GRÖN. Minun tahtoni on tapa. -- Älä toista kertaa käytä sellaisia
"vanhoja tapoja" minua kysymättä.
ROOPE. On vähän vaikeata heti tottua kaikille uusille tavoille.
GRÖN (terävästi). Sitä sinun ei tarvitsekaan. Sinä olet vapaa
Purimosta, niinkuin tiedät. Parasta, ett'et enään sekaannu talon
asioihin. (Menee perälle, oikealle).
ROOPE. Minä sekaannun niihin, ainakin yhden kerran vielä.
KALLE. Kaikesta se näkyy, että se se isäntää on!
ROOPE (ajatuksissaan). Niin se todellakin näkyy. Tokkohan sitten onkin
niin?
HILMA (tulee Miinan kanssa pihasta). Täälläkö te kuhnustelettekin
tunkiolla? Olemme odottaneet teitä ehtoolliselle.
MIINA. Kas vaan, kun lauta on valmis jo. Antakaas meidän vähän
koetella. Mahtaako tuota enään osatakaan. -- Tule Hilma!
HILMA. Mene sinä Kalle!
MIINA (menee laudalle). Tai Kalle -- tule sinä!
KALLE. Samahan se -- mennään vaan. (Astuu laudalle.) Nouses vähän!
Pitää panna tasapainoon. Minä näyn tarvitsevan enemmän lautaa, kun
sinä. Saakeli, kun se vaimoväki on raskasta.
MIINA. Kuka nyt olisikaan sellainen hakkeli, kuin sinä.
KALLE (asettaa lautaa). No, no! katsotaanpas kuka tässä hakkeli on. Nyt
ehkä mallaa. Astus laudalle sitten!
MIINA. Älä vaan lyö kovin korkealle. -- Voi, voi! Tässä ei ole
riukujakaan mistä kiinni pitäisi.