Pikkuinen kissanpoika,
turvaton kulkijain,
siinä se hyrrää, kehrää,
kyyryssä vuoteellain.
Kättäni vasten painaa
pehmeän pääkkösen,
nauttivi lämmöstä huoneen,
lämmöstä hellyyden.
Ulkoa toin sen äsken —
mistäpä tullut lie;
kadulle kohta sen jälleen
viluhun matka vie.
Pikkuinen ystävä raukka,
kulkija turvaton!
Yks olet niistä, joita
maailma täynnä on.
Hetkinen lämpöä joskus,
muuten kolkkoa vaan,
yksin ja ystävittä
heitetty kulkemaan!
Hilja Haahti.