ROOPE (katselee Miinan jälkeen. Pyyhkii kätensä saapasvarsiinsa. Vie
tikapuut vajaan). Rustmestarin kanssa? Rustmestarin! Olisiko se jo niin
pitkällä? (Tulee päättäväisesti navetan ovelle.) Miina!
MIINA (navetassa). Loppuiko ihra?
ROOPE (kävelee ajatuksissaan toiselle puolen näyttämöä ja palaa
takaisin. Miina tulee navetasta). Mitä sinä tarkoitit tuolla
äskeisellä?
MIINA (panee ovea säppiin). Ihrallako?
ROOPE. Niin juuri! Sillä ihralla, jolla sinun kielesi on rasvattu. --
Mitä sinä sillä rustmestarin jutulla tarkoitit?
MIINA. Mitäs minä sillä tarkoitin! En yhtään mitään. Sanoin vaan muuten
lystikseni mitä tiesin. -- Sepä näkyy, se asia sentään liikuttavan
muutamia. Ha, ha, ha!
KALLE (on tullut, kantaen hypinlautaa. Nähdessään Roopen ja Miinan,
heittää hän laudan maahan ja aikoo mennä).
ROOPE. Älä sitä sinne heitä, pannaan se paikoilleen samalla! (Menee
asettamaan tukkia.)
MIINA (mennessään Kallelle). Jos tahdot ryypyn, niin tulee luhtiini
hetken perästä!
KALLE (ihmettelee, sylkäsee ja pyyhkii suutansa). Jahah!
ROOPE. Onkohan tuo liian matala? Koetetaanpas lautaa. (Kantavat laudan
tukille.)
KALLE (iloisempana). Hyvähän tämä! Ihan peijakkaan hyvä sittenkin. Eipä
taida olla karsokaan.
ROOPE. Tuohon sietää pienen paittilaan.
KALLE. Taitaa kyllä ... pannaanpas vaan ... noin! Nyt hyvä sanoi
Mäkelä. -- Koetellaankos? (Menee laudan päähän seisomaan.)
ROOPE. No, sinä et olekaan enää suutuksissa?
KALLE (hämillään). Enhän minä ... olenkos ollut sitten?
ROOPE. Olithan äsken. -- Sinä luulit ihan väärin minusta ja Miinasta.
KALLE (sylkäsee). Enhän minä sitä niin luullutkaan.
ROOPE. Meillä ei ole koskaan ollut mitään väliä, enkä minä ole koskaan
erityisesti Miinasta pitänyt.
KALLE (ottaa esiin tupakkavehkeet). Niin minäkin arvelin ja uskoinkin,
varsinkin, kun höpistiin ihan yleiseen Hilmasta ja sinusta. Mutta ...
noh! mikäs sitä piippua pännii? Kas sitä vaan, kun on mennyt ihan
tukkoon. Ah hah! Jopas ... (istuu laudalle.) Se Lepsi kävi täällä viime
viikolla ja tiesi kertoa, että se meidän rustmestari nai Hilman. Kyllä
kylällä nähdään, vaikk'ei kotona hajuakaan tunnu, sanotaan. -- Silloin
minä taas arvelin, että ... ummessahan se on sittenkin.
ROOPE. Niinkö Lepsi kertoi?
KALLE. Niin se sitä jutteli. -- Tuntui olevan pohteissaan äijäressu,
kun on toimittanut Hilmaa Isoon-Röyhiöön. Vaikka eihän se Hilma
sinne --
ROOPE (istuu). Kuules Kalle, Uskotko sinä, että Hilma todellakin
huolisi rustmestarista?
KALLE (katsoo Roopea). Enpä tiedä.
ROOPE. Ja ottaisiko rustmestari talonpoikaisen tytön? Luuletko, että
ottaisi?
KALLE. Ottaa kun saa. Hyvälläkin mielellä ottaa; niin rikkaan tytön.
Ei niitä juuri kahmalokaupalla sellaisia löydy. -- Raha se on kun
komtieraa.
ROOPE. Rahahan se on. -- Siksi se kai Purimoon tuppautui asumaankin,
että saisi --
KALLE. Että saisi lähennellä itseään, niin. Kyllä sillä jo silloin oli
mielet mielessä. -- Ja tännepä sen taitaa kertyä kohta koko suku.
Niinpä se kamprelskakin, tai mikä se lienee se hänen sisarensa, on jo
täällä semmoista emäntää, että pois tieltä, vaikka niin piti vaan
häpäskältä käymään jouluvieraissa. Taitaa olla vähän nirkun narkun
siellä Tyrväässä, koska ei näy lähtöä juuri hätäilevän. Asustaa vaan
täällä, kun kotona ainakin ja äkslänttäilee meitä mielensä perästä,
minkä ehtii ja ennättää. -- Jo sitä harakatkin nauravat sellaista
elämää, kun Purimossa on ruvettu viettämään.
ROOPE. Siitä pitää tehdä loppu tavalla tai toisella.
KALLE. Hyvähän se olisi. Mutta minkäs sille isännälleen voi.
ROOPE. Puhutaanko sitä kylälläkin, että rustmestari tahtoo Hilman
kautta kietoa itselleen Purimon?
KALLE. Kaikkialla sitä nauretaan. Eikä se asia niin valhetta taida
ollakaan. Täytyy kai sitä sellaisen kokeilla, päästäkseen jaloilleen
taas. Pahasti kun kuuluu olevan velkaantunut. Oikein kymmeniä tuhansia,
kertoi Lepsi. On se muuten mukavaa, että se Hilma --
ROOPE. Missähän se on koko päivän ollut, kun ei ole näkynyt?
KALLE. Hilmako vai?
ROOPE. Hilma niin.
KALLE. Oli se murkinan jälkeen käynyt pirtissä. Oli ruotimuorille
näytellyt koljalta, korvarenkaita ja sormuksia, jotka kehui saaneensa
rustmestarilta.
ROOPE. Ne oli kai kihlat, ne?
KALLE. Kai ne sitten niitä oli -- Yöllähän se palasi kaupungista se
rustmestari. Taisi olla vähän viinassakin, koska en tahtonut puhettaan
ymmärtää, kun olin hevosta riisumassa. -- Kyllä ne osaavat, herratkin,
sen konstin. Ha, ha, ha!' Varsinkin tuollaiset sotaherrat.
GRÖN (tulee pihaveräjästä). Missä kummassa kaikki väki pitää vestiänsä
tänään? Koko talo on kun kylmillä. (Roope ja Kalle nousevat.) Kalle saa
laittaa appeita kuntoon matkaa varten. Lähdet saattamaan kamrelskaa
Tyrvääseen huomen aamulla varhain, jos on kaunis ilma.
KALLE. Taitaa tulla lumipyry. Ilma näyttää niin armaalta.
GRÖN. Jos niin käy, niin ei lähdetä. Laita kuntoon kaikissa
tapauksissa. -- Kuules Roope! Koivisto tuli minua vastaan eilen
kaupungin matkalla. Eikö hänen pitänyt olla päivätyössä?