MIINA (hämillään;). Joutavia? (Suuttuneena.) Etkö sinä muista kun
Nuuttia ajettiin?
ROOPE. Kyllähän minä sen muistan.
MIINA. No?
ROOPE. No! Mitä no?
MIINA (kiukkuisesti). Ei mitään. (Malttuu.) Et suinkaan sinä muista
puhuneesi mitään -- minulle?
ROOPE. Puhuin kai jotain roskaa. Koko ilta oltiin hyvin leikkisiä, --
Ah! Lörpöttelinhän minä sinulle naimisesta ja Jumala tiesi mistä,
kiusoittaakseni erästä ... mutta en minä sillä sen enempää
tarkoittanut.
MIINA. Etpä kaiketi tarkoittanutkaan.
ROOPE. No, en niin! Onhan toki lupa senverran leikkiäkin laskea. (Istuu
keinuun.) Rasvaa tämä tuntuu tarvitsevan. Onko sinulla huomassasi
yhtään ihran kettä?
MIINA (mutisee). Kodan laudalla taitaa olla. Katso sieltä!
ROOPE (menee kotaan, hyräilee).
"Talo kun linna ja poika kun herra
Ja hevonen kun mäki --"
(Tulee takaisin. Menee rasvaamaan keinua.)
MIINA (ilkeästi). Mitä sinä arvelet, jos joku muukin vähän laskisi
leikkiä?
ROOPE. Kuka muu?
MIINA. Välipä tuolla, kuka. -- Hilma esimerkiksi.
ROOPE. Kun laskee, niin laskee -- mitäs siitä! Kyllä leikki aina
sijansa saa. (Katsoo Miinaa.) Mitä sinä Hilmalla tarkoitat?
MIINA. Entä jos Hilma kohdakkoin menisi naimisiin -- jonkun muun, kun
sinun kanssasi?
ROOPE. Mitä sinä nyt tähtäilet?
MIINA (kokoilee hakoja syliinsä). Rustmestaria vaan.
ROOPE. Mitä se minua liikuttaa?