»Hyvää päivää!»
»Istukaatte,
kuinkas herrasväki jaksaa?»
»Huonost' niinkuin kuulla saatte,
yskä vaivaa meidän Kraksaa —
yski, Kraksa, että saisi
tohtor kuulla» —
»Eihän vainen
keuhkotauti tavoittaisi?
Nyt on talvi kylmänlainen.»
»Eikö mitä keuhkot aivan
hyvät on, vaan ääni julma;
kasvatuksen kaiken vaivan
tyhjäks tekee tämä pulma.
Laulajaksi hänet soisin,
leivon, tilhin vertaiseksi,
mutta ääni soipi toisin,
eikö tohtor jotain keksi,
joka hälle äänen antais?»
»Hm! jos hälle kääre pantais
kaulan ympär — hm! ja sitten
nokkaa hiukan lyhennettäis...»
»Nokkaa — kuinka? Laulajitten —
jollei muistoni mun pettäis —
lup' on laulaa nokkans mukaan.»
»Hyvä! Sit' ei kiellä kukaan.
Senpätähden paras oisi,
että myöskin tyttärenne,
jos hän jotain laulaa soisi,
laulais teidän riemuksenne
oman nokan nuottiloita,
sydämen ja tunnon kieltä:
Se on suurin laulajoita,
joka nuottins' ottaa sieltä,
eikä se, mi liverrykset,
laverrukset kaikki tietää.»
»Herra tohtor, esitykset
nuo ne miettimistä sietää.
Hyväst' siis ja voikaa hyvin,
kiitos sydämestä syvin.»
Tilhi.