»Oi peippo, pieni lintusein,
suloinen sydänkäpysin,
miks multa poies lensit?
Ma talven kaiken syötin sun,
vaan kevään tullen jätit mun,
ja kohta metsään riensit.
»Siit' on nyt suru mielessäin
kun uskoton sä olit näin
paraalle ystävällen.» —
Samassa tytön korvihin
liverrys vieno kuuluikin,
jo tuli peippo jälleen.
Suonio.