Pieni perho, lippiäinen,
kaiken talvea nukkui,
maailmast' ei välittännä,
se jos kesti tai hukkui.
Toki kevät perhosenkin
nosti, nukkuvan, pienen,
riemun tunnossa se virkkoi:
»Missä kummassa lienen!»
Päivä ikkunasta paistoi,
ulos perhonen tahtoi.
Vasten ruutua se lensi —
minkä sille se mahtoi?
Seinät vahvat vartioivat,
niit' ei särkeä voinut;
yöt ja päivät kaipausta
perho parka on soinut.
Kerran iltasella lamppu
tuvan pöydälle tuotiin,
vapautta ylisteltiin,
valonmaljoja juotiin.
Perho lampun luona liiti,
sepä vast' oli mieleen!
Mutta kiihkossa hän kiiti
aivan liekkien kieleen.
Perho innostuikin siitä,
ja sen huimaus voitti!
Valon lampussa hän löysi,
siihen rynnätä koitti.
Raukan siivet korventuivat,
paloi pienoisen rinta.
Kallis onkin maailmassa
valon voittojen hinta.
J. H. Erkko.