Loppu.
John Jago vietiin tuomarin eteen ja seuraavana päivänä näytettiin
toteen, että hän oli sama mies.
Ambrosen ja Silas'en henki ei tietysti enää ollut vaarassa saada kärsiä
lain ankaruutta. Mutta muutamat lain-opilliset muoto-asiat vielä
puuttuivat, ennenkuin he laskettiin syyttöminä vankilasta.
Tällä väli-ajalla tapahtuivat muutamat seikat, joita tässä lyhyesti
mainittakoon, ennenkuin päätän kertomukseni.
Herra Meadowcroft vanhempi, jota kestetyt tuskat olivat kerrassaan
runnelleet, kuoli äkkiä sydämen kolotukseen. Eräs lisäys vainajan
testamenttiin vahvisti Naomin lausetta neiti Meadowcroft'in vallasta
isänsä yli ja ilmotti samassa, missä tarkotuksessa neiti Meadowcroft
tätä valtaa piti. Herra Meadowcroft'in pojat saivat ainoastaan määrätyn
eläke-rahan. Maatilan omistus-oikeus jäi tyttärelle sillä vainajan
kehoituksella, että neiti Meadowcroft ottaisi vainajan "paraimman ja
rakkaimman ystävän, herra John Jagon", mieheksensä.
Tämän testamentin johdosta lähetti Morwick'in uusi omistajatar
loukkaavan sanan Naomille, ett'ei hän kauemmin viipyisi talossa. Tässä
lisättäköön, että neiti Meadowcroft ei lainkaan ottanut uskoaksensa,
että John Jago koskaan oli pyytänyt Naomia vaimoksensa tahi häntä
uhkaillut, jos hän kieltäisi suostumasta.
Neiti Meadowcroft syytti minua, samalla tapaa kuin Naomikin, että minä
vihasta suuresti soimattua John Jagoa kohtaan olin tahallani kokenut
halventaa häntä neiti Meadowcroftin kunnioituksessa; minäkin, kuten
Naomi sain käskyn korjata luuni talosta.
Me molemmat talosta ajetut tapasimme toisemme porstuassa
matka-kampsuinemme.
"Me olemme molemmat karkoitetut, rakas herra Lefrank", sanoi Naomi
suloisella, iloisella hymyilyllään. "Te matkustatte takaisin
Englantiin, arvaan minä; ja minä kaiketi koetan tulla toimeen täällä
kotimaassani. Naiset voivat saada paikan, jos joku antaa heille
puoltosanansa. Missähän minä löydän jonkun, joka voi antaa minulle
paikan?"
Nyt minä huomasin, että minun tuli puhua oikealla ajalla.
"Minulla on paikka tarjona teille", vastasin minä.
Naomi ei vielä aavistanut mitään.
"Se oli hyvä, herraseni", oli Naomin ainoa vastaus. "Oliko se
sähkölennätin-konttorissa tahi kauppapuodissa?"
Minä hämmästytin pienen amerikalaisen ystävättäreni syleilemällä häntä
ja painamalla ensimäisen suukkoseni hänen huulillensa.
"Paikka on oman takkani ääressä", sanoin minä; "palkkanne on kaikki,
mitä syystä voitte pyytää minulta; ja jollei teillä Naomi ole mitään
vastaan-sanomista, otan minä teidät vaimokseni".
Minulla ei ole mitään muuta lisättävää, paitsi että vuosikausia on
kulunut, sittenkun lausuin nämät sanat ja vielä olen yhtä rakastunut
Naomiin kuin koskaan ennen.
Muutamia kuukausia häiden jälkeen kirjotti rouva Lefrank eräälle
ystävälleen Narrabeessa, kuulustellen, kuinka talossa voitiin.
Vastauksesta saatiin tietää, että Ambrose ja Silas olivat muuttaneet
Uuteen-Seelantiin ja että Meadowcroft oli yksin Morwick'in talossa.
John Jago ei huolinutkaan ruveta hänen avio-mieheksensä. John Jago oli
taasen kadonnut teille tietämättömille.
* * * * *
Loppumuistutus.
Muuan painettu kertomus eräästä oikeus-jutusta, joka tämän vuosisadan
alkupuolella koskaan tapahtui, antoi ensimäisen aiheen tähän pieneen
kertomukseen. Julkaistu kertomus tästä eriskummallisesta jutusta on
nimeltään: "Jesse ja Stephan Boornin tutkinto, tunnustukset ja tuomio
Russel Colwin'in murhasta ja sen miehen palaaminen, joka luultiin
murhatuksi". Kirjoitti Leonhard Sargeant, entinen apulais-kuvernöri
Vermontista (painettu Manchesterissa 1873). Lienee paikoillaan, että
epäilevien lukijain vuoksi lisään, jotta kaikki nuo "uskomattomat
tapaukset" tässä kertomuksessa ovat tosi-asioita, joita olen lainannut
painetusta kertomuksesta. Kaikki mikä näyttää "todennäköiseltä", on
yhdeksässä kohdassa kymmenestä kirjottajan keksimä.