ei
taitaisi sopiakaan.
(Kuuluu laulua tieltä, vasemmalta.)
KALLE. Kuulkaas!
MIINA (juoksee peräveräjälle). Tuoltahan ne tulevat jo, ne
yliskyläläiset.
KALLE (menee veräjälle). Varhainpa ne ovatkin liikkeelle lähteneet.
MIINA. Vallan miehiä siellä näkyy vaan tulevankin.
ROOPE (Hilmalle). Mitä varten sinä olet näyttänyt niin ynseältä viimme
aikoina?
HILMA. En minä tiedä olleeni ynseämpi kun ennenkään.
ROOPE. Ja sitten sinä näytät niin vauhkolta.
HILMA. Kaikeltapa minä nyt sinun silmissäsi näytänkin. (Menee perälle).
YLISKYLÄLÄISET (laulavat):
Vanhan kullan heilu
Tanssia pritkutellu
Niinkuin isän äidin puolarukki.
Kun tulet kullakseni
Otan omakseni
Kihlakaluiks annan nämät sulle.
Ensin annan kaurat
Sitten lammasraudat
Sukkavartahat ja rukin rullat.
(Ihan lähellä.)
On niitä likkoja ollut
Aina kun on tullut.
(Tulevat.)
Tanhualla niit' on rakastellut.
JUSSI. Ehtoota purimolaiset! Tulkaa yhteen matkaan nyt!
KALLE. Mihinkäs teitä viedään? Purimossahan sitä ennenkin on
pääsiäisyötä vietetty.